Komea manttelitakka oli Päivi Ryhtän ja Marko Rämön haave jo talon suunnitteluvaiheessa. Tiuku ja Aarni ottavat erän solitairea. Äidin vieressä istuu Silva.
Komea manttelitakka oli Päivi Ryhtän ja Marko Rämön haave jo talon suunnitteluvaiheessa. Tiuku ja Aarni ottavat erän solitairea. Äidin vieressä istuu Silva.

Ryhtä-Rämön perheen omakotitalo Tammelassa on itse rakennettu ja rakkaudella sisustettu. Mukana on jotain jokaisen perheenjäsenen syntymämaan kulttuurista.

Päivi Ryhtä muistaa hyvin juhannusillan vuonna 2008. Hän palasi silloin kolmen viikon Thaimaan-matkalta miehensä Markon, lastensa Tiukun ja Aarnin sekä puolitoistavuotiaan Silvan kanssa rakennustyömaalle pellon keskelle. Suomen kesäilta tuntui matkan jäljiltä viileältä, mutta ilta-aurinko laski kauniisti pellon yli. 

"Olimme aloittaneet rakennustyöt keväällä, ja talon pohja oli juuri valettu. Tiesimme, että edessä on iso urakka, mutta emme osanneet lainkaan pelätä työn määrää", Päivi muistelee. 

Ennen rakennusprojektiaan Päivi ja Marko asuivat rivitalossa Salossa. He suunnittelivat rakentavansa Päivin vanhempien omistamalle tontille Tammelassa kesämökin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Jostain syystä aloin kaivata kokonaan maalle. Muutimme vuokra-asuntoon pellon toiselle reunalle toukokuussa ja lähdimme melkein heti hakemaan nuorimmaista adoptiolastamme Silvaa kotiin Thaimaasta. Aikamoista rumbaa!"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo monta vuotta Päivi oli piirtänyt huvikseen talon pohjapiirroksia paperille. Pariskunta tiesi, mitä talolta tahtoi: uniikin kodin.

"Mietimme ensin, mitä tiloja tarvitsemme. Sitten arkkitehti varmisti, että toiveemme ovat toteutettavissa ja piirsi kuvat valmiiksi."

Ryhtä-Rämön kodissa on kuusi huonetta ja keittiö. ”Olemme niin laakeiden peltojen keskellä, että meillä tuulee aina”, sanoo Päivi.
Ryhtä-Rämön kodissa on kuusi huonetta ja keittiö. ”Olemme niin laakeiden peltojen keskellä, että meillä tuulee aina”, sanoo Päivi.

”Olisiko tyyny  parempi sängyn tässä päässä?” Silva miettii. Tiuku sisustaa mielellään myös nukkekotia.
”Olisiko tyyny parempi sängyn tässä päässä?” Silva miettii. Tiuku sisustaa mielellään myös nukkekotia.

Lapset saavat sisustaa,­ ja erityisesti Tiuku on ­asiasta innoissaan. Hänen värikäs maalauksensa koristaa ruokailutilaa.
Lapset saavat sisustaa,­ ja erityisesti Tiuku on ­asiasta innoissaan. Hänen värikäs maalauksensa koristaa ruokailutilaa.

Päivi tuo yksittäisiä kukkia tai oksia maljakkoon melkein ympäri vuoden. Tarjotin on hänen lempipuodistaan Tiirinkosken Tehtaasta Hämeenlinnassa.
Päivi tuo yksittäisiä kukkia tai oksia maljakkoon melkein ympäri vuoden. Tarjotin on hänen lempipuodistaan Tiirinkosken Tehtaasta Hämeenlinnassa.

Itse tehty koti

Suunnitelmien valmistuttua Marko otti vuorotteluvapaata ostopäällikön työstään ja ryhtyi ­rakentamaan. Runkomateriaalit höylättiin tontilta kaadetuista puista. Timpuri saatteli talon väliseinävaiheeseen asti, ja Marko jatkoi töitä isänsä ja appensa avulla. 

"Yhdeksän kuukautta kävelin joka aamu työmaalle pellon poikki", Marko sanoo.

"Laihduin rakentaessani 14 kiloa. Toimistotyön vaihtaminen fyysisiin hommiin oli parasta, mitä olen ikinä tehnyt. Ilman meidän molempien isien apua hommista ei olisi tosin tullut mitään."

