Komea manttelitakka oli Päivi Ryhtän ja Marko Rämön haave jo talon suunnitteluvaiheessa. Tiuku ja Aarni ottavat erän solitairea. Äidin vieressä istuu Silva.
Komea manttelitakka oli Päivi Ryhtän ja Marko Rämön haave jo talon suunnitteluvaiheessa. Tiuku ja Aarni ottavat erän solitairea. Äidin vieressä istuu Silva.

Ryhtä-Rämön perheen omakotitalo Tammelassa on itse rakennettu ja rakkaudella sisustettu. Mukana on jotain jokaisen perheenjäsenen syntymämaan kulttuurista.

Päivi Ryhtä muistaa hyvin juhannusillan vuonna 2008. Hän palasi silloin kolmen viikon Thaimaan-matkalta miehensä Markon, lastensa Tiukun ja Aarnin sekä puolitoistavuotiaan Silvan kanssa rakennustyömaalle pellon keskelle. Suomen kesäilta tuntui matkan jäljiltä viileältä, mutta ilta-aurinko laski kauniisti pellon yli. 

"Olimme aloittaneet rakennustyöt keväällä, ja talon pohja oli juuri valettu. Tiesimme, että edessä on iso urakka, mutta emme osanneet lainkaan pelätä työn määrää", Päivi muistelee. 

Ennen rakennusprojektiaan Päivi ja Marko asuivat rivitalossa Salossa. He suunnittelivat rakentavansa Päivin vanhempien omistamalle tontille Tammelassa kesämökin.

"Jostain syystä aloin kaivata kokonaan maalle. Muutimme vuokra-asuntoon pellon toiselle reunalle toukokuussa ja lähdimme melkein heti hakemaan nuorimmaista adoptiolastamme Silvaa kotiin Thaimaasta. Aikamoista rumbaa!"

Jo monta vuotta Päivi oli piirtänyt huvikseen talon pohjapiirroksia paperille. Pariskunta tiesi, mitä talolta tahtoi: uniikin kodin.

"Mietimme ensin, mitä tiloja tarvitsemme. Sitten arkkitehti varmisti, että toiveemme ovat toteutettavissa ja piirsi kuvat valmiiksi."

Ryhtä-Rämön kodissa on kuusi huonetta ja keittiö. ”Olemme niin laakeiden peltojen keskellä, että meillä tuulee aina”, sanoo Päivi.
Ryhtä-Rämön kodissa on kuusi huonetta ja keittiö. ”Olemme niin laakeiden peltojen keskellä, että meillä tuulee aina”, sanoo Päivi.

”Olisiko tyyny  parempi sängyn tässä päässä?” Silva miettii. Tiuku sisustaa mielellään myös nukkekotia.
”Olisiko tyyny parempi sängyn tässä päässä?” Silva miettii. Tiuku sisustaa mielellään myös nukkekotia.

Lapset saavat sisustaa,­ ja erityisesti Tiuku on ­asiasta innoissaan. Hänen värikäs maalauksensa koristaa ruokailutilaa.
Lapset saavat sisustaa,­ ja erityisesti Tiuku on ­asiasta innoissaan. Hänen värikäs maalauksensa koristaa ruokailutilaa.

Päivi tuo yksittäisiä kukkia tai oksia maljakkoon melkein ympäri vuoden. Tarjotin on hänen lempipuodistaan Tiirinkosken Tehtaasta Hämeenlinnassa.
Päivi tuo yksittäisiä kukkia tai oksia maljakkoon melkein ympäri vuoden. Tarjotin on hänen lempipuodistaan Tiirinkosken Tehtaasta Hämeenlinnassa.

Itse tehty koti

Suunnitelmien valmistuttua Marko otti vuorotteluvapaata ostopäällikön työstään ja ryhtyi ­rakentamaan. Runkomateriaalit höylättiin tontilta kaadetuista puista. Timpuri saatteli talon väliseinävaiheeseen asti, ja Marko jatkoi töitä isänsä ja appensa avulla. 

"Yhdeksän kuukautta kävelin joka aamu työmaalle pellon poikki", Marko sanoo.

