Kysyimme, mikä yllättävä hetki on saanut herkistymään. Ja näin meille vastattiin:
"Maiseman kauneus kuulaana syyspäivänä."
"Itken kauneudesta, itken rumuudesta, itken ihmisen hyvyydestä, itken pahuudesta. Itken kissojen takia, itken sitä, että pitää aina selvitä yksin."
"Päivittäin herkistyn miettiessäni edesmennyttä miestäni ja isättömiä lapsiani sekä entistä elämäämme... ei enää surua, mutta haikeutta."
"Supikoiran kuolema itketti. Onneton jäi automme alle."
"Työkaveri kertoi, kuinka haikeaa oli päästää koiravauvat uusiin perheisiin."
"Olemme seurustelleet avomieheni kanssa kahdeksan vuotta. Hän kertoi minulle vähän aikaa sitten, että oli jo lukiossa ihastunut minuun. Hän muisti, miten olin pukeutunut halloweeninä perhoseksi."
"Lapsenlapseni oppi hiljattain sanomaan mummo."
"Ystävän halaus vaikeana hetkenä."
"Kesällä olympialaisissa Suomen huono menestys tarttui vähän minuunkin. Varsinkin urheilijoiden itkuiset haastattelut saivat herkistymään."
"Aina häät: ihan sama onko livehäät vai katsonko tv:stä kuninkaallisten häitä."
"Ystäväni oli tuonut korvapuustipäivän kunniaksi pussin pullia oveeni roikkumaan. Erityisesti herkisti ajatus siitä, että kolmen pienen lapsen äiti on leiponut ja lähtenyt ajamaan Vantaalta Helsinkiin tuodakseen yllätyksen minulle."
"Olen toiminut luokanopettajana jo useita vuosia, mutta edelleen oppilaiden onnistumisen hetket herkistävät. Toisinaan pidättelen kyyneleitä ihan hassuissa tilanteissa. Tuntuu ikävältä lukea vanhempien kirjoituksia siitä, miten opettajat eivät muka välitä oppilaistaan."
"Isäni anteeksipyyntö menneisyydessä tekemistään virheistä."
"Nuorin lapseni (jo aikuinen) halaa minua usein."
"Se hetki, kun sain diagnoosin paniikkihäiriöstä. Olin jo pitkään kärsinyt mitä erikoisimmista oireista, ja oli todella rankkaa pelätä kuolevansa. Oli helpottavaa saada tietää, mistä kaikki oireet johtuivat."
"Lähes kaikki lasteni sanomiset, tekemiset ja leikit saavat minut herkistymään. Lapsista on niin iloa kuin murhettakin."
