Näyttelijä, kuuden lapsen isä Kai Lehtinen myi moottoripyöränsä jo kauan sitten. Onneksi ajokaveri jäi.
PERHEEMME NUORILLA on monenlaisia suunnitelmia tulevaa kesää varten. Edessä on reissailua ulkomaita myöten, leirille menoa, festareita, rannalla loikoilua, perinteiset juhannusjuhlat kotipihalla, mökkeilyä pohjoisessa ja vähän työntekoa – toivottavasti ainakin.
Nuorena elämä tuntuu huolettomalta, kun edessä, tai ainakin toiveissa, on pitkä ja aurinkoinen kesä ja paljon menoja.
Kun nuoret lähtevät reissuun, meillä vanhemmilla on tapana olla huolissaan heidän pärjäämisestään. Kännykällä onneksi saa yhteyttä ja viesteihinkin tulee vastaus, vaikkakin joskus viiveellä.
Nainen, joka meillä asuu, seuraa nuorison Facebook-päivityksiä, joiden avulla on helppo pysyä perillä siitä, missä mennään ja kenen kanssa.
Ennen muinoin sosiaalinen media tarkoitti lähinnä seinäpuhelimen käyttöä.
OMASSA NUORUUDESSANI, siis silloin ennen muinoin, sosiaalinen media tarkoitti lähinnä seinäpuhelimen käyttöä, Nuorten sävellahjan kuuntelua tai kokoontumista mopojen kanssa kaupan pihalle. Tärkeimmät kuulumiset vaihdettiin kasvokkain avaamalla suu ilman yhtään näppäimen painallusta.
Nuorten reissatessa vanhempien olikin vaikea saada heihin yhteyttä.
Saatoimme matkan aikana soittaa kerran kotiin jostakin puhelinkopista, jos satuimme muistamaan ja jos taskussa oli kolikoita.
Tämä oli ihan normaalia, eivätkä vanhempamme luultavasti olleen sen enempää huolissaan kuin nykyvanhemmat, jos he eivät saa yhteyttä nuoren kännykkään muutamaan tuntiin.
MATKUSTIN NUORENA monena kesänä silloisen tyttöystäväni kanssa moottoripyörällä. Ensimmäiset vuodet tyttöystävä istui takana, sitten hän hankki oman pyörän.
Omille nuorilleni en suosittelisi moottoripyörän ostamista niin vähäisellä ajokokemuksella kuin silloisella tyttöystävälläni oli. Hän treenasi ajamista muutaman viikon, sen jälkeen lähdimme kiertämään Eurooppaa.
Tässä iässä ymmärrän, että silloiset tulevat appivanhempani taisivat olla hieman huolissaan matkoistamme. Tuntuisi kyllä aika turvattomalta, jos omat tyttäreni tekisivät samoin kuin äitinsä aikoinaan.
Nuorten mielestä on uskomatonta, että siihen aikaan oli jo moottoripyörä keksitty.
Siihen aikaan ei ollut pankkikortteja. Lompakossa kulki koko matkakassa ja lisäksi ehkä muutama sekki. Niillä piti pärjätä, eikä lomabudjettia pystynyt venyttämään Visan avulla.
Omien nuorten mielestä on uskomatonta, että siihen aikaan oli kuitenkin jo moottoripyörä keksitty.
Noiden reissujen jälkeen tyttöystäväni muutti meille pysyvästi. Moottoripyörät on myyty aikoja sitten, mutta nainen, joka meillä asuu, tämä nykyinen vaimoni siis, ei lähde kulumallakaan. No, hänellä toisaalta alkaa vuosimallin perusteella olla jo keräilyarvoakin.
Muutamassa kymmenessä vuodessa vuodessa asia onn edennyt jo suunnitelman asteelle.
SIITÄ LÄHTIEN KUN perheeseemme alkoi muutaman vuoden välein putkahdella aina uusia vaippaikäisiä, emme ole entisen tyttöystäväni kanssa juuri matkustelleet kahdestaan. Asia on kuitenkin muutamassa kymmenessä vuodessa edennyt jo suunnittelun asteelle.
Siitä huolimatta aina, kun yhteinen loma lähenee, huomaamme molemmat haluavamme pohjoiseen, ja yleensä mukaan tulee myös muutama entinen vaippaikäinen.
Nuorten lähteminen vanhempien kanssa mökille ei ole itsestään selvää. Minusta tuntuukin pelkästään mukavalta, kun joku vielä haluaa viettää lomaa varttuneemmassa seurassa.
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2015.
