Ai Kimuran puolison arki kuluu töissä. Siksi Ai perusti yrityksen, jota voi pyörittää kotona. Naisen paikka -sarjassa nelikymppiset naiset eri puolilta maailmaa kertovat elämästään.
Yrittäjä Ai Kimura, 47, asuu Kyotanabessa, Japanissa. Hän on naimisissa ja hänellä on 15- ja 13-vuotiaat pojat.
"Japanissa monen naisen ura tyssää yhä lasten syntymään. Minulle oma työ on tärkeä, enkä halunnut jäädä pelkäksi kotirouvaksi. Työ ja ura ovat tärkeitä asioita yhteiskunnassamme.
Olen akateemisen suvun kasvatti. Isoisäni oli lakimies ja isäni työskenteli varatoimitusjohtajana suuressa firmassa. Aviomieheni on talousjohtaja eletroniikka-alan yrityksessä.
Minullakin on yliopistotutkinto. Ennen lasten saamista työskentelin investointipankissa, nykyään olen yrittäjä. Myyn vintagekimonoita netin kautta pääosin Britanniaan. Teen töitä kotoa.
Päivähoito on niin kallista, että harvalla on varaa siihen.
ÄITIYDEN JA URAN yhdistäminen ei ole helppoa. Kunnallisella puolella työpäivät saattavat olla lyhyitä ja säännöllisiä, mutta pörssiyhtiöissä tehdään pitkää päivää.
Jotkut työssäkäyvät ystäväni ovat ratkaisseet asian niin, että he vievät kaiken mahdollisen työn mukanaan kotiin ja jatkavat työpäivää siellä.
Mieheni työpäivä kestää aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Viikonloppuisin mieheni auttaa hiukan kotitöissä, mutta viikolla hänen kaikki aikansa menee työssäkäyntiin.
Lasten- ja kodinhoito jäävät Japanissa usein naisten kontolle. Päivähoito on niin kallista, että harvalla on varaa siihen.
Ratkaisu lastenhoito-ongelmaan onkin usein isoäiti. Kun isovanhemmat ovat tiiviisti mukana lapsiperheen elämässä, välit saattavat kiristyä.
YSTÄVISTÄNI SUURIN OSA on perheellisiä. Nuoremmalle polvelle sinkkuudessa ei ole mitään kummallista.
Entisaikaan naimisiinmeno oli tärkeää ja sinkkunaisia surkuteltiin. Vanhempi polvi tekee edelleen niin.
Itse menin naimisiin 26-vuotiaana. Isäni ei koskaan kysellyt, milloin etsisin miehen, mutta äitini oli kuin Jane Austenin rouva Bennet. Hänelle avioitumiseni oli erittäin tärkeää. Hän näki sen kuin pakollisena vakuutuksena.
On harvinaista nähdä pari suutelemassa kadulla.
ON IHAN TAVALLISTA, että 40:n ja 50 ikävuoden välillä parisuhde muuttuu, eikä ole enää pelkästään romanttinen. Silti länsimaiset pariskunnat tuntuvat käyvän ulkona pariskuntina enemmän kuin japanilaiset.
Olemme ehkä ujompia tunteiden ja hellyyden osoittamisessa. On harvinaista nähdä pari suutelemassa kadulla, mutta tässäkin asiassa nuorempi sukupolvi muuttuu ja länsimaistuu.
Myös perhesuhteet ovat murroksessa. Perhekoko pienenee eivätkä nuoret ole enää riippuvaisia vanhemmistaan. Taloudellinen hyvinvointi on tehnyt sen mahdolliseksi.
Jaamme intohimon matkustamiseen.
Vanhempani asuvat Tokiossa, ja tapaamme toisiamme kolme, neljä kertaa vuodessa.
Loma-ajat vietän mieheni ja poikieni kanssa. Jaamme intohimon matkustamiseen. Mieheni kahden viikon pituisen vuosiloman aikana matkustamme koko perheen voimin kotimaassa tai ulkomailla.
Lisäksi reissaan yhdessä poikieni kanssa yhteensä noin kuukauden vuodessa. Mieheni ei voisi olla niin pitkään poissa työpaikalta."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2015.
