Isän kuoleman jälkeen Karim Rapatti luki vauva.fi- ja suomi24 -sivustoilta hirveitä juttuja samanlaisista oireista, joita huomasi itsellään. ”Siellä kerrottiin, että oireet enteilevät kuolemaa. Aloin rampata lääkärissä ihan pienienkin oireiden takia.”
Isän kuoleman jälkeen Karim Rapatti luki vauva.fi- ja suomi24 -sivustoilta hirveitä juttuja samanlaisista oireista, joita huomasi itsellään. ”Siellä kerrottiin, että oireet enteilevät kuolemaa. Aloin rampata lääkärissä ihan pienienkin oireiden takia.”
Näyttelijä Karim Rapatti on kokenut, miten kauhistuttavia oireita sairastumisen pelko voi saada aikaan.

Kaikki keinui ympärillä. Karim Rapatista tuntui, kuin hän seisoisi laivan kannella ja olisi myrsky.

Päässä vihloi ilkeästi, silmät eivät tarkentaneet kunnolla. Vasen käsikin tuntui oudolta. Siitä oli kadonnut tunto.

Karim googletti oireita yksi kerrallaan. Pahalta näytti, hyvin pahalta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Terveysasema ei ottanut Karimia vastaan. Sieltä sanottiin, että ei sinulla ole mitään hätää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Karim Rapatti otti ihoonsa näyttävät tatuoinnit isän kuoleman jälkeen. Ne ovat vilahdelleet kauluksen alta ja hihansuista myös hänen tv-töissään, viimeksi Pohjoisen tähti -sarjassa. Siinä hän näytteli Samu-nimistä poliisia.
Karim Rapatti otti ihoonsa näyttävät tatuoinnit isän kuoleman jälkeen. Ne ovat vilahdelleet kauluksen alta ja hihansuista myös hänen tv-töissään, viimeksi Pohjoisen tähti -sarjassa. Siinä hän näytteli Samu-nimistä poliisia.

Yksityiselle lääkäriasemalle sentään pääsi. Karim kävi pään magneettikuvassa, kaularangan magneettikuvassa, sydänfilmissä. Satoja euroja meni, mutta helpotti. Hätää ei tosiaan ollut.

Vai oliko? Jos sittenkin oli? Noin viikkoa myöhemmin Karimin epäilykset heräsivät uudelleen.

Isän sydän oli pysähtynyt. Tuosta vain. Ilman ennakkovaroitusta. Isä oli kuollut.

Oli vuosi 2014 ja Karim 22-vuotias. Kalvava sairastumisen pelko oli alkanut yhtenä iltapäivänä ennen joulua. Karim oli silloin kansanopistossa opiskelemassa kohti unelmaansa, näyttelijän ammattia. Hän harjoitteli ensimmäistä esitystään Juhannusyön uni, ja isän piti tulla sitä katsomaan.

Kesken kenraaliharjoituksen Karim sai kolme puhelua isän numerosta, mutta ei päässyt vastaamaan. Harjoituksen päätyttyä hän huomasi, että isän numerosta oli tullut viestikin, mutta ei isältä vaan isän kumppanilta. Tämä oli yrittänyt soittaa Karimille ja kertoa suru-uutisen.

Isän sydän oli pysähtynyt. Tuosta vain. Ilman ennakkovaroitusta. Isä oli kuollut.

Karim rakastaa rosoisia kotinurkkiaan Helsingin Kurvissa, vaikka kodin ikkunasta kantaa sisälle huumeiden käyttäjien metelöintiä. ”Muutan pois vasta, jos saan vaimon ja lapsia. Perheen kanssa en täällä asuisi.”
Karim rakastaa rosoisia kotinurkkiaan Helsingin Kurvissa, vaikka kodin ikkunasta kantaa sisälle huumeiden käyttäjien metelöintiä. ”Muutan pois vasta, jos saan vaimon ja lapsia. Perheen kanssa en täällä asuisi.”

Siitä lähtien Karim googlasi jokaisen huolestuttavan oireen, jonka hän kehossaan havaitsi.

Jos isällä oli ollut jokin piilevä sairaus, sama voisi olla pojallakin. Eikö voisikin?

Karim tilasi ajan uuteen sydänfilmiin.

Mitä tarinaa kertovat suurikokoiset tatuoinnit, jotka Karim otti iholleen isän kuoleman jälkeen? Miksi Karimin peruskoulu ja sen jälkeiset vuodet menivät aivan pieleen? Millä tavoin paniikkikohtaukset muuttivat hänen elämänsä suunnan?  Mikä on tuonut helpotusta mielessä vaanivaan sairastumisen pelkoon? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 16/2025 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla