Kuinka sujuu persialainen uusivuosi? Johanna ja Shahriar tekivät kauniin kahden kulttuurin kodin Tukholmaan

Oscar, Shahriar ja Johanna viihtyvät Tukholmassa.

Katuvilinän yllä Tukholman Södermalmilla suomalaissyntyinen Johanna ja Iranista kotoisin oleva Shahriar valmistautuvat persialaiseen uudenvuodenjuhlaan. Maaliskuussa vietettävä nouruz on persialaisen kalenterin merkittävin juhla, jota kolmihenkinen perhe viettää yhdessä ystäviensä kanssa.

"Kutsumme koolle lapsia ja aikuisia niin paljon kuin kerrostalokolmioomme suinkin mahtuu", Johanna kertoo.

Vieraille Shahriar valmistaa perinteistä iranilaista ruokaa: lammasta, kalaa, riisiä ja kasvisherkkuja. Tunnelma on mutkaton ja iloinen.

"Syömme hyvin, juomme viiniä ja seurustelemme. Lapsille pidetään aarrejahti, ja aikuiset leikkivät lasten kanssa pantomiimia ja tietokilpailuja."

Olohuoneen takaseinä on pyhitetty kirjoille. Kirjoista tuli Johannalle tärkeitä jo lapsuudenkodissa.

Uudenvuoden perinteeseen kuuluu myös tulijuhla, joka järjestetään vanhan vuoden viimeisenä tiistaina. Tällöin ulos tehdään pieniä nuotioita, joiden yli hypitään. Vanhan uskomuksen mukaan sairaudet ja väsymys jäävät tuleen, ja ihminen saa tulesta energiaa ja terveyttä.

"Juhannusviikon taas vietämme Suomessa sukulaisteni luona, syömme silliä ja uimme järvessä."

"Poimimme parhaat palat molemmista kulttuureistamme ja vietämme nouruzin lisäksi myös perinteistä länsimaista joulua. Juhannusviikon taas vietämme Suomessa sukulaisteni luona, syömme silliä ja uimme järvessä", Johanna kertoo.

Kun koti on siistitty uudenvuodenjuhlia varten, olohuoneen nurkkaan rakennetaan perinteinen haft sin -pöytä. Pienelle pöydälle kootaan seitsemän persian kielessä s-kirjaimella alkavaa asiaa, kuten omena sib, kolikoita sekke ja viinietikkaa serke. Pöydällä on myös rairuohoa sekä kultakala maljassa. Juhlien jälkeen perhe vie kalan tuttavan kultakala-altaaseen lajitoveriensa seuraan.

Monet koriste-esineet ovat Ishafanin kaupungin basaarista, joka on perinteinen kauppapaikka Iranissa.

Johannan ja Shahriarin keittiössä syntyy monen kulttuurin herkkuja. Shahriar valmistelee uudenvuoden tarjoiluja.

Uusi ei tuntunut omalta

Johannan ja Shahriarin yhteinen tarina alkoi, kun sotaa Ruotsiin paennut Shahriar ja matkustelemaan lähtenyt Johanna kohtasivat Kööpenhaminan rautatieasemalla. Nuoret matkustivat yhdessä Lontooseen, jonne Shahriar oli menossa kielikurssille kaverinsa kanssa. Johanna puolestaan päätyi työleirille Irlantiin. Yhteydenpito kuitenkin jatkui, ja myöhemmin samana vuonna Shahriar saapui Suomeen Johannaa tapaamaan.

Ensimmäisen yhteisen asuntonsa pariskunta vuokrasi Rinkebystä Tukholmasta, jonne Johanna oli päässyt opiskelemaan opettajaksi. Kun Shahriar myöhemmin valmistui hammaslääkäriksi eikä töitä löytynyt, oli aika lähteä etsimään onnea Lontoosta. Siellä pariskunta asui ja työskenteli kymmenen vuotta, Shahriar hammaslääkärinä ja Johanna Harrodsin tavaratalossa.

Perheelle rakas, kauhtunut persialaismatto on tärkeä osa olohuoneen sisustusta. Kaspianmeren rannalla kasvanut Shahriar on innokas kalamies, joten vanhat opetustaulut pääsivät aitiopaikalle.

Olohuoneen ikkunalaudalta katselee 1200-luvun persialainen runoilija Saadi. Rintakuva on hankittu hänen synnyinkaupungistaan Shirazista.

Pariskunnan poika Oscar syntyi Lontoossa. Perhe asui viktoriaanisessa talossa, jossa oli kauniita kakluuneja ja puulattiat.

"Koti oli charmikas, mutta lämmitys reistaili, putket vuotivat ja veto sai ikkunaverhot lepattamaan", Johanna muistelee.

Lopulta perhe päätti palata Tukholmaan ja hankkia asunnon upouudesta kerrostalosta, jossa kaikki toimisi ja kiiltelisi.

"Kävimme katsomassa muutamaan sellaista vaihtoehtoa, mutta ne eivät tuntuneet omilta", Johanna sanoo.

Södermalmin pisimmän kadun Götgatanin vilske tuntui kotoisalta.

Sitten kohdalle tuli nykyinen asunto, valoisa kolmio 1800-luvun puolivälissä rakennetussa ja huolellisesti korjatussa jyhkeässä kerrostalossa. Södermalmin pisimmän kadun Götgatanin vilske tuntui kotoisalta.

Oscar on innokas lukutoukka, joka pitää erityisesti fantasiakirjallisuudesta. Hänen huoneensa on kodin väriläiskä.

Oscar sai huoneeseensa komean kattokruunun.

"Paluumuutossa meitä oli arveluttanut se, miten Ruotsi talvella hiljenee ihmisistä. No, täällä ei hiljene. Hotellien, baarien ja kahviloiden keskellä tulee sellainen olo kuin itsekin osallistuisi Söderin elämänmenoon aktiivisesti, vaikka todellisuudessa olemme aika paljon rauhallisesti kotona."

Asunnon sisustus on monikulttuurinen kuten perhekin.

"Kaikki on rakentunut sattumanvaraisten löytöjen pohjalta", Johanna sanoo.

"Pidän siitä, että tavarat ovat eri paikoista ja eri aikakausilta. Joskus ostan jotain modernia vain, ettei koti ala näyttää aivan museolta.

Olohuoneen nurkassa on uudenvuoden kunniaksi pöytä, jolle asetellaan persialaiseen tapaan seitsemän s-kirjaimella alkavaa esinettä. Leijonataulu on galleriasta Södermalmilta.

Viherkasvit viihtyvät kylpyhuoneessa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 04/2017.