Sanna Kivioja-Fathi koki peräkkäin avioeron ja konkurssin. Hän menetti lähes kaiken eikä uskonut enää koskaan löytävänsä rakkautta, saati uskaltavansa yrittäjäksi. Yksi viesti muutti kuitenkin Sannan elämän.
”Kolmetoista vuotta sitten olimme juuri rakentaneet unelmakodin, jossa oli poreammeet, suihkulähteet ja infrapunasaunat.
Olin yrittäjä, ja firmallani meni hyvin. Yrityksemme toimitti ympäri Suomea koteihin ja hoitolaitoksiin vessa- ja talouspapereita sekä allergiaystävällisiä pesuaineita. Myimme myös erilaisia lahjatavaroita ja esimerkiksi hieromatuoleja.
Sitten asiat alkoivat mennä pahasti pieleen. Vuonna 2010 tuli avioero ja seuraavana vuonna yrityksen konkurssi.
”Menetin satojatuhansia euroja ja luottotietoni kymmeneksi vuodeksi.”
Nostin pikavippejä vielä konkurssin kynnyksellä, jotta sain maksettua palkat myyntitiimiläisilleni. Firman toiminta oli siinä vaiheessa jo käytännössä loppunut, mutta en halunnut jättää muita pulaan, vaikka itse olin isoissa ongelmissa. Raha-asiat menivät yrityksessäni monesta syystä niin solmuun, että jatkaminen oli mahdotonta.
Menetin satojatuhansia euroja ja luottotietoni kymmeneksi vuodeksi.
Tunsin itseni epäonnistuneeksi ja ajattelin, ettei minusta enää koskaan voisi tulla yrittäjää.
Konkurssin jälkeen pääsin velkajärjestelyyn, ja koska minulla oli kolme lasta, olisin periaatteessa saanut pitää taloni. Velkaa oli kuitenkin niin paljon, että käytännössä talo oli pakko myydä.
Muutimme lasten kanssa vuokralle. Sain onneksi tuttujen kautta meille asunnon. Vuokranantaja luotti minuun, vaikka luottotiedot olivat menneet. Luottotietojen menetys vaikeutti silti monia asioita, ja se nolotti minua enemmän kuin köyhyys.
”Ajattelin, että hei, annan ihan mitä vain, jos vähän rakastat minua.”
Avioeron jälkeen päävastuu lapsista oli minulla. Elimme vuosia hyvin niukasti. Jouduin turvautumaan toimeentulotukeen ja hakemaan apua sosiaalitoimistosta.
Erityisen kiitollinen olen Nivalan diakonille, joka järjesti asiat niin, että minun ei tarvinnut ihan koko ajan olla pyytämässä apua. Saimme avustusta, jolla ostin esimerkiksi saippuaa ja pieniä joululahjoja lapsille.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/sanna_kivioja_fathi_sisalla.jpg?itok=WAUsgI0N)
Ei elämän rakentaminen konkurssin jälkeen silti helppoa ollut. Elin vuosia kuin sumussa. Sain paniikkikohtauksia. Niitä minulla oli ollut jo lapsena. Minua oli kiusattu lestadiolaisuudestani ja lievästä ylipainostani koko yläkouluajan, joten luulin kauan, etten kelpaa kenellekään.
Avioliitossani oli ollut vaikeuksia jo pitkään, mutta silti avioero herätti vanhan pelon, etten enää koskaan löydä rakkautta. Epävarmuuteni näkyi niin, etten arvostanut itseäni yhtään. Ajattelin, että hei, annan ihan mitä vain, jos vähän rakastat minua.
Minulla oli vahingoittavia suhteita epävakaisiin miehiin, annoin heidän kohdella minua miten sattuu. Minusta tuntuu pahalta ajatella, kuinka vaikeita ne vuodet ovat olleet myös perheelleni.
Koin häpeää konkurssista, avioerosta ja lukuisista miessuhteistani. Tiedän, että Nivalassa ihmiset puhuivat minusta selkäni takana. Moni entinen tuttu ei enää tervehtinyt. Esimerkiksi kauppaan mennessä ajattelin, että vedän näkymättömät suojat kasvoilleni ja hoidan asiani sivuille vilkuilematta. Toisaalta ymmärsinkin juoruilun. Tein asioita, joita en itsekään hyväksynyt.
