Onko kalenterisi täynnä ja tunnetko usein, että et riitä kaikkeen mihin pitäisi? Elämäsi on todennäköisesti liian monimutkaista. Tässä viisi vinkkiä, joiden avulla voit yksinkertaistaa sitä.

1. Lakkaa tekemästä turhia asioita.

Pidä parin päivän ajan kirjaa siitä, mihin käytät aikaasi. Kirjoita paperille ihan jokainen asia, jonka teet.

Tarkastele sitten listaa kriittisesti. Onko joukossa asioita, jotka eivät johda mihinkään, tee sinua onnelliseksi tai kehitä sinua? On älytöntä jatkaa niiden tekemistä.

Todennäköisesti hämmästyt sitä, miten paljon tyhjänpäiväisiä asioita päiviisi mahtuu. Lakkaa tekemästä niitä.

Tilanne palautuu helposti ennalleen, joten tarkkaile ajankäyttöäsi viikoittain. Huomaat pian, että sinulla on entistä enemmän aikaa tärkeille asioille: kokkaukseen lasten kanssa, kirjojen lukemiseen tai espanjan opiskeluun.

2. Luovu tavaroista, joita et käytä.

Ellet ole käyttänyt takkia, salaattikulhoa tai käsilaukkua vuoteen, et tarvitse sitä. Esineen hinnalla tai tunnearvolla ei oikeastaan ole merkitystä: se vie joka tapauksessa tilaa.

Jos annat kotisi täyttyä esineillä, elät menneisyytesi vankina. Ole siis armoton. Lahjoita, kierrätä ja heitä pois.

Huomaat, että mielesi rauhoittuu ja olet vapaa pyrkimään uusiin tavoitteisiin.

3. Pysy positiivisena.

Kun kalenterisi ja kotisi on raivattu, on aika puhdistaa mielesi. Raivaa negatiiviset ajatukset tiehensä, erityisesti silloin kun ne koskevat asioita, joiden haluat muuttuvan.

Aloita pienestä. Tunnista kielteinen ajatus ja tunne, tarkkaile sitä ja yritä selvittää, mistä se johtuu. Päiväkirjan kirjoittamisesta voi olla apua. Jos havaitset, että sinusta tuntuu pahalta aina, kun olet jutellut jonkun ystäväsi kanssa, on todennäköisesti aika ottaa häneen etäisyyttä.

Ala sitten ottaa vastuu ajatuksistasi. Kun huomaat negatiivisen ajatuksen syntyvän, korvaa se positiivisella.

4. Pidä koti ja työpaikka siistinä.

Jokaisella tavaralla pitää olla paikkansa sekä kotona että töissä, ja jokaisen tavaran pitää olla paikallaan. Kun käytät sähkövatkainta tai nitojaa, palauta se käytön jälkeen paikkaansa.

Siisti ympäristö rauhoittaa mieltäsi. Sitä paitsi se säästää aikaa, vaivaa ja mielipahaa.

5. Lakkaa sanomasta kyllä.

Vuorokaudessasi on vain 24 tuntia. Jos haluat tehdä merkityksellistä työtä, nukkua, pitää hauskaa ja viettää aikaa läheistesi kanssa, on pakko priorisoida.

Älä siis suostu jokaiseen kutsuun äläkä hyppää mukaan jokaiseen projektiin. Yritä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Sen lisäksi, että saat enemmän aikaan, olet onnellisempi ja ehkäiset uupumusta.

Lähde: Lifehack.org

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.