Kotitarvepienviljelijä Kai Lehtinen ryhtyy kaikkiin kevätaskareisiin innokkaasti, koska rakastaa verstastaan.
PASKAHOMMA. KAUHON traktorin etukauhaan viimeisen kuorman hevosen lantaa ja kippaan sen kasvimaalle. Haen tallin nurkalta talikon. Hikisin vaihe on levittää lanta tasaisesti.
Jokakeväinen lannan levitys on alkua istutuspuuhille. Meillä on peltohommissa selkeä työnjako. Minä olen siemennysvastaava ja nainen, joka meillä asuu, viljelyvastaava.
Siemennysvastaava siirtää keväisin muhineen lannan ja hakelämmityksestä kertyneen puuntuhkan kasvimaalle, jyrsii kaiken sekaisin ja tasoittaa pellon siemeniä varten.
Sen jälkeen, toukokuun puolella, alkaa viljelyvastaavan vuoro.
Joustavaa työnjakoa on se, että siemennysvastaavakin pestataan välillä apupojaksi
VILJELYVASTAAVA JAKAA kasvimaan lohkoihin. Käytämme itse tehtyä puista vakojakolaitetta. Sen avulla yksi ihminen saa vedettyä kerralla neljä vakoa tasaisin välimatkoin.
Vakojen päihin laitetaan kepit pystyyn, sitten siemenet ja taimet vakoihin, vaot peitellään ja siemenpussit pujotetaan keppien päihin merkiksi. Sen jälkeen alkaa työn tulosten odottelu.
Kasvimaalla kasvaa joka vuosi muun muassa juureksia, sipuleita, purjoa, tomaatteja, salaatteja ja yrttejä. Sekaan mahtuu luikertelemaan kurpitsojen ja papujen varsia sekä monenlaista kukkaa.
Näin keväällä viljelyvastaava puhkuu intoa. Kesällä kaikkien kitkemisten, kastelemisten, haraamisten, hyttysten pistojen ja mullittamisten keskellä siemennysvastaavakin pestataan välillä apupojaksi. Tämä on sitä joustavaa työnjakoa.
Se oli ainoa kerta, kun olen mennyt sirkkelimiesten kevättapaamiseen Töölön sairaalaan
PIKKUHILJAA PITÄISI ottaa ruohonleikkuri ja klapikone esiin huoltoa varten. Viimeistään vapun tienoilla täytyy tehdä polttopuut talven aikana kaadetuista (naapurin) takamettän puista.
Klapikoneen kanssa olemme nykyään sinut. Vuosia sitten meillä oli pientä kitkaa. Sen seurauksena kone kuljetti hihnaa pitkin osan jalkaterääni klapipinon päällimmäiseksi.
Se oli ainoa kerta, kun olen mennyt sirkkelimiesten jokavuotiseen kevättapaamiseen Töölön sairaalaan. Helikopterikyydillä.
Kevätsiivousvapaan alueen raja kulkee nykyään ehdottomasti verstaan ovella
KEVÄÄN HUOMAA siitäkin, että nainen, joka meillä asuu, saa siivousvimman. Nurkista kertyy roinaa pois heitettäväksi, ikkunat pestään ja talo kuurataan puhtaaksi.
Silloin on parempi pysytellä kaukana – tai niin sitä luulisi.
Tämän väärän oletuksen johdosta siivousvapaan alueen raja kulkee nykyään ehdottomasti verstaan ovella. Vuosia sitten siellä oli poissa ollessani tehty täydellinen siivous. Kaikki "turhat mutterinnäköiset ja muut irralliset ja kummalliset osat" oli viety roskiin ja nurkat imuroitu tarkkaan.
Jokainen verstaan omistava mies voi kuvitella sen järkytyksen, kun avaa oven ja näkee miehen täydellisen logiikan mukaan luodun järjestyksen sekoitettuna ja tärkeitten tavaroitten hävinneen.
Ja vaimo vieressä odottamassa kehuja. Sanoja ei vain tuntunut löytyvän.
Sitä virittyy lintujen laulun keskellä ihan uuteen vireystilaan
KEVÄTTALVEN HOMMIA on linnunpönttöjen puhdistaminen. Tallin ympärillä pyörii iso varpuslauma. Lapset rakensivat aikoinaan tallin seinälle viisi- ja kuusikoloiset rivitaloyksiöt linnuille.
Keväisiä kosinta- ja pesimäpuuhia tulee joka vuosi seurattua. Sitä virittyy itsekin lintujen laulun keskellä ihan uuteen vireystilaan.
Nainen, joka meillä asuu, katsoo ihmetellen ikkunasta, mikä siemennysvastaavaa mahtaa vaivata, kun se ottaa katiska kädessään muutamia tanssiaskelia pihalla. Kevättä ilmassa vissiin.
Hävisimme pojan kanssa ja ankerias voitti
PITÄISI HEITTÄÄ se katiskakin jokeen. Yleensä toukokuun alkupuolella vedestä nousee haukea.
Viime vuonna katiskassa oli harvinaisempi vieras, komea ankerias. Nainen, joka meillä asuu, vaati tunteikkaasti, että ankerias on päästettävä takaisin veteen, jotta se saa lähteä takaisin Sargassomereen kutemaan.
Kolme tytärtä nyökkäili äitinsä vieressä, joten tilanne päättyi 2–4 tappioon. Hävisimme pojan kanssa ja ankerias voitti.
Nyt sisältä lentää mattoja kaaressa ulos. Kevätsiivous on alkanut. Pitäisi varmaan mennä auttamaan ravistelemisessa.
Sitten voisi vaivihkaa udella, olisikohan naisellakin tänään vähän kevättä rinnassa.
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2013.
