Lapsena Tuomas Enbuskesta tuntui, että muut ihmiset ovat outoja. Aikuisena hän ymmärsi, että on itse erilainen. Nyt Tuomas ajattelee, että autismi ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat hänen supervoimiaan. ”Ne näyttävät maailman eri tavalla. En haluaisi toisenlaisia aivoja.”
Kun istun toimittaja Tuomas Enbusken sohvalle tekemään haastattelua, Tuomas kävelee kohta ovesta ulos.
Hän lähtee hakemaan kahvia kotinsa alapuolella olevasta Kampin ostoskeskuksesta. Hän viipyy kauan.
”Sori kun kesti. Unohdin yhtäkkiä, missä olin, kun aloin miettiä, onko sikisi-sanan perusmuoto ’sikistä’ vai ’siitä’. Sitten säpsähdin, että ai niin se haastattelu”, Tuomas, 46, sanoo.
Tuomas ei juo usein kahvia mutta kaipaa sitä nyt, koska viime yönä hän on valvonut myöhään.
”Suunnittelin koko Helsingin kaavoituksen mielessäni uusiksi, koska en saanut unta. Se oli valtavan mukavaa. Minulla ei ole koskaan tylsää ajatusteni kanssa.”
Tuomaksella on autismin kirjoon kuuluva Aspergerin oireyhtymä. Sille on ominaista tavallisesta poikkeava sosiaalisen vuorovaikutuksen tyyli sekä epätavallisen voimakkaat, rajoittuneet mielenkiinnon kohteet.
Tuomas nousee sohvalta.
Mitä etsit nyt, kysyn.
Yhtä kirjaa, mutta unohdin jo, mikä se on, Tuomas vastaa.
Kaikki tärkeät päiväni
Tuomas saattaa unohtaa, missä on tai mitä etsii, mutta hän muistaa paljon toisenlaisia asioita.
30.10.1990 Tuomas ajoi ensimmäistä kertaa metrolla, Rautatientorilta Kamppiin.
27.8.1997 hän kaatui polkupyörällä Neljännen linjan ja Porthaninkadun kulmassa.
13.7.2009 Tuomas käytti New Yorkissa ensimmäistä kertaa elämässään Netflixiä muistuttavaa elokuvien suoratoistopalvelua.
21.12.2017 hän sai kotiin kaksi kuukautta aikaisemmin tilaamansa sohvan, jonka väri oli tarkalleen oikea violetti.
”Muistan kaikki päivät elokuusta 1989 alkaen, jos niillä on joku merkitys minulle. Usein tarkan päivämäärän, mutta vähintään viikon tarkkuudella. Jokaisen lomamatkan ja parisuhteen alkamisen ja päättymisen”, Tuomas sanoo.
”En kerro kovin usein, miten tarkkaan muistan. Jos kerron, se herättää hämmennystä, epäuskoa ja kysymyksiä.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/enbuske_kuva_3_14_24.jpg?itok=R3WWSzLB)
Tuomas muistaa päivämäärät, koska ne ovat hänen päässään karttoina ja kaavioina. Siksi Tuomas ei usein puhu asioiden muistamisesta, vaan näkemisestä. Sitä on vaikea selittää, mutta Tuomas yrittää. Hän piirtää samalla kuvan.
”Muistan kaikki päivät elokuusta 1989 alkaen, jos niillä on joku merkitys minulle.”
”Aika menee pidempinä spiraaleina näin, ohitetaan muutamia vuosisatoja näin. Tuossa on esimerkiksi 1860-luku ja kaikki siihen liittyvät asiat laatikoissa, sosiaalidemokratia ja muu. 1914 ensimmäinen maailmansota. Mercedes-Benz on hiukan sumuisesti 1900-luvun alussa, koska en muista tarkkaan, milloin tuotanto on aloitettu.”
”Kaaresta avautuu aina uusi vuosikymmen ja enemmän. Tässä on sata miljoonaa ja tässä kolmesataa miljoonaa, ne ovat kaikki kolmiulotteisia ja niistä pitää zoomata eri suuntiin. Esimerkiksi tuossa on se syksy 1990, jolloin ajoin metrolla ensimmäistä kertaa.”
Tuomas alkoi ymmärtää vähitellen vasta kolmekymppisenä, että muut ihmiset eivät ajattele samalla tavalla kuin hän.
