Juha Wiskari oli nuorena ammattimuusikko, joka siirsi musiikin palon myös omalle pojalleen, laulaja Arttu Wiskarille. Artulta Juha on oppinut, että välirikot kannattaa selvittää.
Juha Wiskarin lapsuudenkodin ikkunasta Pelkosenniemellä näkyivät Luosto-tunturi, Pyhätunturi ja Nivatunturi.
Nyt Juhan kodin ikkunasta Somerolla Varsinais-Suomessa näkyy Paronin plantaasiksi kutsuttu kasvimaa. Siinä Juha ja hänen vaimonsa kasvattavat Lapin puikulaa.
Plantaasin nimi tulee Somerniemen musiikkiteatterin parin vuoden takaisesta Täällä Pohjantähden alla -musikaalista. Juha esitti siinä paronia, hänen vaimonsa paronitarta.
Juha on musiikkimiehiä. 1970-luvulla hän elätti itsensä soittamalla pianoa ja urkuja laulaja Keijo Minervan yhtyeessä. Dannyn ohjelmatoimisto D-tuotanto välitti heidän keikkojaan, ja Suomen tanssilavat ja yökerhot tulivat Juhalle tutuiksi.
Hiton hyvin soittaa Juhan mielestä hänen oma poikansa, Arttu Wiskari. Bassonsoitto tosin jäi vähemmälle, kun Arttu alkoi menestyä laulajana 14 vuotta sitten. Silloin julkaistiin kappale Mökkitie. Sanoituksessa poika muistelee, kuinka isä päästi hänet lapsuuden kesinä Sierran rattiin matkalla mökille. Autossa oli myös äiti, joka ei uskaltanut katsoa pojan ajoa soratiellä.
Se kaikki on suoraan Artun lapsuudesta, tosin Wiskarien auton merkki oli Volvo.
Lomilla Juha vei poikaa myös kalastamaan ja blueskeikoille. Tyttäriensä Annan ja Aijan kanssa hän sukelsi Eilatissa ja lasketteli lastensa kanssa Åressa. Mutta arjessa Juhaa ei juuri näkynyt.
”Loin uraani. Olen miettinyt, kaduttaako arjesta poissaolo, mutta minulla on kohtuullisen hyvä omatunto. Ilman silloista vaimoani mistään ei kuitenkaan olisi tullut mitään.”
Juha oli lopettanut muusikon työt, kun pääsi opiskelemaan Vaasan kauppakorkeakouluun vuonna 1974. Sen jälkeen alkoi uusi reissuelämä.
”Kun lähdin kotoa, etäisyys kaikkien lasten kanssa kasvoi hetkeksi.”
Matkatoimiston päällikkönä Juha myi lomia Neuvostoliittoon ja etsi matkakohteita Mustanmeren kylpyläkaupungeista.
Musiikki-Fazerilla hän vastasi Yamahan urkujen tuotelinjasta ja matkusti ympäri Eurooppaa.
37-vuotiaana Juha valittiin laivanvarustamo Sally Linen toimitusjohtajaksi.
”Kerran laskin kalentereistani, että olen asunut hotelleissa 30 vuoden aikana seitsemän vuotta.”
Tuttu mökkitie
Juhan poika Arttu on kertonut julkisuudessa, että hänellä on vaikea keskittymis- ja lukihäiriö. Poissaoloistaan huolimatta Juha huomasi sen jo varhain, kun opiskelu turhautti poikaa.
”Rivit pomppivat lukiessa Artun silmissä, ja hän jäi koulussa muista jälkeen.”
ADHD-diagnoosin Arttu sai vasta aikuisena, 1990-luvulla sitä ei tunnistettu. Opettajien mielestä Arttu oli ’vaikea tapaus’.
Vaikeaa oli välillä isällä ja pojallakin, kun Arttu pelasi yöt Super Mariota ja nukkui iltapäivään.
”Kinaa tuli jatkuvasti. Käskin Arttua ryhdistäytymään, mutta ei hän kuunnellut.”
Juha soitti matkailualan kollegoista kootussa Lucky Street Band -coverbändissä koskettimia, ja 16-vuotiaana Arttu tuli bändiin laulamaan. Van Halenia, Joe Cockeria, B.B. Kingiä. Yhdessä tehtiin muutama keikkakin.
Samaan aikaan Juhan avioliitossa oli vaikeaa. Soittaminen oli hänelle henkireikä.
”Meillä oli vaimon kanssa mykkäkoulua, joka kehittyi mykkäopistoksi ja lopulta mykkäyliopistoksi. Eroa tehtiin vähän liian pitkään.”
