Kinuskikissan päivä: "Selitin lenkillä, miten kakku kuorrutetaan"

"Kun jäin pois työelämästä viime syksynä, pelkäsin, että muutun ihan mökkihöperöksi. Aiemmin olin ollut OP-Pohjolan ohjelmistosuunnittelija. Nyt olimme vain minä ja koti.

Itsenäisyys on kuitenkin sopinut minulle hyvin. Touhuan niin paljon kaikkea, etten ehdi kaivata seuraa päivän aikana.

Aamukahdeksalta lähetin 7-vuotiaat kaksostyttöni kouluun ja luin uudet kommentit blogista. Blogi­yhteisö estää yksinäisyyttä: lukijat ovat tavallaan läsnä koko ajan.

Vaihdoin pyjaman lenkkiasuun ja lähdin ulos. Juoksen kuusi kertaa viikossa ja nostelen kotona vielä puntteja.

"Juostessa selitin, milloin kakun voi kuorruttaa."

Lenkin aikana äitini sattui soittamaan. Meillä on joka päivä soitto­aika, koska hän auttaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Siinä juostessa selitin, milloin kakun voi kuorruttaa.

Pelkästään itselleni en viitsi laittaa ruokaa, joten tein lounaaksi nopean salaatin. Sitten rupesin koristelemaan minttu-suklaakakkua.

Sini aloitti blogin pitämisen vuonna 2007. Nykyään se on työ.

Syksystä asti on ollut aika rankkaa, koska olen kirjoittanut ja kuvannut yli 90 reseptiä toiseen leivontakirjaani. Nuo reseptit ovat onneksi jo kansien välissä.

Tämän kakun leivoin blogia varten. Kuvasin sen puolentoista neliön kokoisessa kotistudiossani makuuhuoneen nurkassa.

Minulla on nykyään kunnon kamera sekä kirpputorilta haalittua rekvisiittaa. Isäni on nikkaroinut minulle pöytälevyjä vanhasta puutavarasta.

"Jos ei tule vieraita, vanhempani syövät lähes kaiken."

Suunnittelin, että syöttäisin kakun seuraavana päivänä käymään tuleville lehtikuvaajille. On kätevää, kun tulee vieraita. Jos ei tule, vanhempani syövät lähes kaiken.

Vaikka koris­teluista ja ­kokeiluista syntyy yleensä ­aika kaaos, loppu­tulos näyttää hyvältä.

Kuvauksia varten minun piti käydä pitkästä aikaa kampaajalla. Sekin hirvitti etukäteen, kuinka koti­oloissa rupsahtaa, mutta oikeastaan on aika mukavaa, kun ei tar­vitse laittautua. Joskus ruokakaupassa kyllä huvittaa, jos ihmiset tunnistavat minut blogista.

"Tytöistäni on kehittynyt hyviä koemaistajia."

Kaksoset ehtivät tulla kotiin ennen minua. Kun palasin kampaajalta, eteisessä odotti lappu: ”Tervetuloa kotiin äiti, asettaudu taloksi!”

Tytöistä on kehittynyt hyviä koemaistajia. Kirjassa on kakku­ohje, joka on sovellettu heidän lempi­jälkiruuastaan valkosuklaapannacotasta. Paahdettu valko­suklaa maistuu kakussa juuri sen verran kuin he halusivat.

Tomaattikeitto oli uusi kokeilu, mutta nälkäiset lapset eivät purnanneet.

Tytöistä oli hauskaa olla hetki yksin kotona, mutta äiti oli silti tervetullut.

Ruokailun jälkeen teimme läksyt yhdessä. Aivan koulun alussa tytöt saattoivat puhjeta itkuun, jos eivät osanneet jotain matikan laskua. ­Minusta on tärkeää olla läksyjen­luvussa mukana, ei vain tehtävien takia, vaan kannustamassa.

Ennen iltasatua tytöt saavat lukea sängyssä itsekseen. Minäkin haaveilen lukemisesta, mutta en vain ehdi. Televisionkatselukin on jäänyt ­vähiin, kun tutkin reseptejä ja päivitän blogia.

"Nopeimmat kokeilevat reseptejäni heti."

Viimeisenä illalla päivitin kakkuohjeen blogiin.

Nopeimmat lukijat kokeilevat ­reseptejäni saman tien. Ajattelin, että parasta työssäni on innostaa muita leipomaan. Blogin tarkoitus ei ole, että muut saisivat ihailla minua.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2014.

Sini Visa on helsinki­läinen kotileipuri, joka tunnetaan Kinuskikissa-blogistaan. Kinuskikissan minttu-suklaakakun ohjeen löydät tästä!