"Laihduin rakentaessani 14 kiloa. Toimistotyön vaihtaminen fyysisiin hommiin oli parasta, mitä olen ikinä tehnyt. Ilman meidän molempien isien apua hommista ei olisi tosin tullut mitään."

Melkein kaikki kodissa on itse tehtyä. Suuri ja valoisa olohuone yhdistyy ruokailutilaan ja edelleen keittiöön. Ovesta pääsee suoraan takapihan pitkälle terassille, missä tuuli puhaltaa istuintyynyjä kumoon. 

Yläkerrassa on vanhempien makuuhuone sekä omansa kahdeksanvuotiaaksi kasvaneelle Silvalle ja hänen isommille sisaruksilleen Aarnille ja Tiukulle. Koko talon levyiseltä parvekkeelta avautuu ylväs maalaismaisema yli peltojen ja polkujen.

Ihan kaikki tilat eivät vielä ole valmiita. Pihan laittaminenkin odottaa. Suunnitelmia on paljon, ja toteutukset odottavat vuoroaan muun muassa Markon työmatkojen väleissä. Koska Päivi on ollut kotona lasten kanssa, budjetti ei veny kaiken tekemiseen kerralla.

"Alkuperäinen budjetti ei aivan pitänyt, joten otamme nyt rauhallisesti", Päivi naurahtaa.

Yhtenäinen tupakeittiö ja olohuone on Päivistä kodin onnistunein tila. Markon äidin kutomat matot tuovat raikasta tunnelmaa.
Yhtenäinen tupakeittiö ja olohuone on Päivistä kodin onnistunein tila. Markon äidin kutomat matot tuovat raikasta tunnelmaa.

Keittiön tauluseinän  kokoaminen vaati monen tunnin suunnittelun ja mittaamisen. Kehyksissä on kuvia lapsista ja sukulaisista sekä muistoja matkoilta.
Keittiön tauluseinän kokoaminen vaati monen tunnin suunnittelun ja mittaamisen. Kehyksissä on kuvia lapsista ja sukulaisista sekä muistoja matkoilta.

Työhuoneeseen Päivi suunnittelee vielä pieniä muutoksia. Ainakin päätyseinä saa uuden värin.
Työhuoneeseen Päivi suunnittelee vielä pieniä muutoksia. Ainakin päätyseinä saa uuden värin.

Pieniin lasipulloihin ja -purkkeihin on kerätty hiekkaa matkoilta lähelle ja kauas.
Pieniin lasipulloihin ja -purkkeihin on kerätty hiekkaa matkoilta lähelle ja kauas.

Hiekkaa joka lapsen kotimaasta

Päivi ja Marko ovat käyneet läpi kolme adoptiota, sillä heillä ei ollut mahdollisuuksia biologisiin lapsiin. Pari halusi kovasti vanhemmiksi, joten vuoden kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen he päättivät ryhtyä adoptioon.

"Se oli lopulta helppo päätös". Päivi sanoo.

"Jo ennen kuin tiesimme adoptiosta toivoimme salaa kolmea lasta. Unelmamme toteutui."

Aarnin juuret ovat Kolumbiassa ja Tiukun Kiinassa. Eri synnyinmaat johtuvat lähinnä kohtalon johdatuksesta, sillä toisen adoptioprosessin alkaessa ennestään tuttu maa oli tiukentanut sääntöjään. Vanhemmista tuntui, että odotusaika olisi venynyt kohtuuttoman pitkäksi.

Lasten juuret näkyvät kodissa pienistä yksityiskohdista. Esimerkiksi olohuoneen lipastoa koristavat pullolliset hiekkaa jokaiselta adoptiomatkalta. 

"On älyttömän upeaa, että kolmikosta jokaisella on eri synnyinmaa. Se tuo elämään suuret määrät rikkautta. Aiomme matkustaa vielä jokaiseen maahan, mutta niiden kaukaisuuden vuoksi se on vuosien projekti", Päivi sanoo.