Kun kuopus Arttu oli 17-vuotias, ero tuli. Mökkitiessä Arttu laulaa näin:
Kesä loppui ja mulle kerrottiin
Ei tule enää reissuja Evitskogiin
Vanhemmat eros ja mökki myytiin.
Todellisuudessa perheen mökki oli Korppoossa, mutta se ei rimmannut yhtä hyvin kuin Evitskog. Yhtä kaikki heidän mökkinsä ja rivitalokotinsa Espoon Haukilahdessa myytiin ja perhe hajosi.
”Kun lähdin kotoa, etäisyys kaikkien lasten kanssa kasvoi hetkeksi”, Juha sanoo.
Aija-tytär meni armeijaan ja poliisiopistoon, Anna opiskeli sosiaalialaa ja muutti Ruotsiin.
Arttu aloitti peruskoulun jälkeen työt rautakaupassa. Mikään ei kiinnostanut, lukio jäi kesken. Juha kannusti Arttua musiikin pariin.
Armeijassa Arttu pääsi Kaartin soittokuntaan laulajaksi. Soittokunnassa hän tapasi Janne Rintalan. He alkoivat tehdä Artun laulamaa, Leevi and the Leavingsin mieleen tuovaa suomirockia.
”Minäkin lähetin levy-yhtiöihin heidän demojaan. Ne olivat samperin hyviä, mutta kukaan ei uskonut heihin. Turpaan tuli joka puolelta, silti kundit eivät antaneet periksi”, Juha kertoo.
Arttu ja Janne julkaisivat Mökkitien itse.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/onnettomuuspaikka_vuontisjarvella.jpg?itok=Qnz7CX3X)
Lopetetaan kiukuttelu
Juhan olohuoneessa on sähköpiano, ja hän soittaa monta kertaa viikossa. Pianon yläpuolella on Artun ensimmäinen kultalevy ja kuvia Aatto-isästä.
Kun Juha aikoinaan kiersi Suomea ammattimuusikkona, hyvän keikan jälkeen hän ajatteli joskus, että isä olisi hänestä ylpeä.
Kun Arttu alkoi kiertää Suomea ammattimuusikkona, Juha oli hänestä ylpeä, hurjan ylpeä.
Välirikon aikana Juhan teki monta kertaa mieli pyytää anteeksi.
”Se tuntui erityisen hienolta isäni vuoksi. Arttu ja minä seurasimme hänen jälkiään.”
Mutta kun Artun suosio kasvoi, tuli riita.
”Joku lehti halusi tehdä meistä isä–poika-jutun, mutta Artun levy-yhtiö ei tahtonut. Ensin minä kilahdin levy-yhtiölle, levy-yhtiö Artulle ja sitten Arttu minulle. Haukuimme toisemme kusipäiksi ja aloitimme mykkäkoulun.”
Välirikon aikana Juhan teki monta kertaa mieli pyytää anteeksi.
”Mutta oli muka kiireitä, ja puhelimeen tarttuminen tuntui vaikealta.”
Kun mykkäkoulu oli kestänyt noin vuoden, Arttu soitti Juhalle.
”Hän oli fiksumpi kuin minä ja sanoi, että eiköhän lopeteta tämä kiukuttelu. Niin se lopetettiin.”
Nyt Juha sanoo, että välirikko oli hyvä kokemus, kuin raikastava sauna.
”Me molemmat kasvoimme.”
Miten Juhaan vaikutti isän hukkuminen kalareissulla, kun Juha oli 14-vuotias? Miltä Juhasta tuntui, kun hän vei Artun katsomaan paikkaa, jossa hänen oma isänsä kuoli ja hän itse pelastui? Miksi Juha on ollut lounaalla Ruotsin kuninkaan kanssa? Miksi terroristiryhmä on uhannut aikoinaan Juhan työpaikkaa? Miltä Juhasta tuntui, kun hänellä todettiin GIST-syöpä? Miksi hän käy yksinäisten hautajaisissa? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 12/2024. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Juha Wiskari
70-vuotias konsultti asuu vaimonsa Marja Kuosma-Wiskarin kanssa Somerolla. Juhalla on kolme aikuista lasta, Anna, Aija ja Arttu. Juha on kirjoittanut useita kirjoja johtamisesta, järjestää Somerolla LaLaa!-yhteislauluiltoja sekä viljelee hyötykasveja ja kukkia. Juhasta mikään ei ole niin ihanaa kuin ottaa mukaan matkaradio ja mennä onkimaan Paimionjärvelle radio Nostalgiaa kuunnellen. Ei haittaa, vaikka koukussa ei olisi matoa.
