
Eija Luoto sisustaa nukkekotia kuin omaa unelmakotiaan. On designtuoleja, täydellisiä astiastoja ja aitoja taideteoksia. Nukkekoti on ihanaa mielikuvitusleikkiä ja tapa käsitellä remonttitraumoja.
1950-luvun tyttöjen keskuudessa olivat suurinta huutoa ruotsalaiset Lundby-nukkekodit, jotka olivat vasta tulleet Suomen markkinoille. Niissä oli kaksi kerrosta, portaikko ja vino katto.
Eija Luoto ei saanut Lundbya, mutta käsistään taitava isä nikkaroi tytölleen nukkekodin, joka oli ihan esikuvansa näköinen.
”Savupiipussa oli patteri, ja valot toimivat”, muistelee Luoto.
Aikuisena lapsuuden harrastuksesta kasvoi intohimo. 63-vuotias Luoto on jäänyt eläkkeelle Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen hallintopäällikön toimesta. Vapaalla hän on voinut omistautua pienoismaailmalleen.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o8kaa.jpg?itok=lgMVBO0L)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o627n.jpg?itok=oA_CYfgk)
Nukkekoti kasvoi nukkekaapiksi
Nukkekotivillitys iski Luotoon kampaajan tuolissa kymmenen vuotta sitten. Hän selaili hajamielisesti naistenlehteä, jossa kolme aikuista naista esitteli nukkekotejaan. Kappas vain, Luoto ajatteli ja käänsi sivua.
Kun toive omasta nukkekodista vahvistui, Luoto puhui aikeesta miehelleen Juhanille. "Haluaisitko olutta", hän aloitti keskustelun.
Se toimi. Puoliso toivoi vain, ettei joutuisi nikkaroimaan. Nukkekoti tilattiin raahelaiselta artesaanilta, ja sitä piti odottaa puoli vuotta. Kesällä 2006 se saapui ja oli ihana.
Nukkekotia sisustaessaan Luodosta tuntui, kuin hän olisi muuttamassa uuteen asuntoon. Hän hankki kaikkea sitä, mistä piti: nahkaisia designnojatuoleja, Paratiisi-astioita, mielitaiteilijoidensa Veronica Ringblomin ja Simo Heleniuksen miniatyyrejä. Hän jopa tilasi keraamikko Pekka Paikkarilta kaksi uniikkia kaakeliuunia.
Sitten tuli päivä, jolloin kaikki oli valmista. Sohva odotti houkuttelevana istujaansa ja kirjat lukijaansa. Keittiön pöytä notkui elegantin kattauksen alla. Pikkuiset ravut kiehuivat muoviliemessään. Enää puuttui ovikellon kilahdus ja eteiseen hälisevänä parvena astuvat vieraat.
Ja mitä sitten?
Luoto halusi lisää huoneita, joita pohtia ja sisustaa. Hän tarvitsi nukkekaapin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o627m.jpg?itok=f6uQBXiy)
Designklassikoita minikoossa
Rahaa nukkekotiharrastukseen saa uppoamaan miten paljon vain. Kun ihminen ryhtyy leikkimään lapsuutensa leikkejä aikuisen resursseilla, vain taivas on rajana.
Kerran Luoto ei pystynyt vastustamaan design-tuolin täydellistä kopiota eBay-nettihuutokaupassa. Kun kuriiri toi pikku tuolin ulko-ovelle, pelkkä kuljetus oli tulleineen maksanut 100 euroa.
Luoto on löytänyt myös paljon hengenheimolaisia. Suomessa on tuhansia aikuisia, jotka harrastavat nukkekoteja. Valtakunnalliseen Nukkekotiyhdistykseen kuuluu 1400 jäsentä. Yhdistys julkaisee lehteä, järjestää kilpailuja ja näyttelyitä.
