Hillittyä järki-ihmistä voi pitää tosikkona ja tiukkapipona, mutta hän saa asiat toimimaan.

Kaikilla ihmisillä on yhtä paljon tunteita, mutta toiset meistä haluavat käsitellä elämää ensisijaisesti järjen kautta. Joka neljäs Kodin Kuvalehden tunnekyselyyn vastanneista kertoo olevansa ennen kaikkea järki-ihminen.

Se näkyy muun muassa näin:

”Pysähdyn, mietin, arvioin, harkitsen, suunnittelen. Ristiriidoissa pakitan ja mietin, mistä tässä on oikeasti nyt kysymys. Jotain on tullut opittua elämässä.”

”Lämpenen ihmisille hitaasti. Joskus minua on syytetty siitä, etten anna itsestäni tarpeeksi ja tarpeeksi nopeasti. Mutta ihmisten välisen yhteyden ja luottamuksen rakentuminen vain ottaa mielestäni aikansa.”

Yksi vastaajista antaa tunteille vain kaksi myönnytystä:

”Pienet lapset ja koirat vetoavat minuun. Muuten ei tunteilla turhia.”

Tyly vai ujo?

Järkevyydestä on hyötyä. Realisti ja hyvä organisoija saa asiat toimimaan. Hän löytää oikean ratkaisun eikä turhaan hermoile. Sitä läheisetkin arvostavat.

Toisaalta järki-ihmiset ovat huomanneet, että heitä pidetään tiukkapipoina ja tosikkoina, vähän tylsinäkin. ”Miksi aina pitää miettiä ensin? Tekisit jotain!” heille sanotaan.

Muiden on vaikea huomata, etteivät harkinta ja itsensä hillitseminen tarkoita tunteettomuutta.

”Luultavasti ihmiset pitävät minua tylynä ja hiljaisena, mutta oikeasti olen ujo enkä osaa ilmaista itseäni kunnolla.”

Järkeä korostava käytös ei edes välttämättä ole sisäsyntyistä. Sillä on syynsä.

”Tunteiden näyttämättömyys johtuu äidistäni, joka oli vastakkainen tyyppi ja aiheutti ties mitä traumoja ’antamalla palaa’.”

Molempi parempi

Myös monet tunneihmisiksi tunnustautuneet kertovat luottavansa joskus enemmän järkeen. Useimmiten silloin on kyse taloudesta.

”Suurempien ostosten suhteen olen järki-ihminen. Vertailen hintoja ja ominaisuuksia, luen testejä ja vertaisarvosteluja.”

”Järki-ihminen olen vain raha-asioissa sekä siinä, että elämän perusasioiden täytyy olla kunnossa. Koti, työ ja perhe ovat tärkeitä eikä niistä tingitä. Muutoin menen tunnepuolella ja intuitiolla hyvinkin pitkälti.”

Ihmissuhteissakin järjen käytöstä on iloa:

”Järki-ihmisen puoli minussa näkyy kykynä asettautua toisen asemaan. Riideltäessäkin näen usein toisen ihmisen kannan ja ymmärrän syyt siihen.”

Ja kuinka ollakaan, ikä ja aika saattavat pehmentää myös järki-ihmisen.

”Näin vanhemmiten yritän tehdä päätöksiä enemmän tunteella, intuitiolla. Ei jaksa enää järkeillä, kun elämä kulkee niin nopeasti.”

Pidätkö sinä järki-ihmisiä tylsinä vai kiehtovina? Jatka keskustelua!

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.