Nyt on tutkimus osoittanut sen, minkä kaikki tiesivätkin: koira- ja kissaihmisissä on eroa.

1. Kumpi luistaa säännöistä?

Kissaihminen. Niin kissa kuin hänen ihmisensä ovat sitä mieltä, että ohjeet on tarkoitettu sovellettaviksi. Koiraihminen ja hänen koiransa noudattavat sääntöjä tunnollisemmin.

2. Kumpi on eloisampi?

Koiraihminen. Jotta jaksaisi seurustella joka päivä energisen, touhukkaan ja menevän eläimen kanssa, on oltava energinen itsekin.

Kissaihminen ja kissa eivät lähde lenkille eivätkä agilityyn, jos ulkona sataa kissoja ja koiria (englantilainen sanonta).

3. Kumpi viihtyy paremmin seurassa?

Koiraihminen. Tämäkin käy järkeen. Koirailijat kohtaavat vähintäänkin toisia kaltaisiaan, kun he ulkoilevat tutuilla lenkkipoluilla ja koirapuistoissa. Se vaatii sosiaalisuutta.

Kissat ovat pidättyväisempiä ja varovaisia uusien tuttavuuksien kanssa. Sama näyttää pätevän kissaihmisiin. He viihtyvät paremmin kirjan parissa kotisohvalla, ja sinnehän se kissakin asettuu.

4. Kumpi kaipaa eläimestä kaveria?

Koiraihminen. Hän hankkii koiran usein kaveriksi harrastuksiin ja arjen touhuihin. Kissailija arvostaa enemmän lemmikkinsä osoittamaa kiintymystä.

5. Kumpi on herkempi?

Kissaihminen. Ainakin tämän amerikkalaistutkimuksen mukaan. Kun osallistujat vastasivat persoonallisuuttaan määrittäviin kysymyksiin, kissanomistajat ruksasivat enemmän herkkyyttä osoittavia ominaisuuksia kuin koiranomistajat.

6. Kumpia on enemmän?

Koiraihmisiä. 60 prosenttia tutkimukseen osallistuineista sanoi pitävänsä enemmän koirista ja vain 11 prosenttia liputti kissan puolesta. Loput pitivät joko molemmista tai eivät kummastakaan.

Sama näkyy lemmikkitilastoissa: vuonna 2012 suomalaisilla oli 630 000 koiraa ja 592 000 kissaa. Sekä koira että kissa oli 86 000 kotitaloudessa (Tilastokeskus).

Tutkimus tehtiin Carrollin yliopistossa Wisconsinissa.

Lähde: Live Science

Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.
Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.

Nuoria uuvuttavat vaatimukset, muihin vertailu ja epävarma tulevaisuus. ”Nykypäivänä on vaativaa olla nuori”, nuorten uupumusta tutkinut professori Katariina Salmela-Aro sanoo. Miten sinä voit auttaa omaa lastasi?

1. Usko nuorta

Nuorten uupumus? Ei sellaista ole olemassakaan, professori Katariina Salmela-Arolle sanottiin, kun hän alkoi tutkia aihetta 15 vuotta sitten.

”Nuorten uupuminen oli tabu. Siitä ei saanut puhua”, Salmela-Aro sanoo.

Elettiin Suomen Pisa-...

Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.

Tiedät varmaan tyypin, joka aina uskaltaa sanoa ääneen ”totuuden”? Suorapuheisuus voi olla ihailtavaa, mutta sitä voi käyttää myös väärin. Asiantuntija muistuttaa, että suorasuu ei ole aina oikeassa. Mitä hänen pitäisi miettiä, jotta hän ei rikkoisi ihmissuhteitaan?

1. Mikä on todellinen motiivi?

Joka kerta ennen kuin alkaa ladella totuuksia muille, pitäisi kysyä itseltään: Miksi haluan nyt sanoa suoraan? Mikä on tavoitteeni?

”Tavoite voi olla esimerkiksi se, että toinen muuttaa käytöstään. Jos huomauttaa työkaverilleen myöhästelystä ja hän alkaakin tulla ajoissa, suoraan sanominen on kannattanut”, psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen sanoo.

Jos taas olet suora ja arvostelet puolisosi ulkonäköä, mikä on tavoitteesi? Se, että hän muuttuu hehkeäksi? Uskotko oikeasti, että vähättelysi kaunistaa? Kommenttisi ei ole rehellisyyttä vaan ilkeilyä, joten jätä se sanomatta.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen.”

2. Millaisia seurauksia sanoilla on?

Hyvääkin tarkoittava kommentti voi synnyttää pelkkää pahaa. Pahimmillaan se rikkoo itsetunnon, luottamuksen tai ihmissuhteet.

”Hyvä tarkoitus ei riitä oikeuttamaan huonoa käytöstä. Siksi kannattaa miettiä seurauksia, ennen kuin avaa suunsa. Suora kommentti on tarpeeton, jos siitä seuraa enemmän huonoa kuin hyvää.”

On myös ihmisiä, jotka loukkaavat tahallaan ja puolustautuvat sitten sanomalla: Älä nyt tuosta loukkaannu, minähän olin vain rehellinen.

”Suorapuheisuudella voi olla hyvinkin raadollisia tarkoitusperiä”, Pietikäinen sanoo.

3. Tunnistatko halun olla aina oikeassa?

”Suorapuheista ihmistä ohjaa usein ’minä olen oikeassa’ -uskomus. Uskomus joutaisi romukoppaan, sillä se sisältää oletuksen, että kaikki muut ovat aina väärässä”, Arto Pietikäinen sanoo.

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan.”

4. Ethän tuputa omia arvojasi?

Tiedät ehkä tyypin, jolla on tapana kommentoida muiden valintoja toteamalla, että ”minä en tekisi ikänä noin”? Millä oikeudella hän kommentoi ystäviensä ja sukulaistensa tapaa elää?

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan”, Pietikäinen sanoo.

”Omia arvojaan ei voi tyrkyttää. Se, mikä sopii omaan arvomaailmaan, ei välttämättä sovi toiselle, ja se on vain hyväksyttävä.”

5.  Voitko jättää sanomatta?

Hyvän ihmissuhteen perusta on rehellisyys. Se ei tarkoita, että jokainen ajatus on sanottava ääneen.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen”, Arto Pietikäinen muistuttaa.

Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 17/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä.

Sovinistinen vihapuhe eiliseen

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Äärioikeiston mukana tullut, tarkoituksellinen, väkivaltainen loukkaaminen, ivaaminen ja esim. ulkonäköön, käytökseen ja suunnilleen kaikkeen puuttuva nälvintä, on rankkaa vihapuhetta, jota kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan. Ikävä kyllä, ihan fiksuina itseään pitävien, hyvissä asemissa olevien ihmisten suista, kuulee edellä mainittua vihanälvintää nykyisin. Jopa eräissä medioissa, tyrkytetään kyseisen, aggressiivisen vihapuheen muotoa, ikään kuin normaaliin keskusteluun kuuluvana, mitä...
Lue kommentti
ajatellut enempi

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Kyllä kannattaa miettiä mitä vaikutusta hakee sanomiselleen ja pitääkö tosiaan sanoa ja mitä se hyödyttää näpäytellä.Vanhemmiten ajattelee ymmärtävämmin jos vaikka ajatus on ettei noin voi sanoa tai tehdä. Jokainen toimii, ajattelee, reagoi ja toteuttaa itseään pesoonansa ja kokemansa, myös tempperamenttinsa kautta. vaikea olla toisen kengissä, housuissa.
Lue kommentti