Lauri on torjunut vaimonsa Saaran vuodesta toiseen. Saara kertoo, millaista on elää suhteessa ilman seksiä.
Lauri käänsi poissaolevana kylkeä ja meinasi nukahtaa. Taas kerran hän oli torjunut minut. Silloin päätin kysyä, miksei hän halunnut minua.
Lauri sanoi ymmärtävänsä täysin, että ihmettelen asiaa. Oli totta, ettei liitossamme ollut juuri lainkaan seksiä. Hän ei kuitenkaan osannut vastata.
Kysyin uudelleen.
”En vain halua sinua”, mies tokaisi.
”Kyllähän sinä sen tiedät.”
Ei, en minä tiennyt! En ollut uusperheemme arjen keskellä ymmärtänyt seksittömyyttä noin. Odotin yhteistä lastamme. Olin ajatellut, että nyt on tällainen elämänvaihe, mutta sitten kun lapset kasvavat, meillä on taas seksielämä.
Tuntui kuin minua olisi lyöty.
RASKAUSAJASTA ON JO useampi vuosi. Seksiä meillä ei ole edelleenkään.
Tapasimme kahdeksan vuotta sitten, kun olin ystävieni kanssa juhlimassa syntymäpäiviäni. En erityisesti etsinyt miestä, mutta yhteinen tuttumme oli sitä mieltä, että olisimme hyvä pari.
Hänen ehdotuksestaan Lauri tuli juttelemaan kanssani. Tanssimme vähän ja nauroimme samanlaiselle tilannekomiikalle.
Aiempi suhteeni oli ollut intohimoinen mutta riitaisa. Lauri oli toisenlainen: turvallinen ja tasapainoinen.
Aloimme tapailla. Ihastuin hänen rauhallisuuteensa ja älyynsä. Luottamus syntyi nopeasti, sillä tulimme samalta paikkakunnalta ja olimme tienneet toisemme jo lapsina. Yhteistä puhuttavaa oli helppo löytää.
Erityisen liekehtivä Lauri ei ollut. Hän oli kuitenkin kova halailemaan ja halusi alkuaikoina seksiä melkein aina, kun tapasimme.
Laurilla ei ollut lapsia, mutta minun lapseeni hän suhtautui mutkattomasti. Pieni poikani oli alkanut viettää joka toisen viikonlopun isällään, joten meillä oli Laurin kanssa myös kahdenkeskistä aikaa.
Ne viikonloput tuntuivat lomalta: mies mietti, millaista ruokaa haluaisin syödä ja mitä haluaisin tehdä. Hän oli reilu ja huomaavainen.
Pian aloimme haaveilla yhteisestä lapsesta.
KUN MEILLE SYNTYI tytär, päivät täyttyivät vauvanhoidosta ja yöt imettämisestä. Kun vauva heräsi yöllä, Lauri saattoi nostaa hänet viereeni, ettei minun tarvitse nousta.
Lauri itse nukkui toisessa huoneessa. En kyseenalaistanut sitä.
Olin hoitanut esikoiseni yksin ja ajattelin, että Laurilla on päivisin haastava työ, joten hänen oli saatava nukkua öisin.
Lauri halusi sipsejä, minä halusin seksiä.
Miehen vauvakuume jatkui. Hän oli aina toivonut kahta omaa lasta, ehkä jopa kolmea. Kun odotin toista yhteistä lastamme, Lauri oli taas huomaavainen, availi minulle ovia ja vei hierojalle.
Kolmannella kuulla raskaus keskeytyi. Kohtu piti tyhjentää. Olimme väsyneitä, mutta tunsin, että keskenmeno lähensi meitä.
Lauri uskoi, että uusi raskaus hoitaa surun. Pian odotin taas.
Jälleen mies huolehti minusta, toi kaupasta herkkuja ja kuskasi hierojalle.
Tunsin hehkuvani, olin pyöreä, naisellinen ja seksikäs. Sitä Lauri ei huomannut.
HÄNELLÄ OLI PAINEITA töissä, aina uusi kiire tai pitkä päivä. Iltaisin hän halusi katsoa kanssani televisiota. Laurista oli ihanaa saada minut kainaloon ja pötkötellä.
Hän halusi sipsejä, minä seksiä.
Kun tein aloitteen, hän oli kuin ei olisi huomannutkaan, katosi päivän uutisiin, läppärin taakse tai kertoi väsymyksestään. Koko odotuksen aikana hän kiinnostui minusta ehkä kerran.
Toivoin, että kesä muuttaisi kaiken. Olisi loma. Vauva-arki olisi tasaantunut. Mies olisi minun ja lasten kanssa mökillä. Olisi lämmintä ja kevyet vaatteet.
TULI KESÄ. Isovanhemmatkin tuntuivat huomaavan, miten tärkeitä pienet kahdenkeskiset hetket ovat. He veivät lapset kaupunkiin jäätelölle, ottivat pienimmäisenkin mukaan ja ilmoittivat tulevansa vasta kahden tunnin kuluttua.
Salaa toivoin, että hänellä olisi joku muu. Silloin seksittömyys ei johtuisi pelkästään minusta.
Koko kahdenkeskisen ajan mies puhui lapsuudenystävänsä kanssa puhelimessa. Kun olin pahoillani asiasta, hän ei ymmärtänyt: Ystävät ovat tärkeitä! Heidän kanssaan on mahdollista jutella vain harvoin! En voi olla sellaisesta mustasukkainen!
Laurilla on toinen. Niin aloin uskoa, vaikka mikään ei viitannut siihen. Kysyin asiasta myös suoraan.
TOISTA NAISTA ei ollut. Olin pettynyt. Olin kai salaa toivonut, että hänellä olisi joku muu. Silloin seksittömyys ei johtuisi pelkästään minusta.
Luin aseksuaalisuudesta. Ajattelin, että jospa seksittömyys johtuu siitä. Jos Lauri ei vain ylipäätään halua. Kysyin siitäkin.
”Ei. Ajattelen toisinaan seksiä, ilman muuta olen kiinnostunut”, mies vastasi.
Tulkitsin sen niin, että minulla on toivoa. Loman päätteeksi pääsimme kahdestaan syömään. Juttelimme vilkkaasti, suunnittelimme tulevaa, töitä ja uutta kotia.
Laurilla ei ole ketään toista. Hän ajattelee seksiä. Hän haluaa, mutta ei minua.
Lopulta kysyin, mitä Lauri ajattelee edellisestä rakastelustamme. Hän kertoi, että seksi kanssani on tuntunut todella hyvältä.
Kun kerroin, että edellisestä kerrasta on monta kuukautta, mies näytti aidosti yllättyneeltä.
”Meneepä aika äkkiä”, Lauri totesi.
Jälleen iltayöstä koskin miestä tavalla, josta tiesin hänen pitävän.
”Äh, nukutaan nyt”, hän käänsi kylkeä.
Häpesin vartaloani ja päätin, etten tee aloitteita enää ikinä.
SILLOIN MIELEENI HIIPI pökerryttävä tunne. Laurilla ei ole ketään toista. Hän ajattelee seksiä. Hän haluaa, mutta ei minua.
Aloin itkeä. Lauri oli kääntynyt selin eikä ehkä huomannut mitään.
Häpesin vartaloani ja päätin, etten tee aloitteita enää ikinä. Ajattelin, että minussa täytyy olla aika paljon vikaa, kun edes oma mieheni ei viitsi rakastella kanssani.
Minun täytyi olla myös tyhmä. Olin perustanut perheen tämän miehen kanssa. Olin kolmen pienen lapsen äiti ja jumissa seksittömässä liitossa.
Lauri arveli, että seksi on minulle tärkeämpää kuin hänelle. Se oli varmasti totta.
Olin jo suhteemme alkuhuuman jälkeen ollut turhautunut siitä, että Lauri on vähemmän fyysinen kuin minä. Raskaana ollessani en vain ollut tajunnut, miten suuri ero haluissamme oli.
Aloin ajatella, että Lauri ei rakasta minua. Jos hän rakastaisi, hän haluaisi rakastella kanssani, koska se tekisi minut onnelliseksi.
Kun ystäväni tuli kylään, hän kertoi kadehtivansa minua. Minulla oli mies, jonka kanssa teemme perheenä kivoja juttuja, käymme talvisin laskettelemassa ja kesäisin retkeilemme. Juttelemme.
Siltä kaikki näytti ulospäin.
En halunnut enää edes halailla, sillä vähäinenkin läheisyys toi kipeästi iholle sen, mitä meillä ei ollut.
