"Kuviohousut ovat yksi  suosikkivaatteistani.  Ostin ne muutamalla eurolla Lindexiltä. Paidan hankin Tanskasta vuosia sitten, ja nilkkureita olen käyttänyt ainakin 20 vuotta", Liisa sanoo.
"Kuviohousut ovat yksi suosikkivaatteistani. Ostin ne muutamalla eurolla Lindexiltä. Paidan hankin Tanskasta vuosia sitten, ja nilkkureita olen käyttänyt ainakin 20 vuotta", Liisa sanoo.

Liisa Helaston tyyli on sekoitus laatua ja rokkimeininkiä.

Liisa Helasto on 64-vuotias graafikko. Hän on jäänyt eläkkeelle ja asuu Tuusulassa.

 

Printtipaidoissa, jättineuleissa ja tiukoissa farkuissa kulkevat yleensä parikymppiset. Niin tekee kuitenkin myös eläkkeelle ehtinyt Liisa Helasto. Hän sukeltaa säännöllisesti nuorisoputiikkeihin tutkimaan muodin viimeisimpiä hittejä. Mukaan tarttuu usein jotain ­säpäkkää, jolla Liisa saa eloa vaatekaapin klassikoihin. Se on Liisan mielestä paras tapa välttää tätimäisyys.

”Minä en suostu mummoutumaan. Tässä iässä saa olla vähän rokkimeininkiä.”

Liisan ystävättäret ihmettelevät, miten hän voi aina löytää ostettavaa nuorisokaupoista. Ystävien mielestä niissä myydään vain halpaa ja huonolaatuista rättiä. Liisa kuitenkin tietää, että ketjuliikkeistä saa myös luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita.

”Minusta ei ole erikseen nuorten ja aikuisten liikkeitä. Joka paikasta voi tehdä löytöjä.”

 

”Suojaan hiukseni kesällä mieluummin hatulla kuin huivilla. Väljän neuleen olen hankkinut Järvenpään Beamhillistä, pöllöpaita on Tallinnan Promodista.”

 

Lapsenlapset antavat Liisalle palautetta pukeutumisesta. Neljävuotias Konsta ja kuusivuotias Ilmari kysyivät kerran uteliaina, miksi mummolla on niin tiukka takki, etteivät napit mene kiinni.

”Katsoin peiliin ja totesin, että niin se taitaa olla.”

Yksinkertaisempaa

Liisa iloitsee hauskoista printeistä ja väljistä linjoista, jotka sopivat muodokkaalle naiselle.

”En halua pukeutua äitiysvaatteelta näyttäviin mekkoihin peittääkseni omppuvatsani”, hän sanoo.

”Minulla on kapea lantio ja solakat sääret, joten vedän mieluusti jalkaan tiukat farkut. Keskivartalon häivytän tunikalla, johon yhdistän neuleen tai jakun.”

 

”Ostin Guessin paljettipuseron vitosella Oliver kirppikseltä Keravalta. Sininen tunika on edullinen löytö Amsterdamin markkinoilta ja korkkarit Zarasta.”

 

Liisa ei ole koskaan ollut kukkamekkotäti eikä hän tykkää vilautella sääriään minihameissa tai värik­käissä sukkahousuissa. Kieltolistaansa hän lisää myös jakkupuvut ja röyhelöt.

”Aiemmin vältin myös eläinkuoseja, mutta nyt olen oppinut pitämään niistä. Kun vaatteet ovat mustia tai beessejä, täpläkuosi piristää.”

Myös muutamalla eurolla ostetut isot korut ovat sopi­van räyheitä neuleiden ja t-paitojen kanssa.

”Arvostan mukavia kenkiä, mutta niissä on oltava ainakin neljän sentin korko. En pysty kävelemään mata­lilla.”

 

”Käärmeennahkabootsit ja leopardikorkkarit olen löytänyt kirpputorilta muutamalla eurolla. Mustat sandaalit ostin Amster­damista."

”Lempituoksuni on Casmir by Chopard. Koruja ostan ulkomailta.”

 

Liisa on huomannut, että iän karttuessa tyyli yksinkertaistuu. Syksyllä ja talvella hänen väripalettinsa on maanläheinen. Kesällä, kun iho päivettyy, hän pukeutuu kirkaseen vihreään ja oranssiin.

Löytöjä laarista

Liisa shoppausfilosofia on tehdä löytöjä. Hän välttää alennusmyyntejä, mutta katsastaa tarjouslaariin jääneet vaatteet. Laadukkaita kašmirneuleita Liisa tietää löytävänsä helsinkiläisestä Lillystä. Sen tutulta myyjältä saa aina asiantuntevat neuvot.