Vauhti ja pysähdys
Viisi vuotta sitten, syksyllä 2019, Tuomas makasi sängyssä eikä jaksanut nousta.
Hän ei jaksanut vaihtaa vaatteita, mennä suihkuun, viedä roskia, tehdä juustoleipää, nostaa lattialle pudonnutta kirjaa, maksaa sähkölaskua tai laittaa läppärin johtoa pistorasiaan.
Se oli uutta.
Kaikki oli sujunut elämässä hyvin. Tuomas oli mennyt suoraan lukiosta radioon töihin. Koulutusta alan töihin tai muihinkaan ei ollut, mutta hänestä oli tullut tunnettu juontaja ja toimittaja. Hän oli kirjoittanut puheita ministereille ja tietokirjoja mediasta. Twitterissä ja Instagramissa hänellä oli satojatuhansia seuraajia.
Elämässä oli myös paljon tärkeitä ihmisiä. Ystäviä, vanhemmat ja veli, kaksi lasta ja lasten äiti. Tuomas oli aina ollut mielenkiintoinen ja hauska seuramies.
”Masennustesteissä kysyttiin, olenko miettinyt itsemurhaa. Ihmettelin, että eikö jokainen mieti.”
Nyt Tuomas ei jaksanut tavata ketään, ei usein edes vastata Whatsapp-viesteihin. Kerran hän jaksoi lääkäriin.
”Masennustesteissä kysyttiin, olenko miettinyt itsemurhaa. Ihmettelin, että eikö jokainen mieti.”
Yhtenä päivänä eräs ystävistä tuli Tuomaksen kotiin ja vei hänet taksilla sairaalaan. Tuomas ei ole varma, koska se tarkalleen tapahtui. Kesältä ja syksyltä 2019 hän ei muista tarkkoja päivämääriä. Se aika ennen masennusta oli vauhdikasta ja sekavaa, vähän kuin unessa tai elokuvissa.
Sitten oli tullut pysähdys.
”Sairaalaan menemisen päivä ei ollut pahin masennuksen päivä, koska pahimpina masennuksen päivinä en olisi pystynyt kävelemään taksiin.”
Kesällä 2019 oli tapahtunut myös jotakin, jonka vuoksi Tuomas sai viisi vuotta myöhemmin, tämän haastattelun jälkeen toukokuussa 2024, syytteen hänelle läheisen ihmisen pahoinpitelystä. Tuomas kiistää syytteen. Syyte käsitellään käräjäoikeudessa.
Syksyllä 2019 Tuomas jäi sairaalaan kahdeksi viikoksi. Siellä hän sai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin lisäksi toisen: kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Melkein kuin muutkin
Katso ihmisiä silmiin, kun puhut heille.
Älä kuitenkaan tuijota koko ajan, katso välillä muualle.
Puhu joskus kevyesti, niitä näitä. Kysy, mitä kuuluu. Vastaa, että ihan hyvää kuuluu. Ei lauseiden tarvitse aina merkitä ihmeempää.
”Joskus on hyvä sopeutua. Mutta nyt ajattelen, että usein on parempi olla oma itsensä.”
Tällaisia asioita Tuomas on opetellut ala-asteelta asti. Opettelulle on sana: masking eli suomeksi maskaus. Maskauksella tarkoitetaan yleisesti hyväksytyn käytöksen matkimista, myös autismin kirjon piirteiden peittämistä.
”Olen joutunut näyttelemään normaalia. Se vie tosi paljon voimia. Joskus maskaus on paikallaan, on hyvä sopeutua. Mutta nyt ajattelen, että usein on parempi olla oma itsensä”, Tuomas sanoo.
”Ajattelen, että autismini on supervoima. Se näyttää maailman eri tavalla”, Tuomas sanoo.
Supervoimana Tuomas ajattelee myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
”En haluaisi toisenlaisia aivoja. Tämä olen minä.”
Miten Asperger ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat vaikuttaneet Tuomaksen elämään ja arkeen? Miten Tuomas toipui romahduksensa jälkeen ja mikä ajatus häntä auttoi siinä eniten? Miksi Tuomas ajattelee elämän olevan nyt niin hyvää, että hänen tekee mieli iltarukouksessakin eniten vain kiittää? Lue Tuomas Enbusken koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 14/2024. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet-palvelua.
