Kai Lehtinen pääsi aikuisella iällä toteamaan, että veli on vettä sakeampaa.
OLEN VÄLTTÄNYT kolumneissani politiikkaa. Mieluummin kirjoitan arjestani, iloista ja ongelmistakin, joiden ratkomiseen riittää yleensä se, että olen samaa mieltä perheemme pääministerin kanssa.
Hallitusneuvotteluja on tänäkin vuonna käyty jopa yömyöhään asti, mutta ne ovat sujuneet rakentavassa ilmapiirissä.
"Talouskriisiltäkin on vältytty, koska budjettiin on tarpeen tullen tehty leikkauksia."
Kahden hengen hallituksemme ei ole ollut vaarassa kaatua, ja talouskriisiltäkin on vältytty, koska budjettiin on tarpeen tullen tehty leikkauksia. Lapset ovat tietysti välillä kapinoineet vyön kiristämistä.
Kaiken kaikkiaan mennyt vuosi on perheessämme ollut hyvin normaali, vaikka eräs erikoinen asia tapahtuikin.
MUISTAN LAPSUUDESSA löytäneeni kotoa laatikon pohjalta elatusmaksukuitteja. En ymmärtänyt niitä, enkä nuorena tullut sen kummemmin asiasta kysyneeksikään.
Myöhemmin Äijän (isäni) ollessa jo heikossa kunnossa, hän kertoi, että meidän kolmen veljeksen lisäksi on neljäskin veli, velipuoli, joka on meistä kaikista vanhin.
Ihmettelin asiaa, mutta se jäi vuosiksi jonnekin taka-alalle. Koskaan en ottanut veljestä tarkemmin selvää.
"Eteeni ilmestyi mies. Hän kertoi olevansa veljeni."
Loppukesällä olin esiintymiskeikalla, jonka jälkeen eteeni ilmestyi mies. Hän kertoi olevansa veljeni.
Alkuhämmennyksen jälkeen vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Myöhemmin tapasimme koko veljeskatraan kanssa ja kävimme samalla esittelemässä uudelle tulokkaalle muitakin sukulaisia.
Jotain tuttua ja yhteistä meistä veljeksistä löytyy. Muutaman tapaamisen jälkeen voisi sanoa, että veli on vettä sakeampaa, vai miten se menikään.
"Hengenheimolaisuutta voi tuntea, vaikka yhteistä menneisyyttä ei olisikaan."
On aika erikoista saada tässä iässä uusi veli. Yhteiset vanhemmat ja lapsuuden kokemukset eivät välttämättä takaa läheistä sukulaisuussuhdetta aikuisina. Toisaalta tutustuminen vasta aikuisiällä voi johtaa hyviin väleihin. Hengenheimolaisuutta voi tuntea, vaikka yhteistä menneisyyttä ei olisikaan.
UUTTA JA OUTOA tänä vuonna on ollut huomata, että lapset ovat kasvaneet jo isoiksi. Parin vuoden kuluttua kaikki ovat täysi-ikäisiä. Pesästä pois lentämisestä ei tällä hetkellä kuitenkaan näytä olevan pelkoa (eikä toivoakaan), koska lapset tuntuvat kummasti viihtyvän kotona täysihoidossa.
"Toinen näkee virttyneiden kalsarienkin alta sen intohimoisen, salskean miehen, johon nuorena rakastui."
Parisuhteessa lasten vanheneminen näkyy lisääntyneenä kahdenkeskisenä aikana. Innokkaasti olemme sen naisen kanssa, joka meillä asuu, tehneet pieniä kahden hengen reissujamme, joita nuoriso on kommentoinut "ällöksi parisuhteiluksi".
Romantiikka kukkii ja treffejä pukkaa. Pitkän parisuhteen etuna on sekin, että ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on. Toinen näkee virttyneiden kalsarienkin alta sen intohimoisen, salskean miehen, johon nuorena rakastui.
"Kahta en jatkossakaan vaihtaisi."
Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en tee. Yritän keskittyä tähän hetkeen ja nauttia tärkeistä asioista. Monesta vähemmän tärkeästä tässä iässä voi jo luopuakin.
Kahta en kuitenkaan jatkossakaan vaihtaisi. Toinen on nainen, joka meillä asuu, ja toinen kalareissut Norjaan. Näin julkisesti vielä tässä järjestyksessä.
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 1/2016.