Päätin jo, että elän loppuelämäni yksin.
”Fathi on kultakimpale. Vieläkin melkein joka päivä ihmettelen, miten olen hänen kaltaisensa ihmisen lähelleni saanut.”
Yhtenä iltana vuonna 2018 Fathi otti minuun Facebookissa yhteyttä. Hän kirjoitti suomeksi, että moi Sanna. Emme tunteneet entuudestaan. Fathi oli asunut silloin jo pitkään Suomessa, sillä hetkellä Oulussa. En vieläkään tiedä, miksi hän otti juuri minuun yhteyttä, Fathin mielestä se oli kohtalon johdatusta.
Sanoin Fathille, että minä en ole mitään miestä etsimässä enkä ottamassa. Jostain syystä kuitenkin jatkoimme keskustelua.
Fathi kuunteli minua ja sitten aivan kuin rukoili, että anna yhdelle ihmiselle vielä yksi mahdollisuus. Jokin hänen tavassaan olla, keskustella ja kuunnella sai minut pikkuhiljaa luottamaan.
Mutta eihän se alku ollut helppoa. Perheeni ei ollut aluksi kiinnostunut tutustumaan Fathiin, ja kun minäkin jarruttelin, on ihme, että hän jaksoi pysyä kuvioissa.
Fathi on kultakimpale. Vieläkin melkein joka päivä ihmettelen, miten olen hänen kaltaisensa ihmisen lähelleni saanut.
Fathille rakkaus on tekoja. Jos on hirveä pakkanen, Fathi on aina kääntänyt auton valmiiksi menosuuntaan ja laittanut sen lämmitykseen. Monena aamuna, kun herään, minua odottaa valmis aamupala: on kananmunia, fetajuustoa, salaattia.
Pikkuhiljaa perheenikin eli lapseni, äitini ja isäni tykästyivät Fathiin.
”Jossain kyti ajatus, että haluaisin vielä kokeilla siipiäni yrittäjänä.”
Konkurssi jätti minuun voimakkaan pelon. Silti jossain kyti ajatus, että haluaisin vielä kokeilla siipiäni yrittäjänä. Minua harmitti, miten paskasti kaikki loppui edellisellä kerralla. Pyörittelin asiaa lähes vuoden päässäni, mutta en ollut sanonut mitään, en edes Fathille.
Sitten Fathi yhtenä päivänä totesi: ’Sanna, sinun on aika sanoa, että I am back.’ Hän kannusti minua perustamaan yrityksen.
Aluksi hämmennyin, mutta jo seuraavana päivänä uusi firma alkoi syntyä.
Aiemmista virheistä oppineena tiesin, mitä pitää jättää pois ja mitä lisätä. Minulla oli vähän säästöjä, joilla ostin ensimmäisen erän tuotteita. Perustin yritykselle nettikaupan ja Facebook-sivun.
”Asiakkaille olen kertonut historiastani ja siitä, että innostuksen lisäksi minua pelottaa.”
Lainaa en ole uskaltanut ottaa, ja asiakkaillenikin olen suoraan kertonut historiastani ja siitä, että innostuksen lisäksi minua pelottaa. Firmalla menee hyvin, mutta välillä tulee hiljaisempia aikoja. Silloin iskee huoli, mutta nykyään osaan jo aika hyvin rauhoittaa itseni.
Olen nyt onnellinen, mutta välillä olen kieltämättä miettinyt, pitikö minun näin kova koulu käydä. Toisaalta tiedän, että kun menetin kaiken ja lähdin oikeastaan miinuksen puolelta liikkeelle, opin arvostamaan elämää. Olen kiitollinen perheestäni ja ystävistäni.”
Firmojen välissä Sanna opiskeli sosionomiksi ja työskenteli Kelalla toimeentulotukea tarvitsevien ihmisten kanssa. Mitä hän oppi asiakkailtaan ja miksi Sannaa kutsuttiin Kelan enkeliksi? Kun Sanna aikuisena muutti saman katon alle äitinsä kanssa, mikä häntä jännitti? Sannan koko tarinan pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 7/2022 tai tilaajana digilehdestä.
