Kun Tiina avasi ulko-oven, Auli tyrkkäsi hänelle itse neulomansa villasukat käteen. Kumpikaan ei yrittänyt halata, mutta molemmat olivat iloisia nähdessään toisensa ensimmäistä kertaa.
Tiinan mielestä Auli tuntui nuoremmalta ja tutummalta kuin hän oli kuvitellut.
Auli käveli peremmälle Tiinan kotiin. Pöydällä oli omenaraastekakkua ja seinillä korkeat kirjahyllyt. He alkoivat jutella.
”Tuntui, että Tiinan viesteihin teki mieli vastata, ne kulkivat sydänten välillä.”
Oli tapaninpäivä 2021. Auli ja Tiina olivat kirjoittaneet toisilleen Facebookin Messenger-viestejä kahdeksan kuukautta. He kirjoittivat ja kirjoittivat, politiikasta ja perheistään, äitiydestä, kirjoista ja suvuistaan.
Tapaamista oli ehdottanut Auli.
”Tuntui, että Tiinan viesteihin teki mieli vastata, ne kulkivat sydänten välillä. Tiinan kohdalla kuului ’klik’. Kun sellainen kuuluu, tiedän, että tässä on kiinnostava ihminen. Halusin tutustua vielä enemmän”, Auli Viitala, 49, sanoo.
”Kumpikin taisi miettiä, miten kehtaa aikuisena sanoa, että alakkonää mua, alatko ystäväkseni. Olimme jo ensitapaamisella tosi iloisia, että teimme niin”, Tiina Pitko, 59, sanoo.
Olen paljon muutakin
Aulista ja Tiinasta tuli ystävät Kodin Kuvalehden jutun ansiosta.
Huhtikuussa 2021 Auli kertoi lehdessä, millaista oli sairastua, köyhtyä ja ajautua keskiluokan ulkopuolelle. Tiina luki jutun ja halusi kiittää Aulia.
”En ollut koskaan aikaisemmin kirjoittanut kenellekään vieraalle lehtijutun jälkeen. Minuun kolahti, kun Auli sanoi lehdessä, että hän on paljon muutakin kuin köyhä ja syrjäytynyt. Esimerkiksi se täti, joka ehtii kysyä lapsilta, mitä kuuluu, ja kuunnella vastauksen.”
Tiina päätti lähettää Aulille Facebookissa viestin. Sitä kirjoittaessaan Tiina oli sytostaattitiputuksessa sairaalassa, toinen käsi oli vapaa naputtelua varten.
”Pelkäsin aluksi, että tunkeilen, jos kysyn syövästä, mutta tunne meni nopeasti ohi, kun Tiina kertoi niin kuin asiat olivat.”
Tiina kirjoitti Aulille: Sait minut listaamaan, mitä muuta olen kuin syöpäpotilas. Pohtija, kuuntelija, nauttija. Sitä on välillä vaikea muistaa, kun hoidot ovat aktiivisessa vaiheessa.
Auli vastasi: Voi miten ihana kuulla listastasi. Me ihmiset ollaan niin paljon.
Auli kirjoittaa kolumneja muun muassa Ylelle ja oli niiden vuoksi saanut viestejä tuntemattomilta ennenkin.
”Yleensä vastaan niihin vain, että kiitos palautteesta ja hyvää jatkoa sinullekin, mutta Tiinan viestissä oli jotakin suoraa ja pelotonta. Pelkäsin aluksi, että tunkeilen, jos kysyn syövästä, mutta tunne meni nopeasti ohi, kun Tiina kertoi niin kuin asiat olivat”, Auli sanoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/auli_viitala_tiina_pitko_47.jpg?itok=QzBGmw8J)
Auli ja Tiina jatkoivat viestittelyä. Välimatkaa ei ollut paljon, Auli asuu Helsingissä ja Tiina Espoossa, mutta he eivät tavanneet pitkään aikaan. Asia vaati kummankin mielessä kypsyttelyä.
”Tiinan syöpä ei ollut keskustelujemme keskipiste. Aloin silti vähitellen ajatella, että jos en nyt tapaa tuota ihmistä, en välttämättä tapaa koskaan. Tavallaan kuolema potki minut liikkeelle”, Auli sanoo.
Marraskuussa 2021 Auli kirjoitti: Hei, teenpä tikusta asiaa. Olen vähän haaveillut, että oispa hauska joskus tavata sut.
Tiina vastasi samana päivänä: Oi ihanuus, mä oon miettinyt just tapaa, millä susta pidän kiinni. Todella voit.
Miten Aulin ja Tiinan ystävyys syveni? Entä mitä he ajattelevat siitä, että yhteistä aikaa ei välttämättä ole jäljellä paljon? Ja miksi heidän ystävyytensä on ennen kaikkea iloa ja hauskuutta? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 22/2024. Tilaajana voit lukea kaikki lehdet täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