Eija Luoto kuuluu turkulaiseen Raunistulan nukkekotikerhoon. Yhdessä kerhon jäsenet askartelevat vaikkapa pieniä Lokki-valaisimia tai Aallon tarjoiluvaunuja.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o627s.jpg?itok=Cl_a5yR1)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o627v.jpg?itok=MJTU-aVp)
Ei satumaailmoja, vaan realismia
Nukkekotiharrastajana Luoto tuntee olevansa poikkeus. Moni vierastaa realismia, hän sanoo. Usein harrastajien nukketalot täyttyvät satuhahmoista, hiirulaisista ja niiden pienistä pitsiverhoista.
"Itse olen modernin aikakauden tekijä."
Luodon tyylistä kertoo työ, jolla hän voitti muutama vuosi sitten Nukkekotiyhdistyksen kilpailun aiheesta lastenhuone. Luodon tekemä huone oli täydellinen kopio 1950-luvun lopun lastenkodin leikki-ikäisten seimestä.
Huopapeitteet repsottavat pinnasänkyjen reunoilla. Joku vielä nukkuu, toinen kärkkyy pinnasängyn laidalla. Lasiseinän takana yöhoitaja lämmittää maitopulloja maitolasivalaisimen keltaisessa valossa. Hyllyllä teräsastiat luovat laitoksen tunnelmaa.
Luoto haluaa kuvata myös todellisuuden rumia puolia pienoiskoossa. Yksi hänen huoneistaan esittää putkiremontissa olevaa kylpyhuonetta. Kaakelit repsottavat. Vesieristys paistaa. Hanat on tulpattu eikä vettä tule, rappaukset ja laatat on revitty seiniltä. Tuleekohan työmies koskaan asentamaan uusia?
Sisustus syntyi, kun Luodon omassa asunnossa tehtiin putkiremonttia. Hän sanoo purkaneensa työllä omaa remonttitraumaansa. Tunnelma välittyy hyytävän hyvin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o627x.jpg?itok=GxCGP6Q5)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o8kab.jpg?itok=lxLI4SX0)
Asukkaan persoonallisuus heijastuu kotiin
Kuka Luodon huoneissa sitten asuu? Eivät ainakaan nuket. Luodon mielestä ne häiritsevät katsojan kuvitelmaa siitä, että tämä olisi itse nukkekodin sisällä.
Silti asukas on Luodolle tärkeä. Hän kuvittelee heidät niin kuin kirjailija tekisi. Henkilön on oltava Luodon mielessä elävä, ennen kuin hän voi liimata yhtään tapettisuikaletta.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o628a.jpg?itok=1UOJ_RY3)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o6289.jpg?itok=NKEyZjtt)
Luodon nukkekodin asukkailla on kokonainen elämäntarina.
Esimerkiksi kaapin kuudennessa kerroksessa on turkulainen, 1920-luvulla rakennettu kerrostalohuoneisto, jossa asuvat arkkitehti Kurt Kuurna, 54, ja hänen sisustussuunnittelijapuolisonsa Markus Sivén, 46.
Kurt ja Markus elävät nukkekaapissa näköistään arkea: taloyhtiön talkoita, joulua, pääsiäistä ja juhannusta.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000o627r.jpg?itok=UJLrmbKd)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/_mg_3269.jpg?itok=oJvZ_dWc)
Joulukuun alun iltana Markus ottaa ehkä esille kuparisen vadin, jolle sytyttää neljä valkoista kynttilää. Uunissa hautuu turkkilainen lihapata, joka syödään käsin maalatuilta bulgarialaisilta astioilta. Kurt käy pitkäkseen nojatuoliin, avaa uusimman Monocle-lehden ja huokaisee tyytyväisenä.
Vaikka asukkaita ei näy, läsnä he ovat. Heidän persoonallisuutensa heijastuu nukkekaapin esineissä ja kalusteissa. Ehkä heissä kaikissa on piirteitä tekijästään.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2016. Voit lukea lisää Markuksesta ja Kurtista KK:n digilehdestä.