Jokaisessa on jotain vahvaa ja jotain heikkoa. Näistä asioista tunnistat ihmisen, joka on syvimmiltään henkisesti vahva.

Henkisesti vahvat osaavat tukea omaa hyvinvointiaan hallitsemalla tunteitaan, ajatuksiaan ja käyttäytymistään. He eivät tee näitä asioita:

1. Eivät haaskaa aikaa itsesääliin.

Henkisesti vahvat eivät surkuttele olosuhteita tai sitä, miten muut ovat heitä kohdelleet. Sen sijaan he ottavat vastuun elämästään ja roolistaan siinä. Elämä ei aina ole helppoa tai reilua.

2. Eivät anna pois omaa voimaansa.

Henkisesti vahvat eivät anna muiden määrätä itseään. He eivät syytä pomoa, joka "tekee työstäni kamalaa". He ymmärtävät, että voivat hallita omia tunteitaan ja valita, miten reagoivat asioihin.

3. Eivät karta muutosta.

Henkisesti vahvat eivät yritä välttää muutoksiin joutumista. He ymmärtävät, että joskus muutos on väistämätöntä, ja uskovat kykyynsä selvitä siitä.

4. Eivät haaskaa aikaa asioihin, joita eivät voi hallita.

Henkisesti vahvat eivät marise kadonneesta matkalaukusta tai pahasta liikenneruuhkasta. He keskittyvät asioihin, joille voivat tehdä jotakin. Ja tietävät, että joskus eivät voi tehdä millekään muulle mitään paitsi omalle asenteelleen.

5. Eivät huolehdi kaikkien miellyttämisestä.

Henkisesti vahvat ymmärtävät, ettei kaikkia tarvitse koko ajan miellyttää. He osaavat tarpeen tullen avata suunsa tai kieltäytyä. Mieluiten he ovat ystävällisiä, mutta kestävät senkin, jos joku ei tullut heidän toimistaan onnelliseksi.

6. Eivät pelkää harkittujen riskien ottamista.

Henkisesti vahvat voivat ottaa riskejä, jotka ovat järkeviä. He harkitsevat asioita ennen päätöksen tekemistä ja tiedostavat mahdollisesti syntyvät haitat.

7. Eivät vello menneessä.

Henkisesti vahvat eivät kuluta aikaa sen pohtimiseen, miten asiat olisivat voineet mennä toisin. Menneestä he ottavat lähinnä opikseen. He eivät palauta mieleensä pieleen menneitä tapahtumia vähän väliä, vaan elävät tässä ja nyt. Ja suunnittelevat tulevaa.

8. Eivät toista samoja virheitä.

Henkisesti vahvat ottavat vastuun omasta käytöksestään ja oppivat virheistään. Siksi he eivät toista samoja virheitä yhä uudestaan.

9. Eivät paheksu toisten menestystä.

Henkisesti vahvat arvostavat ja kunnioittavat toisten menestystä eivätkä kadehdi sitä. He ovat valmiita tekemään töitä, jos haluavat myös itse menestyä.

10. Eivät anna periksi ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.

Henkisesti vahvat eivät näe epäonnistumista syynä antaa periksi vaan syynä oppia lisää. He harjoittelevat, kunnes onnistuvat.

11. Eivät pelkää yksin olemista.

Henkisesti vahvat viihtyvät myös yksin ja hiljaisuudessa. He eivät pelkää olla yksin ajatustensa kanssa, vaan viihtyvät omassa seurassaan. Muiden ei tarvitse olla heitä jatkuvasti viihdyttämässä.

12. Eivät tunne, että maailma on heille mitään velkaa.

Henkisesti vahvat eivät ajattele olevansa erityisesti oikeutettuja mihinkään. Heistä muiden ei kuulu pitää heistä huolta eikä maailma ole heille velkaa. He pyrkivät siihen, mihin omilla voimillaan pystyvät.

Lähde: Lifehack.org

Lue myös:

5 tapaa rakastaa itseään

Näin tulet onnellisemmaksi

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.