Suuri osa palautteesta muuttuu negatiiviseksi vasta vastaanottajan mielessä. Kun saat kriittistä palautetta, älä heti hiilly tai syyllistä itseäsi.

Epämieluisaan palautteeseen on helpompi suhtautua asiallisesti, kun pysähtyy rauhassa pohtimaan kuutta seikkaa.

1. Mikä on minun tapani reagoida kritiikkiin?

Kiellänkö kaiken suin päin, suutunko, alanko heti puolustella? Poiminko palautteesta vain ne kohdat, jotka tukevat käsitystä itsestäni? Vai otanko kaiken vastaan sellaisenaan ja masennun?

Kun löydät tyypillisen reagointitapasi, sinun on helpompi pysähtyä miettimään, mitä palaute todella tarkoittaa ja miten sen pitäisi itseen ja omaan toimintaan vaikuttaa. Ilman liiallisia tunnekuohuja palautetta voi tutkia kiihkottomammin.

2. Miksi palautteen antaja sanoi, kuten sanoi?

Palautteen antaja antaa aina palautetta omista lähtökohdistaan. Hän voi olla hyvin tai huonosti perillä palautteen kohteesta. Joskus palautteen antaja näkee asiat selvemmin kuin palautteen vastaanottaja, ja osaa antaa hänelle näin tervettä toisenlaista näkökulmaa. Toisinaan hän näkee asiat liikaa vain omasta näkökulmastaan.

Kaikkea palautetta ei tarvitse niellä sellaisenaan, joskus lähdekritiikki on paikallaan

3. Kuinka tärkeää juuri tämän henkilön antama palaute on minulle?

Henkilö, johon itse suhtautuu arvostaen ja jonka kanssa on luottamukselliset ja turvalliset välit, voi antaa reippaastikin myös kriittistä tai korjaavaa palautetta ilman, että vastaanottaja loukkaantuu.

Kritiikki ihmiseltä, johon ei luota, loukkaa usein enemmän. Tämän tiedostaminen voi helpottaa: ehkä toisen sanoja ei olekaan pakko ottaa liian vakavasti.

4. Ymmärsinkö kritiikin oikein?

Jos palaute on epämääräistä tai vihjailevaa, kannattaa kysyä tarkennuksia. Kysymykset konkretisoivat paremmin palautteen vastaanottajalle, mistä on palautteen antajan mielestä kysymys.

Työelämässä hyvä kritiikki kohdistuu työn tavoitteisiin, joista molemmat osapuolet ovat tietoisia. Hyvä kriittinen palaute on keskustelevaa, ja ottaa molempien näkökulmat huomioon. Se on rakentavaa, kehittävää ja ratkaisukeskeistä.

5. Kohdistuiko kritiikki työhöni vai minuun ihmisenä?

Jos saat palautetta, joka määrittelee ensisijaisesti sinua (olet sellainen tai tällainen, et koskaan sitä ja tätä), kannattaa kysyä, miten asia näkyy käytännössä eli toiminnassa: Mikä saa sinut ajattelemaan niin? Miten toimin, että minusta saa kertomasi kuvan?

Omaa toimintaa on myös huomattavasti helpompi muuttaa kuin itseä ihmisenä. Tämän vuoksi toimintaan kohdistuvaa palautetta on helpompi ottaa vastaan kuin itseen ihmisenä kohdistuvaa palautetta.

6. Tarkoittiko palautteen antaja sanansa kritiikiksi?

Negatiivinen palaute on harvoin lähtiessään negatiivista. Se muuttuu negatiiviseksi tai positiiviseksi vastaanottajan mielessä.

Palaute on annettu tutkittavaksi. Myös sellaista palautetta voi alkaa arvostaa, josta ei ole edes samaa mieltä. Vaihtoehtoinen näkökulma on aina arvokas.

Asiantuntijana valmentaja, työnohjaaja, coach Päivi Kupias, Tevere Oy

Lue myös:

Halaa mieluummin kuin hauku

Ujo ihminen voi vaikuttaa tylyltä

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.