Vain viidesosa KK:n kyselyn vastaajista voisi vaihtaa paperikalenterin sähköiseen. ”Kaiken muistaa paremmin, kun sen on kirjoittanut ylös”, yksi vastaajista sanoo.
Perinteinen. Visuaalinen. Mukava hypistellä.
Päiväkirjan korvike. Ei petä koskaan. Siinä on koko elämä.
Esimerkiksi näillä sanoilla Kodin Kuvalehden kyselyn vastaajat kuvailivat paperikalenteriaan.
”Tykkään paperikalenterin konkreettisuudesta, siitä, miltä se tuntuu kädessä, kun sitä selaa. Siitä hahmottuva ajankulu tuntuu merkitykselliseltä”, 58-vuotias nainen kertoo.
Kun kysyimme lukijoilta, millaista kalenteria he käyttävät, 87 prosenttia vastasi valitsevansa paperisen. Sähköistä kalenteria käytti vain 13 prosenttia vastaajista.
Osa kertoi käyttävänsä paperista ja sähköistä kalenteria ristiin. Sähköistä töissä, paperista henkilökohtaisiin menoihin.
”Kalenteri on päiväkirjan korvike.”
Monelle vastaajalle paperikalenteri on tärkeä, koska se on konkreettinen esine. Siihen liittyy tunnearvoa ja sen voi tuunata itsensä näköiseksi. Siihen merkitään menojen lisäksi säätilat, terveystiedot ja mielialat, yhteystiedot, muistiinpanot ja syntymäpäivät.
Kalenteri on kuin kokoelma muistoja, joihin on mukava palata myöhemmin.
”Kalenteri on päiväkirjan korvike. Nuorena kirjoitin päiväkirjaa, mutta nyt sen kirjoittaminen on kutistunut merkintöihin kalenteriin. Niitä on kiva lukea myöhemmin”, 54 vuotias nainen kertoo.
”Paperista kalenteria on helppo selata ja käytän sitä myös päiväkirjana. Säästän pöytäkalenterini ja siitä voin katsoa vuosienkin päästä, missä olimme lomalla ja mihin kulttuuritapahtumiin olen ottanut osaa”, 65-vuotias nainen sanoo.
Kun kirjoitat, muistat
Monilla on jokaiselle kalenterille oma käyttötarkoituksensa. Seinäkalenteri on usein perheen yhteinen, ja siihen merkitään kaikkien menot. Syntymäpäivät, harrastukset, vanhempainillat.
”Seinäkalenterissa on koko perhettä koskevia asioita. Osoittaa teinille missä mennään, jos huomaa katsoa seinälle”, 49-vuotias nainen sanoo.
Vain viidesosa paperikalenterin käyttäjistä voisi kuvitella siirtyvänsä sähköiseen.
”Seinäkalenteri on osittain sisustuselementti. Se tuo selkeän kokonaiskuvan kuukaudesta, ja siihen voidaan miehen kanssa laittaa vaikka yhteisiä tai hänen menojaan. Kännykän kalenteriin laitan omat menot kellonaikoineen ja taskukalenterin avulla pidän kirjaa työtunneista”, 27-vuotias nainen kertoo.
Vain 21 prosenttia paperikalenterin käyttäjistä voisi kuvitella siirtyvänsä sähköiseen. Paperikalenterista näkee koko viikon kerralla, eikä akku varmasti lopu. Asiat muistaa paremmin, kun ne on kirjoittanut ylös.
Lisäksi sähköinen kalenteri herättää monissa pelkoa tietojen katoamisesta.
”Paperikalenteri säilyy niin kauan, kun en tietoisesti heitä sitä pois. On kiva vertailla vuosia keskenään. Kolmen vuoden kalenterit ovat kerralla säilössä, mutta sitä vanhemmat hävitän. ’Mullistusvuosien’ kalenterit säilytän jatkossakin. Paperikalenteria ei tarvitse ladata, eikä pelätä, että muisti katoaa”, 30-vuotias nainen sanoo.
Miksi paperinen on paras? Lukijat kertovat
- ”Paperi on ja pysyy, kunnes haluat sen hävittää. Sähköisessä muodossa tiedot on niin monesti kadonneet bittiavaruuteen, että tärkeät asiat on ’varmuuskopioitu’ paperikalenteriin. Ja vaikken omaa eloani nyt niin hohdokkaana pidäkään, jotenkin on kiva ajatella, että mahdollinen lapsenlapsenlapsi voisi lukea vanhasta säilyneestä kalenterista, mitä esiäiti on vuosituhannen alussa tehnyt.” Nainen, 51
- ”On helpompi hahmottaa viikon tapahtumia yhdellä vilkaisulla kuin kännykkää räpeltämällä. Vanhat kalenterit ovat lisäksi kivoja tsemppareita. Tuostakin viikosta selvittiin, vaikka tuntui, että happi loppuu, kun on niin paljon menoja.” Nainen, 40
- ”Olen visuaalinen ihminen. Kun näen selkeät merkinnät kalenterissani, muistan menot paremmin. Tämän vuoksi kalenterini on melkoisen värikäs. Siellä on työaikojen lisäksi omat ja lasten treenit, fiilikset omista treeneistä ja muut muistettavat asiat. Kännykän kalenteri on liian ’kylmä’ minulle. Haluan tuoda esiin myös persoonaani kalenterissa. Rakastan myös kirjoittaa.” Nainen, 47
- ”Kalenterin hankinta vuosittain on tärkeä juttu, jotta saa mieleisensä ja sopivan. Jonain vuonna kannessa pitää olla voimalause, toisena tyylikkään hillitty. Ihanaa, että joku asia on edelleen paperinen, kun kännykkää, tablettia ja tietokonetta tulee tuijotettua ja näpyteltyä ihan tarpeeksi.” Nainen, 45