Liisa käy Amsterdamissa kerran vuodessa tapaamassa ystäväänsä ja kiertää samalla kaupungin torit ja markkinat. Tuliaisina on aina vaatteita ja koruja.

”Tyyli-idolini on Hollannin kuningatar Máxima. Hän osaa pukeutua hillitysti ja hyvin.”

 

”Koivunlehdenvihreä on lempivärini. Se näyttää ­hyvältä pehmeässä kašmirneuleessa, kun iho päivettynyt. Neuleen olen ostanut Lillystä ja kaulakorun Barcelonasta. Näyttäviä koruja on helpompi löytää ulkomailta kuin Suomesta.”

 

Liisan suosikkikaupat:

Tallinna: Rinascimento Rotermanin ostoskeskuksessa.

Helsinki: Lilly, Valkoinen elefantti, Muotikuu ja Gaudete.

Lahti: Kimi.

Kirpputorit: Kaivarin Kanuuna ja Jäähallin kirppis Helsingissä, Femmatori Tuusulassa, Oliverin kirppis Keravalla ja Eurokirppis Järvenpäässä.

Amsterdam: Torit ja markkinat.

Liisan kauneusvinkit:

Ilman ripsiväriä, huuli­punaa ja aurinko­puuteria en lähde ulos. Ne kohottavat haalistuneita kasvonpiirteitäni. 

Pidän hiukseni pitkinä, koska niistä saa väännettyä kampauksia.

Käytän tummaa kynsilakkaa. Koristeellisiksi näperrellyt ­rakennekynnet kiinnittävät liikaa huomiota eivätkä sovi aikuiselle naiselle.

 

 

”Olen käyttänyt khakihousuja ja pellavaneuletta jo monta vuotta ja viihdyn niissä yhä. Molemmat ovat Lillystä.”

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2014. 

Viallisen vetoketjun voi joskus korjata itse, vaikkei osaisi ommella nappiakaan.

Jumiutuiko vuorikangas vetoketjun väliin? Aukesiko takki itsestään kesken lenkin? Se ei aina tarkoita sitä, että vetoketju pitäisi vaihtaa.

Kysyimme ompelija Marju Karjalaiselta ompelimo Tuplatikistä, miten yleisimmät vetoketjupulmat ratkaistaan.

1. Ongelma: vetoketju ei pysy kiinni tai aukeaa keskeltä

Marju Karjalaisen asiakkaiden yleisin vetoketjupulma on se, että vetoketju ei pysy kiinni tai aukeaa itsekseen keskeltä. Se johtuu yleensä siitä, että kelkka eli kotelo, johon vetoketjun pää pujotetaan ennen kiinni vetämistä, on löystynyt. Se ei purista ketjua tarpeeksi tiukasti kiinni.

Jos vetoketju on muuten ehjä, ongelman voi korjata vaihtamalla kelkan ja päätystopparin eli osan, johon vetoketjun loppupää jää kiinni.

”Se on noin kolmen minuutin homma, kun tietää, mitä tekee”, Marju Karjalainen sanoo.

Tee näin: Tarvitset pihdit sekä uuden kelkan ja päätystopparin. Muista, että varaosat voivat olla merkkikohtaisia. Kaikki kelkat eivät käy kaikkiin ketjuihin.

Irrota vanha päätystoppari pihdeillä ja valuta kelkka irti ketjusta. Sujauta uusi tilalle ja kiinnitä päätystoppari pihdeillä.

Aukeilevalle ketjulle voi antaa myös pikaensiapua. Purista pihdeillä hitusen sitä päätä kelkkaa, josta vetoketju pujotetaan sisään.

”Se ei ole pitkäikäinen ratkaisu. Kun vetoketjua suljetaan satoja kertoja, se löystyy uudestaan.”

”Se on noin kolmen minuutin homma, kun tietää, mitä tekee”

2. Ongelma: vetoketju jumittuu paikalleen

Vetoketjun jumittuminen johtuu yleensä siitä, ettei vetoketjua ole kelkkaan laitettaessa vedetty aivan alas asti. Jos hammasrivistön kelkkaan menevä osa ei ole tarpeeksi syvällä, ketju kiinnittyy epätasaisesti.

”Ketju menee kiinni, mutta jumittuu johonkin kohtaan. Hampaat eivät mene ristikkäin”, Karjalainen sanoo.

