Charity Dela Cruz hoitaa vanhuksia Puolangalla ja ikävöi Filippiineille jääneitä lapsiaan. ”En pysty pitämään lapsiani sylissäni, mutta pystyn antamaan heille hyvän tulevaisuuden.”
Filippiineiltä kotoisin oleva Charity Dela Cruz, 36, on ollut töissä hoivakoti Tikankontissa Puolangalla pian kolme vuotta. Hän syöttää, pesee, antaa lääkkeet ja pitää seuraa vanhuksille, joista useimmat ovat muistisairaita.
”Hoidan heitä kuin hoitaisin omia isovanhempiani. Nuorempana Filippiineillä hoidinkin”, Charity sanoo.
Sairaanhoitajan ammatti on hyvä valinta, hän ajatteli teini-iässä. Ammattia arvostettiin Filippiineillä, eikä vähiten siksi, että sen avulla saattoi päästä ulkomaille.
Charityn isäkin oli ollut sairaanhoitaja ja lähtenyt töihin Saudi-Arabiaan. Isän tuloilla perheelle oli rakennettu kunnon talo kukkulan rinteeseen rauhalliselle omakotitaloalueelle ja Charity oli päässyt hyvään kouluun. Se mahdollisti pääsyn yliopistoon.
Neljän vuoden opiskelun jälkeen Charity valmistui sairaanhoitajaksi. Hän pääsi töihin, löysi miehen ja sai yhtä aikaa pienen tytön ja pienen pojan, Denisen ja Denzlin.
Sitten kaikki ei mennytkään kuten Charity oli ajatellut. Tuli ero eikä töitäkään enää riittänyt.
Kun Denise ja Denzl täyttivät kuusi ja alkoivat lähestyä kouluikää, Charity alkoi tosissaan miettiä ulkomaille lähtemistä.
”Olin yksinhuoltaja ja ollut jonkin aikaa työttömänä. Minulla oli hyvä koulutus, mutta töitä oli vaikea saada. Ja vaikka olisin päässyt töihin, palkkani ei olisi riittänyt mihinkään.”
Charity joutui ottamaan rahaa elämiseen vanhemmiltaan. Se ei tuntunut oikealta.
Charity päätti lähteä Suomeen, jonne oli lähtenyt muitakin naisia hänen kotikaupungistaan. Charityn vanhemmat lupasivat huolehtia lapsenlapsista.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/charity2.jpg?itok=FTvOB8Cl)
"Surullisena en voi tehdä työtäni"
Vapaapäivinä videopuheluyhteys Filippiineille on auki koko päivän. Muinakin päivinä Charity soittaa kotiin monta kertaa.
Perhe haluaisi Charityn luo Suomeen. Siitä puhutaan varovaisen toiveikkaasti, vaikka helppoa se ei ole.
Perheen yhdistämisen estävät Suomen laissa määritellyt tulorajat. Tuodakseen kaksi biologista lastaan ja äitinsä Suomeen Charityn olisi tienattava enemmän kuin hän lähihoitajana pystyy. Lisäksi isoäidin saaminen Suomeen on maahanmuuttoviraston mukaan epätodennäköistä.
Kolmen vuoden aikana Charity on käynyt Filippiineillä kaksi kertaa, isänsä hautajaisissa ja jouluna. Lapsensa hän on saanut syliin harvoin, mutta mielessä he ovat koko ajan.
”Kun näen lastenvaatteita tai leluja kaupoissa, mietin lapsiani. Kun saan palkkani ja voin lähettää sitä kotiin, ajattelen heitä. Tai kun teen ruokia, joita olen tehnyt lapsilleni”, Charity sanoo, ja kyyneleet nousevat silmiin.
”On vain pakko yrittää keskittyä muihin asioihin. Jos olen surullinen, en voi tehdä työtäni.”
Lue lisää Charitysta ja hänen perheestään Kodin Kuvalehdestä 17/17, joka ilmestyi 31.8.
