Yhtenä tavallisena päivänä minulle ilmoitettiin, että vakanssini lakkautetaan. Minulle annettiin 20 minuuttia aikaa pakata tavarani, minulta otettiin kulkulupa ja saatettiin ulko-ovelle.
Olin kuullut irtisanomisista uutisissa sekä tuttavapiirissä, mutta ajattelin, että ei koske minua, sillä firmalla meni hyvin. Olin ollut samassa työpaikassa 20 vuotta, ja töitä oli ylitöitä myöten.
Yhtenä tavallisena päivänä minut kutsuttiin esimiehen huoneeseen ja ilmoitettiin, että vakanssini lakkautetaan kustannussäästöjen vuoksi. Työni jaetaan jäljelle jääville. Minulle annettiin 20 minuuttia aikaa pakata tavarani. Kännykkäni ja sähköpostini suljettiin, minulta otettiin kulkulupa ja saatettiin ulko-ovelle.
En tajunnut kunnolla, mitä tapahtui, ennen kuin autossa parkkipaikalla. Yritys käytti hyväksi yleistä taloustilannetta ja irtisanoi väkeä. Minun lisäkseni ulos laitettiin toinenkin henkilö, vaikka ennemmin olisimme tarvinneet yhden työntekijän lisää.
Se, miten asia hoidettiin, oli myös järkyttävää. Minulle ei annettu mahdollisuutta hyvästellä työkavereita, sillä minut kutsuttiin esimiehen luo juuri, kun osastomme muu väki lähti syömään. Jälkeenpäin kuulin työkavereilta, että he olivat hölmistyneet, että paikkani oli tyhjä, kun palasivat lounaalta. Kun joku meni kysymään, mitä on tapahtunut, asiaa ei selitetty, käskettiin vain palata töihin.
Nyt kun ajatukseni ovat vähän tasaantuneet, ymmärrän että firma käyttää yleistä taloustilannetta tekosyynä. Johto haluaa kasvattaa osakekurssia ja bonuksiaan, ja työt revitään jäljelle jääneiden selkänahasta.
Olen lamaantunut, vaikka tilanteesta on kulunut kuukausi. Tunnen itseni hylkiöksi. Miten näin voidaan toimia? Ja miten pääsen eteenpäin tästä tilanteesta?
Good for nothing?
