Paketointiin hurahtaneet Jani ja Aleksi: "Viime jouluna jokainen paketti oli spektaakkeli"

Mikä paketoinnissa on parasta?

Jani: Paketoidessa pääsee käyttämään mielikuvitustaan ja voi haastaa itsensä kerta toisensa jälkeen. Mietin aina lahjan saajaa: hänen harrastuksiaan tai elämäntilannettaan. Kummipojan pakettiin teimme harmaasta paperista asvalttia, johon kiinnitimme pienen sormiskeittilaudan. Paketoiminen on hyvä tapa rentoutua, jos sitä ei ota liian vakavasti.

Joskus tulee paineita, sillä ystävät ovat jo tottuneet odottamaan Janilta ja Aleksilta upeita paketteja.

Aleksi: Kun keksii osuvan idean ja toteutuskin onnistuu, tyydytyksen tunne on sama kuin ristikkoa ratkoessa. Palaset loksahtavat paikoilleen. Esimerkiksi englanninopettajaksi valmistuneelle ystävälleni tein amerikkalaisen valmistujaishatun muotoisen paketin. Palkitsevaa on myös saajan ilme, kun hän näkee hänelle räätälöidyn paketin. Näyttävät paketit ovat juhlissa usein jäänmurtajia, joista juhlaväki saa puhuttavaa.

Kuumaliima on paketoijien salainen ase.

Tuntuuko koskaan, että tilanne ei ole hallinnassa?

Aleksi: Viime jouluna homma lähti lapasesta, kun joka paketin piti olla yksilöllinen spektaakkeli. Yhteenkin Jani askarteli led-kynttilöillä valaistun joulukylän, jossa oli taloja, kelkka ja joulukuusi.

Narun ei tarvitse aina olla sitä perinteistä kihartuvaa.

Millainen työnjako teillä on?

Jani: Minä ideoin ja kysyn Aleksilta, voiko idean toteuttaa. Näin tapahtui esimerkiksi keväällä, kun halusin tehdä runebergintortun näköisen paketin. Aleksi tietää minua enemmän materiaaleista ja tekniikoista. Hänellä on myös pidempi pinna koeversioiden tekemiseen.

Harrastuksen varjopuolia: teippiä ja muuta tilpehööriä tulee hamstrattua liikaakin.

Aleksi: Tein isälleni isänpäiväksi silinterihatun muotoisen paketin, ja sen saranoilla toimiva avausmekanismi vaati tosiaan muutaman koeversion. Isälläkin kesti aika pitkään pähkäillä, miten paketin saa auki. Myöhemmin äiti teki samanlaisen ja tarjoili siitä hampurilaisen.

Tänä jouluna Jani aikoo turvautua sarjatyöhön, ettei paketointi ala uuvuttaa.

Mitä varjopuolia paketoimiseen liittyy?

Jani: Nurkat täyttyvät koristepapereista, värikkäistä teipeistä, satiininauhoista ja pahvilaatikoista. Yhteen aikaan valjastimme sukulaisetkin metsästämään käpyjä, meillä on niitä vieläkin jätesäkillinen. Vaikka käytämme paljon kierrätysmateriaaleja, kuluu tähän rahaakin. Ruotsista raahaamme aina matkalaukullisen paketointitarvikkeita. Myös Kierrätyskeskuksen Näprä-osastolta on vaikea poistua ostamatta mitään.

Aleksi: Joskus paketista tulee niin kaunis, ettei siitä millään raaskisi luopua.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 22/2015.