Elokuvaaja Kari Sohlberg näki, että Konsta-pojalla taitaa olla kuvaamisen lahjoja. Silti hän toivoi, että Konsta olisi valinnut toisen uran. ”Sanoin suoraan, että älä ainakaan ryhdy elokuvaajaksi.”
”Joskus tunnen omantunnon pistoksia, että jäikö Konstan ja hänen pikkuveljensä kasvuvaihe osaltani vähän hunningolle. Toisaalta ajattelen, että turha sitä on surra. Se on taakse jäänyttä elämää, eikä siihen voi enää vaikuttaa.
Kun Konsta syntyi, olin Kittilässä kuvaamassa Maa on syntinen laulu -elokuvaa Rauni Mollbergin kanssa. Ei ollut kännyköitä, puhelu piti tilata keskuksen kautta ja odottaa, että keskusneiti ilmoitti: Helsinki valmis! Kun ehdin Helsinkiin, Konsta ja hänen äitinsä olivat päässeet jo kotiin.
Tein siihen aikaan valtavasti töitä. Matkapäiviä kertyi yli sata vuodessa, ja aika kotona oli harvinaista herkkua. Silloinen vaimoni Petra Frey teki töitä freelance-näyttelijänä ja pystyi olemaan enemmän lasten kanssa. Tärkeänä apuna oli myös äitini, joka asui meillä. Lapsilla oli siten pysyvä turvallinen koti, vaikka isä ei ollutkaan aina kotona.
”Kun ollaan pitkiä aikoja pois kotoa, se toinen elämä voi viedä mennessään. Voi löytyä ihmissuhteita ja tapahtua asioita, joita ei muuten tapahtuisi.”
Kun Konsta alkoi miettiä ammattia, sanoin suoraan, että älä ainakaan ryhdy elokuvaajaksi. Tässä ammatissa käy helposti niin, että kun ollaan pitkiä aikoja pois kotoa, se toinen elämä voi viedä mennessään. Voi löytyä ihmissuhteita ja tapahtua asioita, joita ei muuten tapahtuisi. Siksi monet alalla ovat kokeneet useita liittoja.
Näin kävi myös minulle.
Pojalla taitaa olla lahjoja
Yksi Konstan varhainen oppilastyö sai minut tajuamaan, että pojalla taitaa olla kuvaamisen lahjoja. Laajasalon opistoon tehty mustavalkoinen taide-elokuva Tyttö ja pyssy oli hyvin kuvattu ja siinä oli näkemystä.
Kun Konsta sitten pyysi apua saadakseen alan työkokemusta, autoin mielelläni kertomalla, keihin kannattaa olla yhteyksissä. Muuten Konsta rakensi itse oman urapolkunsa. Tietysti jos Konstan nimi tuli keskusteluissa esiin, kehuin.
Täytyy myöntää, että hirveästihän minä jännitin Konstan puolesta. Elokuva-alalla työllistyminen voi olla haastavaa. Onneksi tilanne on paranemaan päin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882279860z.1_20220127162244_000gnm4tnvhr.10.iptcstrip.jpg?itok=7fWvJ-R6)
”Konsta peri minulta Pölösen”
Kun Konsta alkoi kuvata, kiinnitin heti huomiota työn hyvään laatuun. Hyvän kuvauksen huomaa siitä, että sitä ei huomaa. Sama pätee elokuvamusiikkiin. Jos kuvauksen huomaa, se on joko liian rakenneltua tai liian vähän rakenneltua.
Leikkisästi voi sanoa, että Konsta peri Markku Pölösen minulta. On ollut mukava kuulla Markulta, että samalla tavalla Konsta juoksee kuvauksissa pitkin peltoja kuin minä aikanani. Se on hyvän kuvaajan merkki. Ei pidä tyytyä siihen ensimmäiseen ja ilmeiseen kameranpaikkaan, vaan hakea se paras.
”Minulla kävi hirvittävän hyvä tuuri, kun pojasta tuli tommonen, hyvä ihminen.”
Katson Konstan kuvaamia elokuvia vähän kuin katsoisin omia töitäni, sillä erolla, että minun on helpompaa olla niihin tyytyväinen kuin omiini.
Jos minun pitäisi keksiä Konstasta jokin asia, joka ärsyttää, se ei onnistu. Olen monta kertaa miettinyt, että minulla kävi hirvittävän hyvä tuuri, kun pojasta tuli tommonen, hyvä ihminen.”
Kodin Kuvalehden 3/2022 Perhekuvioita-jutussa Kari ja Konsta Sohlberg kertovat, miten isän ura näyttäytyi kotona, kuinka Konsta lopulta kuitenkin päätyi elokuvaajan ammattiin ja mitä siitä seurasi. Tilaajana voit lukea koko jutun myös Digilehdistä.
Kari Sohlberg
81-vuotias elokuvaaja nauttii eläkepäivistä. Hän ehti kuvata yli 60 pitkää elokuvaa ja sai seitsemän Jussia parhaasta kuvauksesta sekä Betoni-Jussin elämäntyöstä.
Palkittuja elokuvia olivat esimerkiksi Maa on syntinen laulu, Badding ja Haaveiden kehä.
Karilla on kaksi poikaa Petra Freyn kanssa ja kaksi tytärtä nykyisestä liitosta. Hän asuu Annakaisa-vaimonsa kanssa Helsingin Pirkkolassa.
