Tavaroista luopuminen on usein terapeuttista ja selkeyttää ajatuksia.
"Oletko varma, että raaskit luopua tästä?" kysyy tuntematon mies ja poimii isoäitini kukkataulun kirpputoripöydältä.
En ole koskaan pitänyt taulusta enkä usko löytäväni sille paikkaa kodistani. Silti ajatus isoäidin tavaroiden myymisestä tuntuu pahalta.
Tavaroista on vaikeaa luopua, sillä niihin heijastetaan tunteita, sanoo psykologi Satu Pihlaja.
"Tavaraan voi liittyä merkitys tärkeästä ihmissuhteesta tai tapahtumasta. Matkamuistoja on vaikea heittää pois, sillä tuntuu kuin samalla hylkäisi ihanan lomamatkan muiston."
"Lahjaksi tai perinnöksi saadun tavaran voi säästää, jos se tuottaa iloa."
Mikä avuksi, jos liiasta tavarasta kuitenkin tahtoo eroon? Nyt on muotia siivota nurkkia ilon kautta. Japanilaisen Marie Kondon kehittämä menetelmä kehottaa säilyttämään vain tavarat, jotka ilahduttavat juuri tällä hetkellä.
"Lahjaksi tai perinnöksi saadun tavaran voi säästää, jos se tuottaa iloa. Terapeuttina pidän ajatusta vallankumouksellisena, koska menetelmä perustuu omien tunteiden kuuntelemiseen", Pihlaja sanoo.
Tavaroita ei edes kannata karsia järkisyin.
Hänen mielestään tavaroita ei edes kannata karsia järkisyin.
"Ei meitä ilahduta, että olemmepa olleet järkeviä, jos ratkaisu ei myös tunnu tyydyttävältä."
Pihlaja itse ryhtyi karsimaan kotiaan jäätyään työstään opintovapaalle. Hän tiesi heti, mitkä tavarat tuottivat hyvää mieltä ja saivat jäädä. Kierrätykseen päätyivät muun muassa kalliit, käyttämättä jääneet gore-tex kengät.
"Kengät muistuttivat virheostoksestani. Niistä tuli syyllinen olo. Huomasin, että yllättävän monet tavarat harmittivat enemmän kuin tuottivat iloa."
Pihlaja myi kengät pikkurahalla perheenäidille, jonka jalat pysyvät nyt hiekkalaatikon reunalla kuivina. Siitä tuli helpottunut olo ja hyvä mieli: kallis ostos ei mennyt hukkaan.
Siisti koti puhdistaa päätä
Siinä missä vanhempamme ja isovanhempamme saattoivat tuskailla tavarapulan keskellä, kärsimme nykyään tavarapaljoudesta. Kaikkea ei ole järkeä eikä edes mahdollista säilyttää.
Raivaamalla voi saada lisää tilaa niin kotiin kuin pääkoppaan.
"Siisti ympäristö selkeyttää ajatteluamme ja tunne-elämäämme", Pihlaja sanoo.
Ensin käydään vaatekaapin kimppuun, sillä siisti kaappi sujuvoittaa arkea.
Jos karsimisessa on vaikea päästä alkuun, kannattaa tavarat käydä läpi laji kerrallaan. Ensin käydään vaatekaapin kimppuun, sillä siisti kaappi sujuvoittaa arkea. Otetaan ensin paidat, säästetään ne, jotka tuottavat iloa, ja luovutaan lopuista. Sitten housut, hameet ja takit, kukin vuorollaan.
"On helpompi päättää, mitä tavaroita säilyttää kuin mistä luopuu", Pihlaja neuvoo.
"Taakse jääneistä tapahtumista ja ihmissuhteista irti päästäminen on terapeuttista."
Usein tavarat muistuttavat menneisyyden hankalista asioista, joista ei ole pystynyt päästämään irti.
Entisen puolison LP-levyistä luopuminen voi olla tuskallista mutta samalla helpottavaa.
"Taakse jääneistä tapahtumista ja ihmissuhteista irti päästäminen on terapeuttista. Usein takerrumme menneeseen, vaikka tahtoisimme elää tätä päivää."
Raivaa tavaraa, tallenna muistot
Satu Pihlajan mukaan tavaraan saa suhtautua tunteellisesti, mutta samalla voi miettiä, palveleeko tavara tämänhetkisessä elämäntilanteessa.
"Jos tahtoo pitää isovanhempien muiston arjessa mukana tai luoda kotiin 1950-luvun tunnelmaa, perintöhuonekalut voi toki säilyttää. On silti hyvä miettiä, palvelisiko tavarasta irti päästäminen omia tavoitteita paremmin."
Tavarasta luopuminen ei tarkoita, että hyvä muistokin häviää.
Tavara ja muisto ovat eri asioita. Tavarasta luopuminen ei tarkoita, että hyvä muistokin häviää.
"Emme tarvitse tavaroita muistuttamaan hyvistä hetkistä. Muistoesineitä voi olla, mutta ei niitä tarvita paljon."
Kirpputorilla kukkataulu saa mennä, samoin moni muukin tavara isoäidin jäämistöstä. Jykevän kaulimen nappaan talteen. Sillä kaulitsimme isoäidin kanssa pullataikinaa monet kerrat. Kaulimesta tulee hyvä mieli.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 18/2016.