Minä ajattelin, että juuri jutella voin muillekin. Ystävän kanssa voin käydä elokuvissa ja laittaa ruokaa. Se ainoa asia, joka erottaa parisuhteen muista suhteista, meiltä puuttuu. Parisuhteessa halusin olla muutakin kuin äiti.
Oli kuitenkin liian nöyryyttävää sanoa asiaa ääneen edes ystävälle. Niinpä häpesin ja hymyilin.
”Kyllä, kivasti menee.”
SULJIN SEKSIN MIELESTÄNI. Etenkin joogaamalla sain ajatukset hyvin muualle.
En halunnut enää edes halailla, sillä vähäinenkin läheisyys toi kipeästi iholle sen, mitä meillä ei ollut.
Toisinaan Lauri työnsi poskensa lähelleni ja odotti poskipusua. Se tuntui naurettavalta, ihan kuin minun olisi pitänyt antaa leima poskeen, että kaikki on hyvin.
Lokakuussa Lauri tuli kerran viereeni, mutta minua ällötti. En vain pystynyt.
Sitten Lauri alkoi ottaa ongelmamme vakavasti. Hän kävi lääkärissä ja meni seksuaaliterapeutille. Siellä pohdittiin varhaisia kokemuksia, suhdetta vanhempiin ja esimerkiksi pornoon. Joka kerta Lauri raportoi kotona, mistä terapeutin kanssa oli keskusteltu.
Joitain kertoja kävimme terapiassa myös yhdessä. Saimme harjoituksia, joita teimme kotona. Niissä esimerkiksi siliteltiin toista. Teimme harjoitukset, mutta mikään ei muuttunut.
VÄHITELLEN MINUSTA ALKOI tuntua, ettei suhde parane. Mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän minua kiinnosti koko mies.
Ennen ajattelin esimerkiksi, että Laurin pitkät työpäivät johtuvat siitä, että hänen työnsä on kiinnostavaa ja hän on älykäs. Nyt ajattelen, että ehkä hänen työpäivänsä ovat pitkiä vain siksi, että hän on niin hidas.
Olen alkanut nähdä hitautta muuallakin. Ehkä lapsi ei itkisi, jos Lauri tajuaisi auttaa ulkohaalarin päälle nopeammin? Miksei hän jo vaihda rikkoutunutta ulkovaloa, vaikka asiasta on puhuttu? Miksi hän kolistaa tiskikonetta?
Urheillessani muistan konkreettisesti sen, että olen itse asiassa vasta 38-vuotias, ihana nainen.
Olen ärsyyntynyt, ajattelen rumasti ja se harmittaa. Katkeruus ja pettymys vain tulevat läpi.
Edellisestä seksikerrasta on nyt lähes vuosi. Nukumme yhä eri huoneissa, vaikka nuorimmainen on jo kauan sitten siirtynyt omaan vuoteeseensa lastenhuoneeseen. Lokakuussa Lauri tuli kerran viereeni, mutta minua ällötti. En vain pystynyt.
Lomia ja viikonloppuja tuntuu olevan koko ajan. Yhteinen aika miehen kanssa ahdistaa, mutta lapsille haluaisin järjestää mukavia vapaapäiviä perheenä.
Seksiä en ajattele enää oikeastaan ollenkaan. Se tulee mieleen ehkä vain silloin, kun on kevyt lomatunnelma. Myös urheillessani muistan konkreettisesti sen, että olen itse asiassa vasta 38-vuotias, ihana nainen.
YSTÄVÄNI TOKAISI KERRAN, että jos seksiä ei ole kotona puoleen vuoteen, on ihan hyväksyttävää hakea sitä muualta. En ole tehnyt niin. En usko nauttivani seksistä ilman tunteita. Jo ajatus tuntuu etäiseltä. Voisi se tietysti olla kivaakin.
Ajattelen, että olen tehnyt virheen. Olen mennyt naimisiin miehen kanssa, joka on näin tylsä ja seksitön.
Olen eronnut jo kerran ja tiedän, ettei se ole helppoa. Ajattelen kolmea lastamme. En tahtoisi, että he joutuvat kokemaan eron. Lisäksi asuminen on kallista, kaikki on.
Entä, jos loppuelämäni menee ilman miehen fyysistä läheisyyttä?
Saaran ja Laurin nimet on muutettu. Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 9/2017.
