Henry Hedmania jännitti aikoinaan, miten Sanna suhtautuu häneen, 16 vuotta vanhempaan yksinhuoltajaan. ”Sielumme natsasivat vahvasti yhteen”, Sanna muistaa. Rakkaus auttoi häntä löytämään paikan Henryn uusperheestä ja romanikulttuurista.
Sanna: Tapasimme hengellisillä kesäjuhlilla, kun Henkka tuli juttelemaan minulle. Oli kesä 1991. Hän oli pitkä, tumma ja komea laulaja, sananjulistaja ja kuoronjohtaja.
Henry: Kaipasin kumppania, mutta kun sain selville Sannan iän, 22, ajattelin, että hän on minulle liian nuori. Silti aina, kun näin Sannan kristillisissä tapahtumissa, sukat pyörivät jaloissani.
Sanna: Kerran juttelimme yhteisen tuttumme häissä, mutta muistit nimeni väärin. Käänsin sinulle selkäni huvittuneena. Olin kuitenkin mielissäni, sillä olit kiinnostunut minusta.
Henry: Puhuin hölmöjä. Jännitin, miten suhtaudut minuun. Jo silloin ajattelin, että olet tavattoman kaunis ja ulospäinsuuntautunut. Sinulla oli hersyvä nauru ja ihana hymy. Minä taas olin 16 vuotta sinua vanhempi ja kolmen alakouluikäisen tyttären yksinhuoltaja.
Sanna: Seuraavana juhannuksena 1992 olimme jälleen hengellisillä juhlilla.
Henry: Oli viimeinen tilaisuuteni tavata sinut. Olin lähdössä Kanadaan opiskelemaan, ja edellisinä päivinä olimme nähneet vain ohimennen.
Sanna: Paikalla oli kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Henry: Sitten en enää löytänytkään sinua.
Sanna: Henkka oli ison kokousteltan ovella ja päätti rukoilla. Hän ajatteli, että jos tuo nainen on minulle tarkoitettu, Jumala johdattaa hänet luokseni. Kesken tilaisuuden nousin ylös ilman mitään järkevää syytä ja lähdin kävelemään suoraan kohti Henkkaa.
Henry: Kysyin heti, seurusteletko.
Sanna: Olit nopean toiminnan mies. Kolmen viikon seurustelun jälkeen menimme kihloihin. Halusit rengastaa minut, ettei kukaan ehdi väliin. Suostuin, sillä sielumme natsasivat niin vahvasti yhteen.
Mutta sukulaisillani oli ennakkoluuloja Henkan romanitaustasta. Henkan ystävällisyys, kunnioitus ja huumori onneksi sulattivat jopa mummuni.
Henry: Minun vanhemmilleni aiheutti huolta lähinnä se, kestääkö Sanna uusperheen arkea.
Sanna: Suhteen alku olikin haastava. Olimme kaksi vuotta enimmäkseen etäsuhteessa, sillä Henkka muutti tyttäriensä kanssa Kanadaan opiskelemaan. Asuin Reisjärvellä ja tapasimme, kun Henkka tuli kesien ajaksi Suomeen. Kaksi kertaa kävin Kanadassa heidän luonaan.
Henkka oli hoitanut tyttärensä yksin, ja minusta tuntui, että hän oli heidän sankarinsa. Tunsin oloni aluksi ulkopuoliseksi.
”Joskus ajattelin, että ei hyvää päivää, uusperhe-elämästä ei tule mitään.”
Henry: Toisena opiskeluvuonna vaistosin, että suhde alkaa hiipua. Kuulostit puheluissa etäiseltä.
Sanna: Aloin järkeillä. Pelotti, ovatko uusperhe ja romanikulttuuri minulle sittenkin liikaa.
Henry: Minulle tuli tunne, että minun pitää tehdä jotakin seurustelun vahvistamiseksi. Lähdin kosioretkelle Reisjärvelle. Pyysin sinua muuttamaan luokseni Kanadaan. Sinä sanoit tietysti, että et jätä työtäsi. Olin niin pettynyt!
Sanna: Annoin rukkaset ja päätin suhteen.
Henry: Itkimme ja kuuntelimme Whitney Houstonin I will Always Love You -kappaletta automatkalla juna-asemalle.
Sanna: Mutta rakkaus oli suurempi kuin järkeily.
Henry: Seuraavana päivänä Sanna soitti, että lähteekin matkaani.
Sanna: Naimisiin menimme vuonna 1995. Henkka uppoutui työhönsä, minä hoidin lapset ja kodin. Välillä tunsin, että olen yksinhuoltaja, kun herättelin tyttöjä, vein heitä kouluun ja tein ruokaa. Joskus ajattelin, että ei hyvää päivää, uusperhe-elämästä ei tule mitään. Saimme vielä kaksi yhteistä poikaa.
Henry: Sanna joutui emännäksi nuorena. Se oli hänelle vaativaa, sillä me romanit olemme yhteisöllisiä. Pieniinkin juhliin vieraita voi tulla 40-50.
Sanna: En vieläkään pidä emännöinnistä, mutta olen oppinut kaikenlaista. Bravuurini ovat herkulliset pullapitkot.
Henry: Vahva sitoutuminen toisiimme ja molemminpuolinen joustavuus auttoivat eteenpäin.
Sanna: Usein laulat minulle serenadeja. Kenen muun mies laulaa serenadeja vaimolleen?
Miten Henryn väitöskirjan valmistuminen vaikutti parisuhteeseen? Miten Sanna sopeutui romanikulttuuriin ja -tapoihin? Millaisia pieniä rakkauden tekoja Hedmanit tekevät toisilleen? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 8/2025. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Me kaksi
Henry Hedman, 73, ja Sanna Hedman, 56, ovat olleet yhdessä 33 vuotta.
Sannalla ja Henryllä on kaksi yhteistä poikaa, jotka ovat jo nuoria aikuisia. Edellisestä liitostaan Henryllä on kolme tytärtä. Henry on eläkkeellä oleva opetusneuvos, joka työskenteli Helsingin yliopistossa romanikielen ja kulttuurin opettajana. Sanna on terveydenhoitaja ja töissä neuvolassa. Pari asuu omakotitalossa Lopella, käy helluntaiseurakunnassa ja harrastaa matkailua sekä metsäkävelyjä.
