Onko shoppailu sinulle ongelma? Tunnista huolestuttavat merkit

Salakuunneltu keskustelu kahvilassa, äänessä kaksi keski-ikäistä naista, joiden jaloissa aika monta paperipussia:

”Olisiko sittenkin pitänyt jättää ostamatta se neule? Mutta kun sen näki, niin tiesi, että on pakko saada.”

”Sehän oli ihan sun näköinen! Mieti nyt, mitä kaikkea sinullakin on viime aikoina elämässä ollut... Todellakin ansaitsit jotain kivaa välillä.”

”No niinpä! Jos olen kotona hissukseen, ei tule sanomista. Otetaanko kakkua?”

Ostaminen on kivaa, myöntää psykoterapeutti Leena Leppälä. Hänelläkin on kotona enemmän ihania laukkuja kuin ehkä olisi tarpeen.

”Mielihyvä kasvaa, ilo kuplii mahassa, ryhtikin vähän kohenee ja hengitys kulkee vapaammin. Tulee jopa riehakas olo.”

Satunnaisesti siinä ei ole mitään vikaa. Mutta entä, jos huuman jälkeen iskee katumus? Jos huomaa ostavansa jatkuvasti enemmän kuin tarvitsee? Entä jos ei ilahdu kuin hetkeksi ja aina jälkeenpäin harmittaa?

Mitä tunnet, jos et osta?

Hetkellinen mielihyvä voi koukuttaa kenet tahansa, Leena Leppälä sanoo. 

”Jos paha mieli on kerran parantunut ostamalla, on matala kynnys palata kauppaan, kun töissä menevät  sukset ristiin. Silloin lohtuostaminen saattaa muuttua käyttäytymistavaksi, jota toteuttaa yhä uudelleen.”

Muistijälki ja kokemus olon helpottumisesta luovat mieleen säännön, joka alkaa ohjata toimintaa. 

”Hillitön osteleminen on usein opittua, tavallaan ehdollistunutta käyttäytymistä, jossa kahden ärsykkeen välillä on syntynyt mielleyhtymä: kurja päivä, uudet kengät ja parempi olo.”

Tämän vuoksi ylenpalttisen ostelemisen lopettaminen tuntuu vaikealta. Päätös pakottaa kohtaamaan ne tunteet, joita ostamalla on pyritty painamaan alas. Jäljelle jää tyhjiö, jossa pitäisi keksiä uusi tapa toimia. 

Häpeätkö shoppailuasi?

Jää myös paljon kysymyksiä: Miksi tuntuu niin levottomalta, jos en voi lähteä kaupungille kiertelemään kauppoja? Mitä tapahtuu, jos en kuukauteen klikkaa lempinettikauppaani? Miksi en kestä ajatusta, että laskisin yhteen kaikkien ostosteni summan kahden viikon ajalta?

Leppälä muistuttaa, että kaikki tekevät joskus ostopäätöksiä, joita myöhemmin katuvat.  

”Kun ostokäyttäytymiseen alkaa liittyä häpeää, syyllisyyttä ja ahdistusta, kannattaa pysähtyä ja miettiä, voisiko käytöstä muuttaa.”

Miltä ostaminen tuntuu?

Terapiatapaamisissa monet kuvailevat ongelmalliseksi kokemaansa käyttäytymistä Leena Leppälälle samoin sanoin: Se vain tapahtuu huomaamatta. Ei sille ole mitään selitystä.

”Itse ajattelen, että kummallisessakin käyttäytymisessä on aina jokin logiikka. Sitä voi alkaa etsiä tarkkailemalla itseään ja pitämällä päiväkirjaa.”

Tämä tarkoittaa kolmen kohdan pohtimista: Mitä tapahtui ennen ostamista: oliko taustalla kurja tilanne tai erityisen hyvä päivä? Miltä ostohetkellä tuntui? 

Ja mitä sitten tapahtui? Miltä tuntui heti ostamisen jälkeen, entä kuukauden kuluttua? Mitä siitä seurasi?

Pysähdytkö ostosten äärelle?

Ostokäyttäytymisen tarkkailuun voi soveltaa myös mindfulness-harjoittelua.

lä kulje tavaratalossa automaattiohjauksella osastojen läpi tavaraa haalien. Pysähdy ostosten ääreen. Ole tietoisesti mukana siinä, missä olet ja mitä teet. Hengitä ja huomaa, millaisia tunteita ja ajatuksia sinulla on, Leppälä neuvoo.

Ankkuroi itsesi hetkeen ja paikkaan, hyödynnä aistejasi: haista kenkäosaston nahka ja ruokaosaston herkut, tunnustele tavaroita. 

”Kun ostelusta tulee tietoista, ostoksilla käymisestä voi avautua seikkailu kaikille aisteille. Mukaan ei enää välttämättä tartu kaikenlaista harkitsematonta.”

Omia toimintatapoja voi muuttaa vain, jos ymmärtää syitä niiden taustalla.

”Vaikka ongelman laajuus ja syvyys kirkastuisi, on aina tärkeää säilyttää itseä kohtaan empaattinen ja kannustava asenne – ei lannistava ja soimaava.”