Melkein kaikki kodissa on itse tehtyä. Suuri ja valoisa olohuone yhdistyy ruokailutilaan ja edelleen keittiöön. Ovesta pääsee suoraan takapihan pitkälle terassille, missä tuuli puhaltaa istuintyynyjä kumoon. 

Yläkerrassa on vanhempien makuuhuone sekä omansa kahdeksanvuotiaaksi kasvaneelle Silvalle ja hänen isommille sisaruksilleen Aarnille ja Tiukulle. Koko talon levyiseltä parvekkeelta avautuu ylväs maalaismaisema yli peltojen ja polkujen.

Ihan kaikki tilat eivät vielä ole valmiita. Pihan laittaminenkin odottaa. Suunnitelmia on paljon, ja toteutukset odottavat vuoroaan muun muassa Markon työmatkojen väleissä. Koska Päivi on ollut kotona lasten kanssa, budjetti ei veny kaiken tekemiseen kerralla.

"Alkuperäinen budjetti ei aivan pitänyt, joten otamme nyt rauhallisesti", Päivi naurahtaa.

Yhtenäinen tupakeittiö ja olohuone on Päivistä kodin onnistunein tila. Markon äidin kutomat matot tuovat raikasta tunnelmaa.
Yhtenäinen tupakeittiö ja olohuone on Päivistä kodin onnistunein tila. Markon äidin kutomat matot tuovat raikasta tunnelmaa.

Keittiön tauluseinän  kokoaminen vaati monen tunnin suunnittelun ja mittaamisen. Kehyksissä on kuvia lapsista ja sukulaisista sekä muistoja matkoilta.
Keittiön tauluseinän kokoaminen vaati monen tunnin suunnittelun ja mittaamisen. Kehyksissä on kuvia lapsista ja sukulaisista sekä muistoja matkoilta.

Työhuoneeseen Päivi suunnittelee vielä pieniä muutoksia. Ainakin päätyseinä saa uuden värin.
Työhuoneeseen Päivi suunnittelee vielä pieniä muutoksia. Ainakin päätyseinä saa uuden värin.

Pieniin lasipulloihin ja -purkkeihin on kerätty hiekkaa matkoilta lähelle ja kauas.
Pieniin lasipulloihin ja -purkkeihin on kerätty hiekkaa matkoilta lähelle ja kauas.

Hiekkaa joka lapsen kotimaasta

Päivi ja Marko ovat käyneet läpi kolme adoptiota, sillä heillä ei ollut mahdollisuuksia biologisiin lapsiin. Pari halusi kovasti vanhemmiksi, joten vuoden kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen he päättivät ryhtyä adoptioon.

"Se oli lopulta helppo päätös". Päivi sanoo.

"Jo ennen kuin tiesimme adoptiosta toivoimme salaa kolmea lasta. Unelmamme toteutui."

Aarnin juuret ovat Kolumbiassa ja Tiukun Kiinassa. Eri synnyinmaat johtuvat lähinnä kohtalon johdatuksesta, sillä toisen adoptioprosessin alkaessa ennestään tuttu maa oli tiukentanut sääntöjään. Vanhemmista tuntui, että odotusaika olisi venynyt kohtuuttoman pitkäksi.

Lasten juuret näkyvät kodissa pienistä yksityiskohdista. Esimerkiksi olohuoneen lipastoa koristavat pullolliset hiekkaa jokaiselta adoptiomatkalta. 

"On älyttömän upeaa, että kolmikosta jokaisella on eri synnyinmaa. Se tuo elämään suuret määrät rikkautta. Aiomme matkustaa vielä jokaiseen maahan, mutta niiden kaukaisuuden vuoksi se on vuosien projekti", Päivi sanoo.

Lapsia synnyinmaat kiinnostavat, ja vanhemmat vastaavat kysymyksiin parhaansa mukaan. Marko ja Päivi ovat iloisia siitä, että lasten on tulevaisuudessa luultavasti helppo löytää biologisia sukulaisiaan esimerkiksi sosiaalisen me­dian avulla.

"Arjessamme aihe ei ole usein pinnalla, mutta on hienoa, jos lapset aikanaan haluavat ottaa yhteyttä sukulaisiinsa", Päivi sanoo. 

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 1/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla