Jos pidät itseäsi rumana, etsi myötätuntoa itseäsi kohtaan. Opeta myös lapsesi pitämään itsestään ja ulkonäöstään, psykologi Pia Carpentier kehottaa.
Kaksi nuorta naista juttelee internetin keskustelupalstalla:
”Tekisi mieli vetää paperipussi päähän, kun mulla on taas niin ruma olo.”
”Mulla on ihan sama olo. Tosin se paperipussi olisi varmasti mun käytön jälkeen käyttökelvoton, kun olen niin ruma.”
Moni tietää, miltä ruma olo tuntuu. Siltä, ettei halua nähdä ketään. Siltä, ettei riitä itselleen eikä varsinkaan ulkopuoliselle maailmalle.
Nuorena olemme erityisen herkkiä toisten mielipiteille. Vanhemmat, kaverit, opettajat ja seurustelukumppanit saattavat jopa tietämättään laukoa mielipiteitään, jotka jäävät nuoren mieleen totuuksina.
"Ongelmat alkavat silloin, kun ihminen ajattelee, että pitäisi olla erilainen kuin on. Pohjimmainen syy on huono itsetunto, huonommuuden tunto", psykologi Pia Carpentier sanoo.
Tunnetko kelpaavasi?
Ihminen siirtää riittämättömyyden tunteensa helposti konkreettiseksi, kehoa koskevaksi huoleksi. Silloin asia on helpommin käsiteltävissä.
"Jos nuori on kokenut ulkonäköön kohdistuvaa kiusaamista, ulkonäköön latautuu suunnaton painoarvo. Nuori ajattelee herkästi, että jos minulla vaan olisi kapeammat reidet, niin kaikki olisi hyvin."
Huonommuuden tunteet voivat nousta pintaan vanhempanakin, esimerkiksi raskauden aikana tai muiden herkkyyskausien aikana. Rakastunut, pahoin pettynyt tai uupunut on tavallista alttiimpi toisten sanomisille.
Tue lapsen itsetuntoa
Pia Carpentierin mukaan aikuisen syvät huonommuuden tunteet juontuvat nekin lapsuuden tai nuoruuden kokemuksista. Ne voivat periytyä jopa sukupolvien takaa. Vanhemmat saattavat siirtää isovanhempiensa käyttäytymismalleja, asenteita ja omia kipeitä kokemuksia lapsiinsa. Usein tiedostamatta.
"Jos äiti huomaa, että oman tyttären leveä lantio häiritsee häntä, se pitäisi tiedostaa. Äidin pitäisi ymmärtää, että jos itsellä on asiaan näin vahva lataus, se kertoo omasta kehonkuvan ongelmasta. Ei lapsen."
Lapsi tarvitsee rajoja ja kuria, mutta rivien välistä pitäisi kuultaa kunnioitus lasta kohtaan.
"Lapselle ei saisi koskaan sanoa vähätteleviä kommentteja varsinkaan ulkonäöstä, jolle ei voi mitään. Asioita, joita et sanoisi pomolle töissä, et saisi sanoa lapsillesikaan."
Mieti, miten puhut muista
Joissakin kodeissa kommentoidaan paljon toisten ulkonäköä ja pilkataan televisiossa esiintyvien ihmisten olemusta. Näin koti saattaa opettaa, että ihmisen arvo riippuu ulkonäöstä.
Kavereiden vaikutus lapseen on suuri 11-vuotiaasta lähtien. Myös tiedotusvälineet ja sosiaalinen media muokkaavat mielikuvia ja odotuksia kehoa kohtaan.
"Jos lapsi alkaa puhua vähättelevästi itsestään tai kehostaan, vanhempien kannattaa jutella siitä lapsen kanssa. Vanhemman pitää varmistaa, että lapsi ymmärtää, ettei hänen ihmisarvonsa ole kiinni ulkonäöstä. Jo pikkulapsille on tärkeää opettaa, että hän on hyvä juuri omana persoonallisena itsenään ajatuksineen, ideoineen ja muine piirteineen."
Ryhdy itsesi ystäväksi
Jos koet usein olevasi ruma, ryhdy etsimään myötätuntoa itseäsi kohtaan. Ala itsesi parhaaksi ystäväksi, Pia Carpentier kehottaa.
"Itsensä soimaaminen ja haukkuminen ei tee hyvää henkiselle hyvinvoinnille. Kun opettelet tykkäämään itsestäsi, näet itsesi positiivisessa valossa. Sillä on laajat vaikutukset koko elämään, työhön, avioliittoon ja ihmissuhteisiin."
Joskus siihen tarvitaan ulkopuolista apua.
"Jos halveksit itseäsi syvästi, korjaustyö kestää kauan. Terapiassa autetaan ensin löytämään sinulle kuuluva ihmisarvo. Kun olet ymmärtänyt, että sinussa on jotakin hyvää, olet hyvässä vauhdissa."
Lue myös:
