Katse. Kosketus. Enkeli. Yksinäisyys. Katkeruus. Kaikkiaan 20 tärkeää sanaa – etenkin parisuhteessa, joka on kestänyt vuosikymmeniä.

1. Ongelma

Joihinkin ongelmiin ei ole ratkaisuja tai vastauksia.

Eli joidenkin ongelmien kanssa pitää vain elää.

2. Katkeruus

Meillä kaikilla on traumoja, ja jotkut niistä on pantu aikoinaan heti jäihin pakastimeen. Vanhemmiten pakastin alkaa sulaa ja peruskysymykset palautuvat esiin ja kouraisevat entistä syvemmältä.

Jos ei käy läpi elämäänsä, katkeruus ja kauna pahentuvat.

On otettava oma vastuu omasta elämästä: En syytä muita, enkä itseäni. Vastuu on minun, mutta olen itselleni lempeä. En ole voinut tietää kaikkea, olen elänyt niin hyvin kuin olen kunakin hetkenä osannut.

3. Enkeli

Höpelösti rakastunut usein luulee menevänsä naimisiin enkelin kanssa, mutta vuosien mittaan enkelin väri saattaa paljastua ihan joksikin muuksi kuin puhtoisen valkoiseksi.

Mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä tärkeämpää on pestautua puolisonsa enkeliksi. Olemme syntyneet tänne maailmaan vahvistamaan toisiamme.

4. Epätasapaino

Kaikilla meillä on kipupisteemme: vaurioitunut itsetunto, hylkäämisiä, kykenemättömyyttä puhua tunteista ja osoittaa niitä...

Jos puoliso ei pysty antamaan sitä, mitä minä itse haluaisin ja niin paljon kuin minä haluaisin, on vain tyydyttävä siihen, että minä itse joudun panemaan suhteeseen enemmän.

5. Oletus

Pitkässä parisuhteessa osataan usein täydentää toisen lauseet ja jopa ajatuksetkin.

No, ei kuitenkaan kannata olettaa, että toinen sanomattakin tietää, mitä minä tarvitsen tai haluan.

6. Peukutus

Kun kommunikaatio sanoin ei jostakin syystä onnistu, avuksi voi ottaa Facebookistakin tutun peukutuksen sekä huumorin:

Hienoa: peukku ylös.

Huono homma: peukku alas.

Erittäin paska juttu: keskisormi.

7. Rakkaudettomuus

Rakkausliiton vastakohta ei ole järkiliitto.

Rakkaudellisen liiton vastakohta on rakkaudeton liitto.

Puoliso ei tarkoita ihmistä, jota syytetään oman elämän vaikeuksista ja jota kiusataan.

Rakkaudessa kaikki kompuroimme, emme ole sen ammattilaisia vaan amatöörejä – koko elämämme ajan.

8. Ystävyys

Pitkä suhde on kuin pitkä hidas keskustelu ja toisinaan väsynyttä ystävyyttä.

9. Suhteellisuudentaju

Elämässä loppujen lopuksi kaikki asiat ovat jotenkin vinossa, rempallaan.

10. Armollisuus

Sinä et hylkää minua, vaikka tunnet minut ja tiedät, mikä ja millainen minä olen.

11. Nauru

Kyky nauraa kohtalolle. Kun kaksi ihmistä nauraa tuskansakin keskellä, se on kuin syvässä äänimaailmassa tapahtuva syleily.

12. Yksinäisyys

Yksinäisyys on väistämätöntä myös parisuhteessa, kun puoliso esimerkiksi dementoituu.

13. Hyväksyntä

Erityisesti menetyksien keskellä hyväksytyksi tuleminen on elintärkeää, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin.

Puolisoa voi katsoa kuin Colosseumia tai ihanaa patsasta ja nähdä myös raunioissa ja rapistumisessa se vanha loisto.

14. Ärtymys

Kiukkuisuus ja ärtyisyys voivat olla myös menettämisen pelkoa.

15. Alku

Ihminen säilyy ytimeltään samana, mutta toki hän vuosien varrella muuttuu.

Niin omassa elämässä kuin parisuhteessakin voi aina aloittaa jotain uutta ja nähdä itsensä oppijana. Tämän päivän elämä ei jatkoa entiselle elolle, vaan se on sarja uusia asioita, ilon ja innoituksen lähteitä.

16. Sovinto

Pyydän ja annan anteeksi. Anteeksianto on hyvä teko myös itseä kohtaan. Teen sovinnon myös oman elämäni kanssa.

17. Rakkaus

Rakkaus on ajan antamista. Se on kosketusta, katsetta ja sanoja.

18. Kosketus

Hellyys. Ystävällinen kosketus – vaikka vain ohimennen.

19. Katse

Rakkaus on sitä, että katsoo toista kasvoihin ja silmiin asti.

20. Sanat

Huomenta. Otatko kahvia. Mennään tekemään ruokaa. Tässäpä lääkkeesi. Katsotaanko uutiset. Hei, hei. Hyvää yötä. Nuku hyvin.

Lähde: Tämä juttu ”Pitkän parisuhteen 20 pientä sanaa” perustuu Ryppyjä ja rakkautta – seniorielämää -tilaisuudessa kuultuihin esitelmiin, joita pitivät Matti J. Kuronen, Liisa ja Pentti Tuovinen sekä Kaijamaria ja Lari Junkkari Helsingissä. Seminaarin järjesti Kataja-parisuhdekeskus ry, ja se kuului RAY:n rahoittamaan Senioriparisuhde-projektiin.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.