Kun puoliso tervehti toista naista, Minnan päässä sumeni. ”Pelkäsin kaikkien nauravan minulle, kun mieheni pelehtii selkäni takana. Aina suhteen alussa ilmoitin, että olen sitten tosi mustasukkainen.”
Istuimme kuppilassa viettämässä iltaa porukalla mieheni ja ystäviemme kanssa. Pidimme hauskaa ja muistelimme menneitä. Kohta mieheni lähti tiskille ja jäin pöytään istumaan ystäviemme kanssa.
Tiskillä mies törmäsi tuttuihin. Joukossa oli myös nainen, jonka kanssa mieheni jäi juttelemaan.
Kun näin heidän iloiset ilmeensä, raivo humahti kehossani. Kaikki muu ympärilläni sumeni.
Nainen näytti silmiini kauniilta. Hän oli varmasti nuorempi ja hoikempi kuin minä.
Miksi mieheni jutteli tuolle naiselle?
Päässäni jyskytti ajatus siitä, mitä tilanteessa varmasti oli käynnissä: he puhuivat minusta ja siitä, kuinka tämä toinen nainen on minua parempi ja kauniimpi. Mielessäni he kertoivat toisilleen vetovoimasta toisiaan kohtaan ja sopivat, milloin tapaisivat seuraavan kerran.
Mikään muu vaihtoehto ei ollut mahdollinen.
Olin raivoissani. Syöksyin paikalle ja huusin molemmille. Käskin naista lähtemään matkoihinsa ja pysymään erossa miehestäni.
Miestäni syytin kaikesta mahdollisesta: että hän oli ärsyttänyt minua, loukannut tunteitani ja puhunut minusta selkäni takana. Halusin lähteä heti kotiin. Vaadin miestä lähtemään mukaani.
Kotimatkalla jatkoin riitaa ja syyttelyä. Minua suututti. Minähän olin sanonut miehelle, että olen mustasukkainen! Miksi hän silti teki minulle näin?
Suhteen mallia lapsuudenkodista
Olen ollut mustasukkainen lähes aina, jo nuoresta lähtien. Nyt olen 54-vuotias.
Sain usein rajuja mustasukkaisuuskohtauksia. Humalassa ne olivat vielä pahempia.
Jälkeenpäin kohtaukset ja tunteeni hävettivät. Kun mietin tilanteita järjellä, ymmärsin, että niissä ei ollut mitään huolestumisen aihetta. Jälkikäteen minulla oli paha mieli, koska olin huutanut ja aiheuttanut toiselle epämiellyttävän olon.
Siinä hetkessä tunne kuitenkin oli niin vahva, etten voinut sille mitään. Raivostunut ääni puhui sisälläni tosi voimakkaana.
”Kun mietin tilanteita järjellä, ymmärsin, että niissä ei ollut mitään huolestumisen aihetta.”
Jo lapsuudenkodissani sain mallin tietynlaisesta parisuhteesta.
Muistan, kuinka äitini joskus syytteli isääni, joka oli joulun alla töissä ottanut vakioasiakkaalta vastaan suklaarasian. Isän mukaan rasian antaja oli vanhempi rouva, mutta äidille oli selvinnyt, että nainen olikin isämme ikiä. Isä oli varmaankin aavistanut äidin mustasukkaisen reaktion ja kertonut siksi valkoisen valheen.
Aikuisena minä pelkäsin suhteissani juuri sitä, että selkäni takana tapahtuisi jotain. Se oli pahinta, mitä tiesin. En halunnut joutua naurunalaiseksi. Pelkäsin, että muut tietäisivät, kuinka mieheni pelehtii selkäni takana, ja että kaikki nauraisivat minulle, koska olen niin tyhmä, etten tajua sitä.
”Olen sitten tosi mustasukkainen”
Sain lapset nuorena pitkässä, parikymmentä vuotta kestäneessä avioliitossa. Vietimme aviomieheni kanssa lähes kaiken ajan yhdessä, eikä kummallakaan juuri ollut omaa elämää.
Se oli minun osaltani myös kontrollointia. Koska olimme aina yhdessä, tiesin, missä toinen on ja kenen kanssa. Silloin ei tarvinnut olla mustasukkainenkaan.
Avioliiton päättyminen ei kuitenkaan liittynyt mustasukkaisuuteeni. Emme vain osanneet keskustella tyytymättömyydestä suhteeseemme, ja omat tunteeni kuolivat.
”Jos kumppani lähti viettämään mökkiviikonloppua, syyllistin häntä jo etukäteen ja varmuuden vuoksi.”
Myöhemmissä suhteissani mustasukkaisuuteni oli pahempaa. Aina, kun tapasin uuden kumppanin, tiedotin hänelle, että olen sitten tosi mustasukkainen.
Jos kumppanini tarjosi työmatkalla kyydin naispuoliselle työkaverilleen tai lähti viettämään mökkiviikonloppua porukkaan, jossa oli myös naisia, syyllistin häntä jo etukäteen ja varmuuden vuoksi. Kyllä minä tiedän, että sinulla kuitenkin on automatkalla flirttiä ja puheenaiheena minä! Minun selkäni takanahan ei sellaista tapahdu!
Huomasin, että toinen alkoi lopulta jättää menoja välistä ja olla koko ajan varpaillaan. Ei silloin voi olla rento oma itsensä, jos pitää joka hetkessä miettiä, kuinka käyttäytyy, jotta ei aiheuttaisi kohtausta.
Tarvitsen apua
Kurkkua kuristi. Tuntui, etten saa happea.
Kun mieheni meni saunaan, otin hänen puhelimensa ja avasin viestit. Yhdessä luki englanniksi: ikävöin ja mietin sinua joka päivä.
Vaadin miestä kertomaan, mistä viesteissä oli kyse. Tuntui, etten saanut rehellisiä vastauksia.
Yritimme jatkaa suhdetta vielä senkin jälkeen. Mitään juttelua suurempaa ei ilmeisesti ollut tapahtunut, mutta tunsin, etten voisi enää luottaa häneen.
Totesin, että en voi jäädä suhteeseen, jossa vain miettisin, toistuuko viestittely.
Kun erosimme, romahdin. Olin niin turta, että tarvitsin viikon sairauslomaa. Silloin tunsin, että tarvitsin itse apua mustasukkaisuuteeni.
Hakeuduin terapiaan. Siellä asiat alkoivat hiljalleen aueta.”
Minnan nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.
Kodin Kuvalehdessä 16/2024 Minna kertoo, mitä hän oppi terapiassa itsestään ja tunteistaan. Mistä hän arvelee mustasukkaisuuden johtuneen? Miltä Minnasta tuntui olla itse mustasukkaisuuden kohteena? Kuinka Minnalla menee nykyisessä parisuhteessaan ja elämässään? Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
