Kodin Kuvalehden lukijat kertovat, mitkä vanhempien neuvot ovat kantaneet aikuisuuteen asti. Ja mitkä eivät.

Älä mene nukkumaan vihaisena.

”Vanhemmat opettivat, että kaikki asiat pitää sopia saman päivän aikana. Enää en usko siihen. Joskus on ihan viisasta nukkua yön yli. Aamulla pahin kiukku on laantunut.”

Itselleen ei saa olla paha.

”Monesti olen tuota miettinyt ja todeksi havainnut. Muut hoitavat kyllä tuomitsemisen ja liian kovan arvostelun, ei siihen tarvitse enää itse mennä mukaan.”

Tee työsi niin hyvin kuin osaat, äläkä häpeä rehellistä työtä koskaan.

”Sain neuvon, kun 16-vuotiaana olin kesätöissä siivoojana ja nolostelin ’ammattiani’. En arvannut, että aikuisena jäisin pitkäaikaistyöttömäksi ja siivoaisin mielelläni, jos terveys kestäisi, jotta saisin rahat riittämään."

Kyllä asiat aina järjestyvät.

”Entä, kun eivät järjesty?

Jokainen valitsee itse oman tiensä. Kulje tiesi kuten parhaiten osaat.

”Neuvo on opettanut suvaitsevaisuutta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.”

Yritä aina parhaasi.

”Hah, eivätkö kaikki aina yritä parhaansa? Ja eihän parhaansa yrittäminen aina riitä.”

Vie mennessäs ja tuo tullessas.

”Äidin kodinhoitoniksi on yllättävän toimiva. Teininä se vain ärsytti.

Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.

”Ihan viisas neuvo. Mutta tarvitseeko pahimpienkin ihmisten kanssa tulla toimeen?”

Hetken huulilla, aina vyötäröllä.

”Tämä on ainut neuvo, jonka olen äidiltäni saanut. Aikuisena sairastuin syömishäiriöön.”

Reipas tyttö ikäisekseen.

”Tätä isä hokee minulle vielä aikuisenakin. Se piristää nyt ihan eri tavalla kuin lapsena.

 

Lue 1.10. ilmestyvästä Kodin Kuvalehdestä, mitä vanhempien ikääntymisestä voi oppia.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.