Kun jumiutunutta ketjua aletaan kiskoa hiljalleen irti, vetoketjun hampaat saattavat vääntyä. Silloin ketju jumiutuu jatkossakin samaan kohtaan.

Tee näin: Jos yksikin hammas on katkennut tai vääntynyt, ketju pitää vaihtaa kokonaan.

3. Ongelma: kankaan vuori jää jumiin vetoketjun väliin

Jumiutuneeseen vuoriin ei ole ihmeratkaisua. Paras keino on hivuttaa kangasta milli milliltä irti vetoketjusta.

”Jossakin vaiheessa se irtoaa. Kangas on kuitenkin voinut jo vaurioitua”, Karjalainen sanoo.

Tee näin: Jos kangas jää usein jumiin, Karjalainen suosittelee ompelemaan vuoreen tukiompeleen tai vahvikenauhaa, ettei se pääse luiskahtamaan vetoketjun väliin.

4. Ongelma: vetoketjun alaosa ei pysy paikoillaan

Jos vetoketjun alaosa ei pysy kelkassa, hammasrivistön alareunasta on todennäköisesti irronnut se noin sentin korkuinen metallinen pää, joka työnnetään kelkan sisään, kun vetoketjua vedetään kiinni.

Tee näin: Metallista päätä ei voi ostaa varaosana. Jos pää on rikki tai irronnut, ketju pitää vaihtaa kokonaan.

”Vetoketjun ompelu vaatii pitkiä hermoja. Jos ei ole ompelutaitoinen, vähemmällä kivulla ja ärtymyksellä selviää, kun tuo vaatteen ompelijalle”, Karjalainen sanoo.

Hyvästi, pursuava vaatekaappi! KK:n toimittaja kehitteli ystävänsä kanssa armottoman mutta tehokkaan listametodin. 

Kun avaat pursuavan vaatekomerosi oven, tiedät itsekin, että liika on liikaa. Paitoja, housuja ja varsinkin kerran käytettyjä juhlamekkoja. Pelkkä ajatuskin karsimisesta uuvuttaa: mistä edes aloittaa?

KonMarikaan ei tunnu ihan omalta ratkaisulta. Jos ryhdyt kuuntelemaan, puhuvatko vaatteesi sinulle, jokainen niistä runoilee kuin Runeberg. "Saatat vielä tarvita minua! Etkö muista korvaamattomia yhteisiä hetkiämme? Nähdään taas viiden kilon päästä, odotan sinua!"

Ystävälläni oli kuvatunlainen ongelma, paitsi että pursuavia vaatekaappeja oli kolme. Paitoja, housuja, huiveja, mekkoja, kenkiä, alusvaatteita, takkeja, hameita, shortseja. (Ja kyseessä on todella ystäväni, ei salanimi minulle itselleni.) Ongelma oli saanut paisua rauhassa vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta nyt oli muutto tulossa. Ystäväni pyysi minulta apua raivaukseen.

Kehitimme yhdessä viisivaiheisen menetelmän, joka toimi niin loistavasti, että sitä on sittemmin sovellettu moniin muihinkin kohteisiin kuin vaatekaappeihin. Myös minun kotonani.

Tarvikkeet:

  • A4-kokoinen paperi
  • kynä
  • pursuava kaappi
  • halutessasi tukihenkilö
  • vapaapäivä

Vaihe 1: Mieti, mitä oikeasti tarvitset

Tämä on tärkeää: älä katso vielä kaappiisi. Älä katso sinne! Ovi kiinni, heti! Älä edes muistele, mitä kaapissa on! 

Mene sen sijaan toiseen huoneeseen ja ota paperia ja kynä. Listaa paperille kaikki keksimäsi vaateryhmät, esimerkiksi näin:

  • arkipaidat
  • neuleet
  • paitapuserot
  • juhlatopit
  • villatakit
  • farkut
  • muut housut
  • yöpuvut
  • oloasut
  • alushousut
  • rintaliivit
  • sukat
  • sukkahousut
  • shortsit
  • hameet
  • juhlamekot
  • jakut
  • huivit
  • jne.

Merkitse kunkin vaateryhmän perään lukumäärä. Montako paitaa arvelet, että sinun ikäisesi, sinun elämäntyyliäsi elävä ihminen oikeasti tarvitsee? Ole realisti: yksi päällä, yksi pesussa ja yksi kaapissa -metodi sopii harvan ihmisen elämäntilanteeseen (ja olisihan se vähän tylsääkin), mutta on hyvin todennäköistä, että kolmekymmentä paitaa on liikaa.

Ystäväni tapauksessa totuus löytyi tuolta väliltä: merkitsimme paitojen kohdalle luvun 20. Hän arveli, että kovin paljon enempää paitoja kaapissa ei olisikaan. Toistimme saman kysymyksen jokaisessa kohdassa. Viidellä juhlamekolla pärjäisi hyvin, huiveja voisi asusteiksi löytyä kymmenen (viikon jokaiselle päivälle ja pari ekstraa).

Älä kysy neuvoa ystävältä tai puolisolta, vaan arvioi määrät itse. Tarkoitus on saada kaappiisi lisää tilaa, joten yritä olla rehellinen. Älä ainakaan tahallasi arvioi tarvitsemiasi vaatemääriä yläkanttiin – äläkä vieläkään kurki kaappiisi!

Vaihe 2: Sitoudu

Kun olet päässyt paperin loppuun, kirjoita siihen päivämäärä ja nimesi. Tämän verran oikeasti tarvitset vaatteita. Allekirjoituksellasi sitoudut karsimaan vaatekaappisi sisällön näihin lukemiin.

Vaihe 3: Kohtaa totuus

Vasta nyt on aika mennä kaapille. Ota tukihenkilö mukaan. Tyhjentäkää kaappi yhdessä ja lajitelkaa vaatteet pinoihin: paidat, housut jne.

Laske vaatteet. 

Vaatetta oli ainakin tuplat verrattuna siihen, mitä ystäväni oli arvioinut tarvitsevansa.

Ystäväni tapauksessa pelkkiä arkipaitoja löytyi 43 (paperilla luki 20). Neuleita oli 12 (paperilla 6). Juhlamekkoja 14 (paperilla 5). Huiveja 22 (paperilla 10). Ja niin edelleen. Jokaisessa kohdassa vaatetta oli ainakin tuplat verrattuna siihen, mitä hän oli itse arvioinut tarvitsevansa.

Merkitse vaatteiden todelliset määrät paperille tavoitemäärien viereen ja laske lukemien erotus. Näin monesta vaatteesta on nyt tarkoitus päästä eroon.

Vaihe 4: Valitse

Tämä vaihe on periaatteessa tuttu jokaiselle, joka on joskus yrittänyt karsia vaatekaappiaan. Se tuntuu armottomalta, mutta luota itseesi ja arvostelukykyysi!

Olet itse päättänyt, mikä määrä vaatteita sinulle riittää. Nyt luovut vain ylimääräisistä, et tarpeellisista ja rakkaista.

Älä jää miettimään vaatteiden tunnearvoa. Muistot eivät katoa vaatteen mukana.

Luovu ensimmäisenä niistä vaatteista, jotka eivät enää mahdu päälle, jotka ovat rikki tai kulahtaneita tai joita et muista käyttäneesi vuoteen. Jos on vaikea päättää, sovittele vaatteita rauhassa, mutta älä jää miettimään niiden tunnearvoa. Muistot eivät katoa vaatteen mukana.

Kun heikotus iskee, turvaudu listaasi ja tukihenkilöösi. (Ystävänikin turvautui, useita kertoja. Hengittelimme yhdessä rauhassa hetken ja katsoimme hänen allekirjoitustaan – ei, määriä ei kannata muokata enää tässä vaiheessa! Sitten jatkoimme karsintaa.)

Vaihe 5: Luovu

Kun olet päässyt listan loppuun (usko pois, pystyt siihen!) ja vaatteet on lajiteltu jääviin ja poistuviin, hankkiudu viimemainituista eroon heti. Paras ratkaisu on lahjoittaa vaatteet hyväntekeväisyyteen (paitsi huonokuntoiset, jotka voit viedä esimerkiksi vaatekauppojen tekstiilikeräyksiin). Jos vaatesäkilliset jäävät eteisen nurkkaan odottamaan mahdollista valokuvausta ja myymistä Facebook-kirppiksillä, niillä on riski luikerrella takaisin kaappiisi. 

Laske vielä kerran armon saaneet vaatekappaleet ja varmista, että määrät vastaavat sitä, minkä alun perin merkitsit listaasi. Järjestä vaatteet takaisin kaappiisi. Saatat hämmästyä, kuinka täyteen kaappisi yhä tulee.

Ystäväni karsintaprojektista ja muutosta on nyt kolmisen vuotta. Juuri pari viikkoa sitten pohdimme, että uusi listakierros saattaisi olla pian tarpeen. 

Edit. 13.12: muokattu kohtaa huonokuntoisista vaatteista.