Perfektionismi johtaa onnettomaan oloon. Psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio listaa viisi syytä, miksi vähempikin riittää.
1. Sinä olet tarpeeksi
Kysyn jokaisella luennollani, onko täällä täydellistä ihmistä. Koskaan ei ole tullut vastaan yhtäkään.
Jokaiselta löytyy ideaaliminä: se, mitä haluaisimme olla tai mitä haluamme itsemme suhteen tavoitella. Usein odotukset ovat kuitenkin kohtuuttomat.
Jos kuilu ihanteen ja todellisuuden välillä on raju, täydellisyyden tavoittelusta tulee armoton taistelu. Se ei pääty koskaan.
Oman rajallisuuden hyväksyminen ja sen kanssa viisaasti toimiminen on oman hyvinvoinnin kannalta huomattavasti viisaampaa.
2. Lopullista maalia ei ole
Täydellisyyden tavoittelun taustalla piilee usein kyvyttömyyttä kohdata oma riittämättömyys ja inhimillisyys. Saattaa olla, ettei ihminen ole saanut tarpeeksi kokemuksia siitä, että hän riittää myös tavallisena, keskeneräisenä ja puutteellisena.
Täydellisyyden tavoittelu on kuitenkin täydellinen harha. Moni meistä odottaa ja toivoo, että elämä jotenkin saapuisi maaliin, mieli tavoittaisi ikuisen rauhan ja hankalat asiat lakkaisivat vaivaamasta.
Todellisuudessa maaliin ei voi päästä eikä ikuista mielenrauhaa ole. Epätäydellisyys kuuluu ihmisyyteen.
3. Mieltä ei voi käskeä
Elämänoppaat julistavat: Vapaudu negatiivisista tunteista! Muuta asenteesi ja muutat elämäsi! Ajattele itsesi menestyjäksi!
Ihmisen pitäisi ikäänkuin olla ikuisesti myönteinen vailla negatiivisuutta, pelkoja tai asenteellisuutta. Se on mahdottomuus.
Mieli ei ole yksinkertainen aparaatti eikä ihminen toimi pelkillä käskyillä. Mitä paremmin ihminen ymmärtää täydellisyyden tavoittelunsa syitä ja sitä, mitä hän sen avulla pakenee, sitä enemmän hän saa tilaa valita toisin. Silloin voi elää aidommin omaa, epätäydellistä elämäänsä.
4. Mokia ei pidä hävetä
Moni yrittää loistaa kaikessa: sisustuksessa, uralla, vanhemmuudessa, ulkonäössä. Mitä tapahtuu, kun jokin menee pieleen?
Mokatessa olisi hyvä tunnistaa tilanteeseen liittyvät vaikeat tunteet kuten häpeä ja nolous. Hienoa on, jos pystyy sanoittamaan tunteensa, korjaamaan tekoaan tai pyytämään tukalaan tilanteeseen apua muilta.
Sen sijaan pyrimme usein peittelemään mokaa, häpeämme sitä hiljaa tai asetumme tilanteen yläpuolelle arvostelemaan. Silloin emme pääse lähemmäs toisiamme. Emme näytä aitoa itseämme kupruinemme kaikkinemme.
5. Peiliin kannattaa katsoa
Elämä pysyy epätäydellisenä kuolemaan asti. Sitä ihmisyys on.
Riittämättömyyden hyväksyntään kuuluu viisas vastuu ja valitseminen. Ihmisen ei pidä kurittaa itseään armotta, mutta ei myöskään nostaa käsiään pystyyn ja luopua vastuusta kokonaan asenteella 'tällainen minä nyt vain olen'.
Viisas vaativuus on sitä, että kulkee kohti omia arvojaan ja katsoo kohti myös sitä, mikä itsessä on epämiellyttävää, vaikea hyväksyä tai inhottavaa myöntää.
Kaikessa ei voi päteä. Valitse siis viisaasti tekemisesi ja voimiesi kohteet.
Pysyvän mielenrauhan voi saavuttaa. En tarkoita mitään "autuudessa lillumista", vaan sitä, että elämän murheet ja pelot eivät yksinkertaisesti enää saa valtaa mielessä. Sain ottaa Jeesuksen vastaan elämääni. Siitä lähtien mielenrauhani on kasvanut ja rauhattomuus vähentynyt päivä päivältä. Tämä on totuus, eikä muuksi muutu.
Aamen sister, niin minäkin!!!! Jeesus elää!
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
