Kirjailija Meri Valkama: ”En usko, että pääsen koskaan irti pelosta, joka liittyy rahattomuuteen”

Toissa vuoden viimeisenä päivänä Meri Valkama teki uudenvuodenlupauksen: vuonna 2023 hän olisi itselleen erityisen kiltti. Hän oli juuri eronnut puolisostaan ja kaipasi lempeyttä.

”Vaikka avioero oli oikea ratkaisu, minulla oli tosi surullinen ja epäonnistunut olo.”

Meri päätti tehdä itselleen joka päivä yhden rakkauden teon.

Saunavuorollaan taloyhtiön saunassa Meri pani löylyveteen tervatippoja ja teki kasvohoidon.

Hän varasi ajan kelluntatankista ja meni tunniksi kellumaan suolavedellä täytettyyn pimeään ja lämpimään tankkiin. Kuukauden päästä Meri kellui siellä taas.

Hän meni pilatekseen ja joogaan, osti harmaiden ja sateisten ilmojen kunniaksi tulppaaneja.

Meri oli ollut 24-vuotiaasta 42-vuotiaaksi koko ajan parisuhteessa. Takana oli pitkä nuoruuden avioliitto ja sen perään alkanut suhde ja avioliitto europarlamentaarikko Silvia Modigin kanssa.

”Eron jälkeen minulle oli selvää, että nyt haluan elää hyvää elämää ilman parisuhdetta.”

Muuri ja perhe hajoaa

Lapsuutensa onnellisimmat vuodet Meri asui 20-kerroksisessa kerrostalossa parin korttelin päässä Berliinin muurista, Itä-Saksan puolella.

Kun perhe muutti isän työn vuoksi Berliiniin vuonna 1983, Meri oli kolmevuotias ja pikkuveli Tuomas vuoden. Isä työskenteli Berliinissä kommunistisen Tiedonantaja-lehden kirjeenvaihtajana, äiti opiskeli teatterirekvisiitan tekoa.

Itä-Saksassa asuessa oli kylmän sodan aika ja ydinsodan uhka, mutta Merin elämä oli turvallista. Hän hoivasi perheen kilpikonnaa Ruusua ja Berliinissä syntynyttä pikkuveljeä Joonasta, kiipeili ulkona kirahvin mallisessa kiipeilytelineessä ja katsoi iltaisin televisiosta, kuinka Nukkumatti heitti unihiekkaa lasten silmiin. Viisihenkiseksi kasvanut perhe vietti lomia Pohjois-Saksassa Usedomin saaren valkoisilla hiekkarannoilla maan aurinkoisimmassa kolkassa.

Meriä pelotti pyytää uusia talvikenkiä pieneksi jääneiden tilalle, sillä hän tiesi, kuinka tiukilla vanhemmat olivat.

Kotona puhuttiin jatkuvasti maailman tapahtumista. Meri oppi tuntemaan televisiosta Erich Honeckerin, Helmut Kohlin, Mihail Gorbatšovin ja Ronald Reaganin.

Kun perhe palasi Suomeen, Meri oli seitsemänvuotias.

”Sen jälkeen syöksykierre alkoi”, Meri sanoo.

Ensin murtui Berliinin muuri. Meri katsoi sitä televisiosta ja itki.

”Tuntemani maailma hajosi.”

Pian myös Merin perhe hajosi. Alkoi 1990-luvun lama. Vanhemmat jäivät työttömiksi. Heille tuli ero ja koko perheelle surua.

"Minulle ei ole tapahtunut mitään seksuaalista heräämistä, että hei, olenkin bi. Kumppanini sukupuolella ei ole ollut minulle koskaan mitään väliä”, Meri sanoo.

Meri ja veljet jäivät asumaan isän kanssa Loviisan maaseudulle omakotitaloon, jonka pihassa kasvoi luumupuita ja karviaispensaita. Äiti muutti pienempään asuntoon Loviisan vanhaan kaupunkiin.

Sitten asuntolainan korot nousivat paljon ja nopeasti. Koti oli myytävä liian halvalla, vanhemmille jäi iso laina. Meri, veljet ja isä muuttivat vuokralle.

Niinä vuosina Meriä pelotti pyytää uusia talvikenkiä pieneksi jääneiden tilalle, sillä hän tiesi, kuinka tiukilla vanhemmat olivat.

Hän oppi, että jos jääkaapissa sattui olemaan yhtä aikaa sekä juustoa että leikkelettä, leivän päälle sai laittaa vain jompaa kumpaa. Joskus sähköt ja puhelinlinja katkaistiin maksamattomien laskujen vuoksi.

”Isä ponnisteli, että meillä olisi tarpeeksi ruokaa. Silti muistan, miltä tuntui nousta pöydästä nälkäisenä, kun syömässä oli isän ja minun lisäksi kaksi urheilevaa teinipoikaa”, Meri sanoo.

”Oli kauheaa nähdä isä niin surullisena kuin hän tiukimpina aikoina oli. Olin ahdistunut ja huolissani isästä. Minulla oli kovia vatsakipuja ja ihottumia, joille ei löytynyt syytä.”

Kukin lapsista sai valita harrastuksistaan yhden, jota jatkaa. Veljet valitsivat koripallon, Meri pianotunnit.

Kerran, kun Meri odotti musiikkiopiston aulassa tunnin alkua muiden lasten kanssa, rehtori tuli ilmoittamaan hänelle, että lasku oli maksamatta.

”Muistan yhä, kuinka häpeä valtasi joka solun kehostani.”

Ruoka tuo mielenrauhaa

Aamuisin Meri, 43, sytyttää ensimmäiseksi kynttilät. Koti on asumisoikeusasunto Helsingissä Keskuspuiston laidalla. Hän keittää mutteripannulla kahvin ja kirjoittaa padille aamusivut eli tajunnanvirtaa siitä, mitä on mielessä.

”Niin päivä on kevyempi aloittaa.”

Sitten alkaa kaaos.

Meri sanoo olevansa toivoton aamumyöhästelijä. Kun koirat on lenkitetty, usein on jo kiire.

Joka toinen viikko Merin luona asuvat 14- ja 16-vuotiaat lapset. Meri on oppinut, että teinien aamutoimissa kestää niin kauan, ettei aamupalaa kannata kattaa. Myös lapsille tulee aikaisina aamuina usein kiire, ja he nappaavat banaanin tai riisipiirakan ja juoksevat bussiin.

Merillä on aina pakastin täynnä ja kuiva-ainekaapissa tölkkikaupalla kikherneitä, järvikalaa, papuja ja tomaattikastikkeita, pastoja, pähkinöitä, kvinoaa ja couscousia. Se tuo mielenrauhaa ja hallinnan tunnetta.

”Minulla on turvallinen olo, kun kaapissa on ruokaa, lapsilla oikeankokoiset ja vuodenaikaan sopivat vaatteet ja auto tankattu täyteen.”

Meri sanoo miettivänsä rahaa kohtuuttoman paljon.

”Olen joutunut hyväksymään, että minulla on pysyvästi vammautunut suhde rahaan. En usko, että pääsen koskaan irti pelosta, joka liittyy rahattomuuteen. Varmistelen, etteivät omat lapseni joudu kokemaan samaa kuin minä.”

Minkä takia Meri menetti nuorena luottotietonsa? Miksi hän on hävennyt sitä niin paljon, ettei kehdannut kertoa vuosiin juuri kenellekään? Keitä ovat Merin veljet, jotka ovat menestyneet koripallovalmentajina maailmalla? Mitä Meri oppi Tarja Haloselta, kun kirjoitti presidentistä kirjaa? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 5/2024. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.