Rakentava kateus kertoo, mitä arvostat, sanoo psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukka.
Tarkoitukseni oli aloittaa tämä artikkeli listaamalla asioita, joista olen ollut kuluneen viikon aikana kateellinen. Listasinkin. Sitten poistin äkkiä kaiken. Hävetti liikaa.
Kadehtiminen on alhaista ja pahantahtoista. Ainoastaan ilkeät ja epävarmat ihmiset kadehtivat.
Niinhän aina sanotaan. Heti perään neuvotaan: jos kadehtii, pitää lopettaa. Toisen onni ei ole itseltä pois.
Näin yksinkertaista se ei ole.
Kahvipöytäkateus on suotavaa
"Jokainen kokee kateuden tunteita, eikä kadehtiminen ole merkki kehittymättömästä luonteesta", sanoo psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukka.
On helppo puuskahtaa olevansa niiin kateellinen maapallon toisella puolella asuvalle julkkikselle, jonka elämä on täydellistä. Tällaiset paljastukset ovat arkista ja jopa suotavaa kahvipöytäpuhetta.
Todellinen, jäytävä, häpeällinen ja salattu kateus kohdistuu kuitenkin yleensä ihmiseen, joka on lähellä ja johon on helppo samastua: työkaveriin, ystävään, naapuriin tai sisarukseen.
Kadehtimista ei voi lopettaa
"Kateuden tunnistaminen itsessään voi olla tuskallista. Syyllisyyttä aiheuttaa se, että tunteilleen ei saa järkiperäistä oikeutusta", sanoo Terhi Teräs-Hukka.
On ymmärrettävää, että mielessä on negatiivisia tunteita sellaista ihmistä kohtaan, joka on loukannut. Mutta miksei voi lakata kadehtimasta rakasta ystävää?
Teräs-Hukan vastaus on lyhyt. Koska ihminen on tunteva olento. Koska ihminen on ihminen.
"Kateus vääristää havaintoja, koska kateellinen ei halua nähdä hyvää kateutensa kohteessa. Ihmissuhteet muodostuvat taistelukentiksi paremmuudesta tai itsesäälin loputtomaksi suoksi."
Pyri rakentavaan kadehtimiseen
Kateuden täydellinen kitkeminen on mahdotonta. Sitäkin tärkeämpää on oppia erottamaan kaksi kateuden lajia.
Rakentava kateus on tunne, jossa kateuden piston rinnalla voi olla iloinen toisen puolesta ja saada kenties lisäpotkua tavoitella omia unelmia. Rakentavan kateuden ja ihailun raja on häilyvä.
Tyytymättömyyttä aiheuttava kateus on usein tiedostamatonta. Sen tuntomerkkejä ovat kyvyttömyys nähdä ja arvostaa hyvää omassa elämässä, vaikeus käsitellä vastoinkäymisiä ja menetyksiä, katkeroituminen, epärealistiset tavoitteet ja tarve olla aina paras.
Tulisi siis pyrkiä rakentavaan kadehtimiseen.
Mitä oikeastaan kadehdit?
Jo kateuden myöntäminen ja sanoittaminen ovat tärkeitä askeleita kohti rakentavaa kateutta, Terhi Teräs-Hukka sanoo.
Kateuden hallitseminen vaatii itsetuntemusta ja omien arvojen kirkastamista.
Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Mitkä eivät sittenkään, vaikka saatan kadehtia niitä? Mitä asioita haluan lisätä elämässäni? Jos saisin kadehtimani asian tai ominaisuuden, joutuisinko luopumaan jostakin?
Itsetutkiskeluun haastaessaan kateus on hyödyllinen tunne. Se kertoo tyydyttymättömistä tarpeista. Jos kadehdin toisen uutta kotia, haaveilenko todellisuudessa turvallisuudesta? Vai ennakoitavammasta arjesta, tasapainoisemmasta perhe-elämästä?
Muuta kateus tavoitteeksi
Kateus auttaa selkeyttämään päämääriä. Kun tiedät, mitä toivot, voit alkaa kurottaa tavoitetta kohti ja laatia konkreettisia suunnitelmia.
Kateuden kohteelta voi kenties oppia ainakin sen, mitä omaa unelmaa on laiminlyönyt.
"Mitä varmempi on siitä, mitä itse haluaa, sitä vähemmän haluaa sitä, mitä joku toinen on. Kun itsensä tuntee tarpeeksi hyvin, ei tarvitse todistella itselle tai muille saavutuksiaan", Teräs-Hukka sanoo.
"Kateuden tunne paljastaa, mitkä asiat vaativat vielä kasvamista ja työstämistä. Siksi kadehtiminen on mahdollisuus muutokseen."
Ja samalla se on asia, joka on vain hyväksyttävä.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2015.
Kysely
Kenelle olit viimeksi kateellinen?