Lapsia synnyinmaat kiinnostavat, ja vanhemmat vastaavat kysymyksiin parhaansa mukaan. Marko ja Päivi ovat iloisia siitä, että lasten on tulevaisuudessa luultavasti helppo löytää biologisia sukulaisiaan esimerkiksi sosiaalisen me­dian avulla.

"Arjessamme aihe ei ole usein pinnalla, mutta on hienoa, jos lapset aikanaan haluavat ottaa yhteyttä sukulaisiinsa", Päivi sanoo. 

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 1/2015.

Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”

Käsityöläisen kodissa joulutunnelma syntyy suvun vanhoista perinteistä ja valkoisista kukista.

Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.
Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.

Siniharmaa talo kohoaa jykevänä vanhojen puiden suojissa. Lumipeitteinen näkymä on kuin postikortista. Kirkkonummen Luoman kylässä sijaitseva talo on seissyt paikallaan yli sata vuotta.

Varhaisin tieto Ingvastin tilasta on jo vuodelta 1697. Alkuperäinen talo tuhoutui tulipalossa elokuussa 1863, ja nykyinen nousi pian sen tilalle.

Sisällä tuoksuvat joulukuusi ja hyasintit. Kaukana ovat päivät, jolloin pannuhuoneesta löytyi lattiasientä ja katosta tihkui vesi läpi.

Sellaisena parikymppinen Annina Pudas osti talon vanhemmiltaan.

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt."

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt. Alkukuukaudet jopa kannoin vedet naapurista", kertoo Pudas.

Työ tekijäänsä neuvoi, ja 1970-luvun kovalevyjen ja kiiltävien maalikerrosten alta paljastuivat hiljalleen peiliovet ja lattialankut. Vanhan talon kunnostamisesta, rakentamisesta ja käsityöstä tuli Anninan ja Sakari-puolison elämäntapa. Annina tekee verhoilijan työtään verstaassaan ja pienessä sisustusliikkeessään kodin naapurissa vanhassa navetassa.

Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.
Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.

Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.
Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.

Joulu saapuu vanhaan taloon

Kodin sisustuksessa yhdistyvät käsityö, laadukkaat materiaalit ja ajan patina. Kalusteet ovat Anninan isovanhempien ja muun suvun perintöä, lahjaksi saatuja, talosta löytyneitä ja vanhojen tavaroiden liikkeistä hankittuja. Vanhat esineet luovat kodikkaan ja hienostuneen tunnelman.

"Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa."

"Vanhoissa kalusteissa on sitä jotain, sillä ne on tehty käsityönä laadukkaista materiaaleista. Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa. Kankaaseen kannattaa siis panostaa ja vanhaa vaalia", Annina neuvoo.

Käsityöläisen kekseliäitä sisustusideoita näkyy kodissa siellä täällä. Pilkahdus leikkisyyttä rentouttaa vanhan talon tunnelmaa.

Yrittäjälle ja käsityöläiselle joulunalus on kiireistä aikaa. Jouluihmisenä Annina osaa kuitenkin nauttia jouluvalmistelujeista. Kynttilät ja glögi siivittävät puuhia ja piristävät pimeää vuodenaikaa.

Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.
Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.

Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.
Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.

"Lahjavalvojaiset pidän aina aivan itsekseni. On ihanaa paketoida ja kuunnella joululauluja kaikessa rauhassa muiden nukkuessa."

Vihreä ja valkoinen ovat Anninan jouluvärit. Punaista hän ei kaipaa.

"Ostan valkoisia hyasintteja jo hyvissä ajoin ennen joulua. Laitan lyhtyjä ulos, askartelen havuista kransseja ja -köynnöksiä. Joskus olen jopa kaivanut pihalta kielojuurakon ja saanut sen kukkimaan jouluksi."

Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.
Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.

Joulukuuset noudetaan Anninan äidin metsästä. Suuri kuusi koristellaan saliin aivan joulun alla. Kuistia, eteistä ja keittiötä somistavat pienet pöytäkuuset. Perheen lempikoristeet ovat matkamuistoja, keveitä lasipalloja ja itse askarreltuja paperikoristeita.

