Kokeneet riitelijät kertovat, miten he ovat oppineet riitelemään rakentavasti. Oman tunnekuohun hillitseminen on ensimmäinen opeteltava asia.
”Valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella”, laulaa Samuli Putro kappaleessa Älkää unohtako toisianne. Lause toimii hyvänä ohjeena riitoihin: mieti, mitä sanot.
Tunnekuohussa tulee helposti sekä loukattua että loukkaannuttua, mutta rakentavaksi riitelijäksi voi opetella. Tässä seitsemän oivallusta, joiden sisäistämiseksi kannattaa ponnistella.
1. Älä intä ja oleta vaan anna toiselle puheenvuoro
Toitotamme usein, kuinka ”minä ajattelen näin” tai ”minä olen tätä mieltä”. Usein on pakko päästä sanomaan se viimeinen sana. Loukattuna on vaikea kuunnella, saati ymmärtää toista. Omaa näkemystään juntatessaan toisen sanoja myös ylitulkitsee tunteiden vallassa.
Riidan aikana kannattaakin ponnistella sen eteen, että antaa toiselle puheenvuoron. Älä keskeytä ja puhu päälle, vaan anna toisen kertoa oma näkemyksensä rauhassa.
Eräs kokenut riitelijä vahvistaa:
”Usein riidat puolison kanssa raukeavat, kun alamme keskustella siitä, mitä toinen on milläkin sanomisellaan tarkoittanut. Yleensä selviää, että olemme molemmat ymmärtäneet toisemme ihan väärin.
Olemme vain olleet niin tuohtuneita, että ei ole tullut mieleen kysyä, että tätäkö tarkoitit.”
2. Laske kymmeneen – tai juo kuppi kahvia
Riitelyssä vaikeimpia ovat juuri ne yksinkertaisimmat säännöt: älä puhu toisen päälle, hengitä, laske kymmeneen ennen kuin sanot. Tarkkaile siis itseäsi riitatilanteissa ja muistuta itseäsi maltista.
Kun syytöstä tai haukkua ei päästäkään suustaan ulos heti, vaan odottaa pari hengenvetoa, tunnekuohu ja siten myös haukun pahin terä ehtii laantua.
Joskus aikaa kannattaa ottaa vähän enemmänkin:
”Aika toimivaa on juoda ensin kuppi kahvia ja päättää vasta sen jälkeen, revinkö pelihousuni vai en. Tulikin juotua aika monta pannullista päivässä niinä vuosina, kun lapset olivat murrosiässä.”
3. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa
”Olen temperamenttinen ja lauon helposti kaiken, mitä sylki suuhun tuo. Puolisoni sanoo minulle usein lauseen ’Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa’.
Olen oppinut, että joskus ei todella kannata sanoa yhtään mitään, vaikka toisen naama ärsyttää. Sillä on selätetty monta potentiaalista riitatilannetta.”
4. Muista: minä en ole sinä
Mieti, miksi toinen itse asiassa saa sinussa aikaan tunnekuohun. Kun oman ärsyyntymisen juurisyyn ymmärtää, sitä on helpompi käsitellä järjellä. Voisitko vain hyväksyä sen, että olette erilaisia eikä toinen toimi aina juuri niin kuin sinä haluaisit?
”Olemme äitini kanssa todella samanlaisia. Siksi ärsyynnyn helposti siitä, jos hän tekee jonkin asian eri tavalla kuin minä.
Välillä täytyy muistuttaa itselleni, että vaikka olemme läheisiä ja samasta puusta veistettyjä, emme ole sama ihminen. Siksi minun ei tarvitse stressata tai ärsyyntyä siitä, jos äitini tekee jotain mielestäni väärin. Enhän ole tekemässä sitä asiaa itse.”
5. Pyydä ensin itse anteeksi
”Olen riitelijänä sellainen, että suutahdan nopeasti ja lepyn yhtä nopeasti. Puolisoni taas on mököttävää tyyppiä.
Olen kokenut parhaaksi tulla itse vastaan ja pyytää ensin anteeksi. Kun myöntää omat virheensä ja tyhmät sanomisensa, toisenkin on helpompi leppyä ja tulla vastaan.”
6. Katso peiliin – oikeasti
”Riita tyrehtyy melko usein siihen, jos tohtii katsahtaa peiliin. Siis ihan konkreettisesti. Kun näkee, miten hölmöltä oma vihainen naama näyttää, alkaa nolottaa ja halu jatkaa riitaa hiipuu huomattavasti.”
7. Unohda mykkäkoulu
Jos riita kaikesta huolimatta on leimahtanut liekkeihin, kysy itseltäsi: kannattaako tätä todella pitkittää? Muistuta itseäsi, että mykkäkoulua pitämällä vain tuhlaat aikaa ja lisäät pahaa mieltäsi.
”Ennen pidin mykkäkoulua, mutten nykyisin enää jaksa, menee aikaa hukkaan. Parempi riidellä riita pois ja jatkaa sitten elämää.”
