Ebolaan ei ole lääkettä, mutta siitä voi parantua, sanoo SPR:n neuvonantaja Tiina Saarikoski.

EBOLA EI TARTU ILMASTA.

Vaikka minulla olisi ebola, en pysty tartuttamaan tautia sinuun, ellen vaikkapa aivasta tai oksenna päällesi. Et voi sairastua pelkästään istumalla vieressäni tai hengittämällä samaa ilmaa kuin minä. Virus tarttuu vain eritteiden, kuten syljen, veren tai virtsan kautta. Niistäkin se tarttuu vain, jos ihossasi on haava tai jos virus pääsee elimistöösi limakalvojen, kuten suusi tai nenäsi, kautta. Jos eritettä joutuu ehjälle ihollesi, sen voi pestä pois vedellä ja saippualla, eikä tartuntaa tule. Siemennesteessä virus pysyy pidempään, jopa kuukausia parantumisen jälkeen.

Ebola tarttuu vain ihmisestä, jolla on tartunnan lisäksi jo oireita: kuumetta, lihaskipuja ja päänsärkyä. Virus itää 2−21 päivää. Itämisaikana tauti ei tartu.

SUOJAPUKU ESTÄÄ TARTUNNAN.

Työskentelin syyskuussa viisi viikkoa Sierra Leonessa Punaisen Ristin ebolaklinikalla. En pelännyt tartuntaa, sillä suojatoimet olivat tarkat.

Hoitokeskus oli jaettu kahteen osaan: aidan toisella puolella olivat potilaat, toisella me terveet, eli hoitajat ja muu henkilökunta. Saimme astua potilaiden puolelle vain suojapuvussa, josta ei näkynyt milliäkään ihoa. Hellettä oli yli 40 astetta, joten puvussa pystyi olemaan kerrallaan vain tunnin. Sen jälkeen oli vaarassa tuupertua tai tehdä virheitä, sillä puku ei hengittänyt lainkaan. Kun se oli päällä, saattoi menettää jopa kolme litraa nestettä tunnissa.

Suojapuvun pukemista ja riisumista valvoivat koulutetut avustajat. Vaarallisin vaihe on riisuutuminen: kun ottaa esimerkiksi kasvosuojan pois, saattaa vaistomaisesti pyyhkäistä likaisilla suojahanskoilla silmiään. Varusteet on riisuttava tarkassa järjestyksessä, ja kädet on pestävä kloorissa joka välissä.

Se vaatii malttia. Mutta kun kaiken tekee oikein, puku suojaa ebolalta.

KAIKKI EIVÄT KUOLE.

Työ ebolaklinikalla on niin raskasta, että kuukauden työjakson jälkeen on pidettävä tauko. Kuolema on kohdattava joka päivä. Sairaanhoitajana tuntui vaikealta hyväksyä sitä, että joka tilanteessa oli ajateltava ensin itseään. Jos potilas kaatui aidan takana maahan, en saanut juosta nostamaan häntä, vaan ensin minun piti pukeutua kymmenen minuuttia suojapukuun.

Kerran hoidettavaksemme käveli raavas, hyväkuntoisen oloinen poliisi. Kolmessa päivässä hän kuoli. Jos ebola alkaa edetä, potilas kestää harvoin kahta viikkoa hengissä.

Toisaalta näin ihmisten myös parantuvan. Osa potilaista ei mennyt sairauden missään vaiheessa kovin huonoon kuntoon. Koska ebolaan ei ole parantavaa lääkettä, hoitokeinot ovat yksinkertaiset: ruokaa, nesteytystä ja kivunlievitystä. Tehtäväni oli helpottaa sairastuneen oloa ja auttaa vahvistamaan hänen elimistöään, jotta se jaksaisi taistella. Vielä ei tiedetä, miksi joku selviää ebolasta ja joku ei.

Tähän mennessä klinikalla on hoidettu yli 160:tä potilasta, joista noin 70 on kuollut. Osalla ebolaepäily osoittautuikin toiseksi taudiksi, esimerkiksi malariaksi.

TÄÄLLÄ ON TURHA PELÄTÄ.

Suomalaisten ei tarvitse pelätä ebolaepidemiaa. Vaikka joku meistä saisikin tartunnan, hänet saataisiin eristettyä heti. Silloin tauti ei leviä. Jokainen meistä voi vaikuttaa viruksen leviämiseen. Se hidastuu, jos osallistumme järjestöjen ebolakeräyksiin.

Katso tästä video, jossa Tiina Saarikoski näyttää, kuinka ebolasuojapuku riisutaan oikeaoppisesti.

Pelkäätkö sinä ebolaa? Kerro Kommentoi-kentässä!