Anninalle oikea joulu syntyy perinteistä ja perheestä. Jouluaattoaamuna Annina, Sakke ja perheen pojat Elias ja Noa suuntaavat mummin luo joulupuurolle. Sitä Annina ei ole jättänyt väliin kertaakaan elämänsä aikana. Joulukirkon jälkeen perhe ajaa kotiin nauttimaan välipalaksi pasteijat ja glögit ja valmistelemaan illallista.

Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.
Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.

Tunnelma on korkeimmillaan aattona, kun perhe ja lähimmät sukulaiset kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Jokainen tuo tullessaan jotain: imellettyä perunalaatikkoa, hämäläistä pitoleipää tai joulukalkkunaa. Kaikkien mielestä parasta joulupöydässä ovat alkupalana nautittavat kalaherkut.

"Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

"Parhaimmillaan joulupöydässämme on ollut 21 syöjää. Saliin emme silloin mahtuneet, mutta järjestelimme navetalle kaikille paikat yhden pitkän pöydän ääreen. Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.
 

Fakta

Koti: Toistasataa vuotta vanha hirsitalo Kirkkonummella, 280 m².

Asukkaat: Verhoilijamestari Annina Pudas ja IT-konsultti Sakari Pudas sekä Elias, 22, ja Noa, 12.

Vaikeiden vuosien jälkeen Katja Pulkkinen uskoo tietävänsä, mistä syntyy aito joulun taika. "On joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia."

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen puutalon pihamaalle. Lumiukot odottavat portilla porkkananenät tanassa ja pikkukivihampaillaan hymyillen.

Sisällä eteisessä odottaa konkreettisen lämmin tervetulotoivotus, korillinen villasukkia, joita taloon tulijat saavat vetää jalkoihinsa. Seinällä riippuu vanha luistinpari marjoilla ja havuilla koristettuna. Keinutuolin on vallannut omatekoinen tonttuarmeija. Keittiön pöydälle on rakennettu piparkakkukylä.

"Minusta on joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia", kertoo käsityöläinen ja sisustussuunnittelija Katja Pulkkinen, joka asuu talossa kolmen lapsensa kera.

Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.
Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.

Perheen joulu alkaa koristelaatikon esille nostamisesta jo lokakuussa. Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin. Lapset odottavat paketteja aina yhtä innoissaan. Kuusi koristellaan jo hyvissä ajoin uusilla ja vanhoilla koristeilla.

Vaikka sisällä näyttää siltä, että talo olisi seissyt sijoillaan vuosikymmeniä, sinne on kannettu ensimmäinen muuttokuorma vasta vuonna 2010.

"Tontissa ihastuttivat juuri asuinalueen idylliset Melukylä-maisemat. Valloittavaa tunnelmaa ei vain voinut ohittaa. Siksi sisustuskin varmaan sai vaikutteita menneestä ajasta", kertoo Katja.

Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin.

Vantaan Korsossa sijaitsevan omakotitalon hilpeän ajaton tunnelma on syntynyt uutta, vanhaa ja omatekoista yhdistelemällä. Katja on ahkera ompelija ja askartelija.

Vanhat pyyheliinat ja villapaidat on ommeltu sohvatyynyiksi. Sängynpeitteitä koristavat solmioista tehdyt ruusut. Huoneesta toiseen pääsee räsymattojen muodostamia polkuja pitkin.

Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.
Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.

Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.
Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.

Rankat vuodet herättivät muutoksiin

Vaikka talo ei ole vanha, sen tarina on pitkä eikä aivan mutkaton. Katja jäi kesken talonrakennuksen yksin lasten kanssa. Avioero astui voimaan muutama vuosi sitten.

Samoihin aikoihin eron kanssa perheen pojalla Eerolla todettiin etenevä lihassairaus. Kun Eero oli 3-vuotias, päiväkodissa huomattiin, ettei poika pysynyt toisten lasten perässä peleissä ja leikeissä. Hän oli oppinut kävelemään tavalliseen aikaan, mutta viihtyi leikki-ikäisenä enimmäkseen lattialla leikkimässä pikkuautoilla. Katjalle itselleen puhkesi nivelpsoriasis.

Sairastumiset ja ero veivät maton alta ja vähintään voimat rakentamisesta. Talon myynti ei kuitenkaan ollut vaihtoehtojen listalla. Katja kiittää isäänsä avusta rakennustöiden luotsaamisessa.

Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.
Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.

Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.
Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.

"Muutamat viime vuodet ovat olleet rankkoja. Olen saanut koota itseäni monta kertaa. Toisaalta elämän mylläkät ovat herättäneet tekemään tarpeellisia uudistuksia sekä naisena että äitinä", Katja miettii.

Yksi voimia antanut asia oli uudelleenkouluttautuminen sisustussuunnittelijaksi aikuisiällä.

"Minulle on ollut tärkeää luoda perheelleni paikka, jossa olemme turvassa ja rakkaiden ympäröimänä, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Kodit kertovat tarinaa asukkaistaan, eikä kahta samanlaista ole", kokoaa Katja.

Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.
Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.

Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.
Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.

Vaikeina hetkinä perhe ja ystävät ovat olleet Katjan suurin apu. Arjen pyöritystä jaksaa taas lisää, kun ystävä käy yllättäen imuroimassa kodin tai isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsensa pienelle lomalle luokseen.

Eeron sairaus aiheuttaa pojalle ajan mittaan liikuntarajoitteita ja näkyy nykyään lihasten voimattomuutena. Hän liikkuu yhä kävellen, mutta portaat ovat hankalia ja pidemmillä matkoilla apuna on pyörätuoli. Vaikka sairaus rajoittaa liikuntakykyä, se ei estä liikkumista. Eero on innokas sähköpyörätuoli-salibandyn harrastaja.

Perheessä on voimaa

Katjan mielestä parasta joulussa on juhlan valmistelu yhdessä. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, ja keittiössä puuhaa iltaisin innokas sisarusparvi. Veeran, 11, lempiharrastus on leipominen, joten askartelun lomassa saadaan tuoreita pipareita. Eero, 8, odottaa eniten kuusen koristelua, ja pikkusisko Siirin, 3, mielipuuhaa on piirtää tonttuja ja enkeleitä.

Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.
Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.

 

"Teemme lahjat useimmiten täällä omassa pajassa. Minä ompelen pehmeitä paketteja, ja lapset askartelevat kortteja ja koristeita. Veeran tekemiä karamelleja ei voi vastustaa. Yhdessä puuhaaminen on juuri sitä joulun taikaa", sanoo Katja.

Joulunpyhinä hulina vielä lisääntyy, sillä iso talo täyttyy isovanhemmista ja Katjan sisarusten perheistä. Katjan äiti tuo kahvipöytään kuuluisaa taatelikakkuaan, ja isä ottaa pakastimesta kesällä sitomansa saunavastan. Koko porukka on helppo innostaa laulamaan joululauluja. Jos sanat unohtuvat, keksitään itse uusia.

Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.
Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.

Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.
Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.

"Meidän joulukotiimme kaikki ovat tervetulleita. Jouluillan hämärässä, rakkaiden lähellä näiden seinien sisälle tuntuu kerääntyvän valtava voima", huokaa Katja.

"Silloin tajuan, että vaikeistakin hetkistä selvitään kyllä eteenpäin yhdessä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2015.

Fakta

Asukkaat: Käsityöläinen ja sisustaja Katja Pulkkinen, 37, Veera, 11, Eero, 8, ja Siiri Pokki, 3.
Koti: Seitsemän huonetta ja keittiö, 247 neliötä, Vantaan Korsossa 2010 valmistuneessa omakotitalossa.

Dermatomyosiitti

Katjan, 37, joulukoti kaunistuu päivä päivältä: ”Rankkojen vuosien jälkeen joulun taika syttyy yhdessäolosta”

Mikäs lihassairaus on kyseessä, olisi voinut saada vertaistukea ja vinkkejä, sairauden kanssa pärjäämiseen ? Tuore inkivääri ja luonnonsienet, hyvää ravintoa, kalan lisäksi, jos ei allerginen. Lisäaineet ja kasvien torjunta-aineissa kasvatetut ruoat pois. Luomua tilalle, Suomen luonnosta.
Lue kommentti