Huhtikuussa luetaan runo tenniksen pelaamisesta ja sukutarina orjaplantaasilta nyky-Amerikkaan.
Kevyitä ja viisaita sanona – Jukka Viikilä: Runoja 1–2
Runot, joita voisi kutsua myös pieniksi tarinoiksi tai läheltä katsotuiksi välähdyksiksi arjesta, ovat raikkaita. Ne näkevät tarkkaan mutta eivät ota itseään liian vakavasti. Yhdeksän kohtauksen runo tenniksen pelaamisesta hymyilytti, mikä on aika harvinaista runoja lukiessa. Nyt muistan taas, miksi viisaita ja hyviä runoja kannattaisi lukea useammin. Anna Pihlajaniemi
Äitejä, isiä ja lapsia – Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
Suhtauduin ylistettyyn romaaniin epäillen. Olisiko yhdessä kirjassa mahdollista kuvata näin monta erillistä, toisiinsa kietoutuvaa ihmiskohtaloa ilman, että jokainen tuntuu jäävän ohueksi tai menen päästäni pyörälle? On. Riittääkö kiinnostus? Voi kyllä! Sukutarinat ulottuvat orjaplantaaseilta nyky-Amerikkaan ja kauemmaskin, sillä jokainen jatkaa elämäänsä mielessä myös viimeisen sivun jälkeen. Anna Pihjalaniemi
