
Kun Kati Lahti oli lapsi, isosisko Kirsi piti hänestä huolta. Kun Kirsistä tuli laulaja Kikka, oli Katin vuoro huolehtia hänestä. ”Olen ohjannut työssäni päihderiippuvaisia, mutta Kirsiä en osannut auttaa.”
Vaatteet piti vaihtaa autossa. Pälkäneen torille oli kesällä 1989 rakennettu esiintymislava rekka-auton lavalle, mutta pukeutumistiloja ei ollut.
24-vuotias Kirsi Viilonen puki päälleen vaaleanpunaisen topin ja pienet farkkushortsit. Hän tupeerasi tukkansa, laittoi toppiin sointuvaa huulipunaa ja maalasi huulen yläpuolelle samanlaisen kauneuspilkun kuin Marilyn Monroella.
Kun Kirsi astui Chevy Vaninsa tummennettujen ikkunoiden takaa ulos, ihmiset alkoivat tungeksia. Joku huusi ”Mä haluun viihdyttää!” ja joku toinen ”Tissit esiin”. Järjestysmiehet tulivat lähemmäs.
Kirsi oli muuttunut Kikaksi.
”Mietin, miten hän kestää Kikkana olemista.”
Kun Kirsi lauloi ja yleisö lauloi mukana, puolitoista vuotta nuorempi sisko Kati itki ilosta keikkapaikalla. Isosiskon haaveet olivat toteutuneet.
Samalla Kati oli huolissaan.
”Tiesin, että Kirsi ei ole kovin vahva eikä kovin tasapainoinen. Mietin, miten hän kestää Kikkana olemista”, Kati Lahti sanoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kati_lahti_hires_9806.jpg?itok=Hx51UAbn)
Sisko jäi satumaailmaan
Povipommi, kirjoitettiin lehdissä. Seksikuningatar, sensaatio.
Katille oli selvää, että niillä sanoilla luonnehdittiin laulaja Kikkaa, ei Kirsi-siskoa. Hän näki, kuinka nopeasti roolit vaihtuivat ja miten erilaiset ne olivat. Laulaja halusi juhlia, provosoi ja provosoitui. Sisko oli syvällinen, rauhallinen ja herkkä.
”Monella ihmisellä on erikseen työpersoona ja siviilipersoona. Huolestuin silloin, kun aito Kirsi alkoi 1990-luvun alusta lähtien näkyä yhä harvemmin. Kikan rooli otti vallan silloinkin, kun hän ei ollut lavalla fanien edessä.”
Kati ajatteli usein, että on varmaankin kamalan raskasta olla aina Kikka ja yrittää viihdyttää muita. Hän muisteli mielikuvitusmaailmoja, joihin siskokset olivat lapsena yhdessä sukeltaneet.
”Huolestuin, kun aito Kirsi alkoi 1990-luvun alusta lähtien näkyä yhä harvemmin.”
”Tuntui kuin Kirsi olisi ollut sellaisessa satumaailmassa edelleen. Välillä mietin vieläkin, eikö hän päässyt sieltä pois oikeaan elämään, vai eikö hän halunnut?”
Haastatteluissa Kikka kertoi, miten hän jumppasi ja sävelsi ahkerasti ja suunnitteli ulkomaankiertuetta. Kaikki elämässä oli oikein hienosti tai ihan mahtavasti. Kauneuspilkku oli aito, lavalle nouseminen ei jännittänyt.
Kati tiesi paremmin.
”Melkein kaikki oli valetta. Todellisuudessa Kirsi oli saanut diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja käytti alkoholin lisäksi myös psyykenlääkkeitä väärin.”
Joskus Kati sai houkuteltua Kirsin tapaamaan terapeuttia. Hän lähti Kirsin mukaan, jos sisko pyysi. Käynnit jäivät yhteen tai kahteen kertaan.
”Ajattelen, että elämäni suurin epäonnistuminen on, että en pystynyt auttamaan Kirsiä ja että en saanut Kirsiä sitoutumaan terapiaan. Terapia olisi ehkä voinut pelastaa hänet.”
Kati kuljetti Kirsiä ruokakauppaan, lääkäriin, uimahalliin ja kampaajalle. Katin mies ja kaksi lasta tiesivät, että kun Kirsi soittaa, Kati lähtee vaikka ruokapöydästä tai töistä.
Kirsi oli suojellut häntä lapsena, nyt Kati halusi suojella siskoa.
”En saanut Kirsiä sitoutumaan terapiaan. Terapia olisi ehkä voinut pelastaa hänet.”
”Olen ohjannut työssäni mielenterveyskuntoutujia ja päihderiippuvaisia, mutta Kirsiä en osannut auttaa. Tein monta asiaa aivan väärin. Pahimmillani sain aikaan sen, että Kirsi pystyi jatkamaan juomista entiseen malliin. Kun annoin kuskausapua ja kuuntelin murheet syyllistämättä, juominen oli helpompaa”, Kati sanoo.
”Muita alkoholistien läheisiä varoitin olemasta sinisilmäisiä. Itse uskoin aina, kun Kirsi lupasi, että retkahdus on viimeinen, koska toivoin sitä niin paljon.”
Kirsi kuoli 41-vuotiaana. Kuolinsyyksi kirjattiin monen eri lääkkeen käytön aiheuttama yhteismyrkytys. Lue Kodin Kuvalehdestä 12/2023, miten Kati muistelee siskonsa elämää ja kuolemaa. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaajaa, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.