Jos luulit, että naiset haikailevat vanhoina tulevansa mummoiksi, olit väärässä. KK:n ikääntymiskyselyssä yksi toive nouse yli muiden.

Lapsenlapset ovat entistä harvemman suomalaisen eläkepäivien tärkein sisältö. KK:n ikääntymiskysely paljastaa, että suomalaiset haaveilevat ihan muusta kuin mummon ja vaarin roolista.

Kaikissa ikäryhmissä toivottiin vanhuuden tuovan ensijaisesti hyviä vuosia kumppanin kanssa. Alle 25-vuotiaista näin ajatteli yhdeksän vastajaa kymmenestä, yli 64-vuotiasta seitsemän vastaajaa kymmenestä ja 35–64-vuotiaista joka toinen.

Kakkostilalle kaikenikäisten toiveissa nousi rauhallinen elämä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vanha puoliso tai uusi

Ideaalikuvan vanhuusvuosista voi tiivistää tähän yhden vastaajan haaveesen:

"Toivon pitkään aamulla nukkumista, yhteistä aikaa rakkaan mieheni kanssa."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ne, joilla kumppania ei juuri nyt ole, toivovat löytävänsä sellaisen.

"Toivon pitkää, hyvää vanhuutta uuden kumppanin kanssa. Olen avoin."

"Toivon itselleni terveyttä ja sitä, että löytäisin uuden puolison."

 

Vapaus toteuttaa unelmat

Ei puoliso tietenkään ole ainoa, mitä suomalaiset vanhuudelta toivovat. Eläkevuodet ovat hyvää aikaa toteuttaa omia juttuja:

"Toivon, että tulen täysin omaksi itsekseni karsittuani pois elementit, jotka eivät ole minua. Sellaisia oli muun muassa väärä uravalinta."

"Villiä menoa ja uusia tapahtumia."

"Mahdollisuutta määrätä omasta ajasta ja matkustaa."

"Haluaisi elämääni runsaasti kokemuksia, matkustelua, keskittymistä kirjoittamiseen."

"Odotan vapautta toteuttaa kaikki unelmat."

Mummous on pelottava haave

Lapsenlapsia piti vanhuusvuosien ykköstoiveena vain kahdeksan prosenttia vastaajista. Avoimissa vastauksissa, joilla omaa valintaansa saattoi täydentää, lapsenlapset mainitsi vain kaksi ihmistä.

Sukupolvien välisiin suhteisiin perehtynyt Väestöliiton vieraileva tutkija Mirkka Danielsbacka ei hämmästele tulosta.  Valtaosa vastaajista on naisia, ja naisen rooli on muuttunut.

"Naisilla on mahdollisuuksia tehdä elämässään muutakin kuin hoivata muita."

Danielsbackan mielestä tuloksen taustalla saattaa olla myös pelkoja: Mummoksi tulo ei riipu itsestä. Nykyperheissä on paljon lapsettomuutta ja sen myötä lapsenlapsettomuutta. Asiasta, jonka toteutuminen on epävarmaa, ei ehkä uskalleta suoranaisesti haaveilla.

Mummo se on osa-aikainenkin

Danielsbackan mukaan mummous ei kuitenkaan ole kriisissä. Hän uskoo, että rakkaus lapsenlapsiin on osa ihmisluontoa ja että mummot ja vaarit ovat jatkossakin tärkeitä.

"Isovanhemmuutta on etukäteen vaikea kuvitella. Monelle se on erittäin tärkeä rooli. Esimerkiksi suurista ikäluokista eli nykyisistä isovanhemmista 80 prosenttia antaa jälkeläisilleen lastenhoitoapua ainakin joskus", Danielsbacka sanoo.

"Isän rooli on länsimaissa tullut koko ajan merkityksellisemmäksi. Veikkaan, että tulevina vuosikymmeninä huolehtivien mummojen ohella tullaan näkemään myös hoivaajavaareja."

Lähde: Kodin Kuvalehden ikääntymiskysely, johon osallistui noin 350 vastaajaa.

T

Ymmärrän ihan täysin sen, että tahdotaan elää omaa elämää kun siihen vihdoin on aikaa. 
Mutta asialla on myös toinen puoli. Jos lapsenlapsista ei jakseta välittää eikä nähdä sitä tärkeänä asiana lasten ollessa pieniä, yhteyttä ei synny enää myöhemminkään. 
Se kiintymys, joka saavutetaan toisiin ihmisiin, syntyy vain yhdessäololla ja välittämisellä. 

Mutta ehkä nämä mummot eivät sitten kaipaa silloinkaan ketään käymään katsomaan ja juttelemaan, kun elämän ehtoopuoli tulee, ja liikkuminen on esimerksiksi vaikeaa.
Ei ole lapsia tai lapsenlapsia, jotka edes osaisvat tulla luo, koska sitä kiintymystä ei ole olemassa.

  • ylös 17
  • alas 7

Hei nimimerkki T, olet varmasti oikeassa, että kiintymys syntyy vain välittämisestä ja jakamisesta. Omien tarpeiden ymmärtäminen on kuitenkin arvokasta sekin. Toivotaan, että kaikille ikääntyneillekin löytyy välittäviä lähimmäisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla