Jos pakkaat verhonipsuja Minigrip-pussiin, on aika pakittaa. Tässä asiantuntijan vinkit sinulle, jota tyhjä pesä pelottaa.

Onneksi on murrosikä, sanoo perheterapeutti Anita Birstolin.

”Nuori tekee kiukuttelullaan luopumisen vähän helpommaksi: vanhempi saattaa ajatella, että hyvä kun tuo kohta lähtee kotoa.”

Lapsen iästä ja kehitysasteesta riippuu, paljonko häntä pitää auttaa itsenäistymisessä. Pääsääntöisesti kannattaa luottaa siihen, että lapsi pärjää.

”Kun kokeilee siipiään, tietää miten ne kantavat. Vanhemmat voivat ottaa kopin, jos jotain sattuu.”

Pysy yhtä aikaa lähellä ja loitolla

Usein vanhemmat ovat huolissaan siitä, osaako nuori laittaa ruokaa, pyykätä tai siivota. Yksityisyydensuojaa pitää kuitenkin kunnioittaa: äiti ei voi marssia tyttärensä kotiin siivoamaan. Ylihuolehtiminen synnyttää vain konflikteja.

”Vanhemman pitäisi osata pitää lasta sekä lähellä että loitolla. Perheterapiassa puhutaan sitomisesta ja karkottamisesta. Sitominen voi tarkoittaa viestimistä, että lapsi on tärkeä ja kuuluu perheeseen. Joskus taas lasta pitää karkottaa ja pukata itsenäistymään.”

Apua ja pukkausta tarvitsee myös tyhjään pesään jäävä äiti tai isä. Tässä kymmenen vinkkiä avuksi.

1. Hyväksy lapsesi lähtö.

Lapsuudenkodista irtautuminen on nuoren aikuisen tärkein kehitystehtävä eikä tarkoita hylkäystä. Parhaiten autat häntä antamalla mahdollisuuden irtautua. Lapseen takertuminen on itsekästä: hän ei ole olemassa sinua varten.

2. Lakkaa kasvattamasta.

Lapsen valmistautuessa lähtöön sinuun saattaa iskeä halu varmistaa, että olet opettanut kaiken tarpeellisen. Et ole voinut tehdä niin etkä voi nytkään. Anna siis lapsen syödä ruisleipänsä ilman, että huomautat, kuinka tärkeää on pureskella kunnolla. 

3. Auta vähemmän.

Mitä enemmän nuori tekee muuton eteen töitä, sitä enemmän hän arvostaa kotiaan, ja joskus oppi pitää saada kantapään kautta. Auta vain tärkeimmissä asioissa: sähkösopimuksen, muuttoilmoituksen tai asumistukihakemuksen teossa.

Jos huomaat pakkaavasi yön pikkutunteina verhonipsuja Minigrip-pusseihin, jotta lapsellasi olisi uudessa kodissaan varmasti kaikki tarpeellinen, olet mennyt liian pitkälle.

4. Osta tarpeellista.

Anna lapsen sisustaa itse. Jos haluat hankkia jotain, valitse jotain hyödyllistä: palovaroitin, siivousvälineet, pesuaineet tai työkalusetti.

Ota nuori mukaan ja osta sellaista, josta hän tykkää. Samalla lapsesi näkee, kuinka helposti perustavaroihin hujahtaa rahaa.

5. Pysy ulottuvilla.

Sekä sinua että lastasi helpottaa, kun viestit, ettet katoa mihinkään. Kerro lapselle, että hän saa aina kysyä, soittaa ja tulla käymään. Voitte vaikka sopia, että soittelette joka tapauksessa kerran viikossa.

Jos suhteenne on ollut hyvin tiivis, voitte ehkä vähentää yhteydenpitoa pikkuhiljaa. Jos teillä on ollut tapana laittaa yhdessä ruokaa, voitte sopia, että jatkatte sitä vaikka sunnuntaisin. Iloitse, jos nuori raahautuu paikalle edes joka toinen sunnuntai.

6. Puhu rahasta.

Päätä itse, annatko taloudellista tukea. Osa vanhemmista maksaa koko vuokran, osa antaa tavatessaan ruokarahaa, osa ei avusta lastaan lainkaan.

Laadi lapsesi kanssa hänelle kuukausibujdetti, josta selviävät menot ja tulot. Siitä näette, onko rahallinen apu tarpeen.

7. Hyväksy lapsellinen käytös.

Siis omasi. Lapsesta luopuminen ottaa niin koville, ettei ihme, jos sinä oletkin se, joka kiukuttelee. Stressi näkyy usein pienissä asioissa: joku pyykkää vimmattuna, toinen tappelee perintövaasin omistajuudesta, kolmas kiukuttelee vääränvärisestä maidosta.

Yritä muistaa, että kiukuttelu johtuu luultavasti jännityksestä ja oman tilan tarpeesta.

8. Hanki harrastus.

Tyhjenevä pesä saattaa aiheuttaa sinulle tunteen, että olet ikivanha ja hyödytön. Ellei sinulla ole aiemmin ollut omia menoja, hanki niitä nyt.

Vapaaehtoistyö voi sopia sinulle, jos kaipaat merkitystä elämään ja haluat auttaa.

9. Tutustu itseesi.

Lasten muutettua kotoa saat aikaa ja vapautta. Ne eivät ole vihollisiasi vaan mahdollisuuksia miettiä, kuka olet, kun et ole vanhempi. Tutustu uudelleen myös kumppaniisi. Nyt teillä on kahdenkeskistä aikaa.

10. Muista nauraa.

Luopumisprosessi tuo ihmisistä esiin uusia, hullunkin tuntuisia piirteitä. Uskalla nauraa vaikeassa tilanteessa. Ja jos itkettää, itke.