Suomi on syrjätettyjen vanhusten maa, jossa iäkkäille syötetään liikaa lääkkeitä ja liian vähän ruokaa, sanoo emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä.

Maailma on työikäisiä varten.

Yhteiskunnassamme kaikki on suunniteltu nuoria ja hyväkuntoisia varten. Puhelimet kehitellään yhä pienemmiksi, eikä vessaan pääse rollaattorilla. Lääkepurkkien avaaminen vaatii näppäriä sormia, samoin vaativat korujen lukot, paitojen napit, kaikki. Yhteiskunnasta tulisi demokraattisempi, kun iäkkäät otettaisiin mukaan kaikkeen suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Naapurit sulkevat sydämensä.

Ikääntyvät ihmiset haluaisivat asua kotona, ja päättäjät kannustavat siihen. Naapurit eivät kannusta. Yhtiökokouksissa nuoret jaksavat huutaa, että suihkutiloihin ei laiteta tukikahvaa, kun sitä ei halua kuin pari vanhaa asukasta. Vaikka se kahva maksaisi muutaman kympin ja sen avulla huonokuntoiset voisivat käydä itsenäisesti suihkussa. Monen vanhuksen kotona asumisen este on taloyhtiön välinpitämättömyys ja naapureiden itsekkyys. Suomalainen perisynti on, että ei sallita erilaisuutta.

Vanhuksia lääkitään kuoliaiksi.

Olen nähnyt 20 viime vuoden aikana jatkuvasti, kuinka täysin turrutettu ihminen on palannut kuoleman rajalta, kun lääkkeitä on vähennetty. Joka vuosi sadat vanhukset Suomessa ylilääkitään liikuntakyvyttömiksi. Jos iäkkäällä on kuutta eri lääkettä tai enemmänkin, tarvitaan kokonaisarviointeja, joissa on lääkärin lisäksi hoitaja, farmaseutti, ihminen itse ja tarvittaessa omainen. Pitää katsoa koko lääkelista: ovatko kaikki tarpeen, onko annos oikea, vaikuttavatko lääkkeet toisiinsa. Iäkkäiden oireet eivät välttämättä johdu sairauksista. Täällä luullaan vanhenemisen olevan sitä, että ihminen menee jäykäksi, unohtaa sanoja ja makaa suu auki sängynpohjalla. Se voi johtua myös lääkkeistä.

Lääkärit eivät tunne vanhuutta.

On paljon hoitajia ja lääkäreitä, joiden ei pitäisi koskaan olla tekemisissä vanhusten kanssa, koska he eivät ymmärrä vanhusten sairauksien erityispiirteitä. Muistelu ja muisteluterapia parantavat vanhusten masennusta yhtä tehokkaasti kuin masennuslääkkeet. Myös sosiaalisuuden ja liikunnan parantava vaikutus on todella hyvä. Näitä vain ei lääkäreille opeteta, ja kun lääkärit eivät tunne niitä, he pitävät niitä humpuukina. Lääketiede on nimensä mukaisesti lääkkeillä hoitava tiede.

Osa iäkkäistä näkee nälkää.

Ravitsemus pitäisi saada osaksi vanhusten hoitoa. Ei tarvitse kuin mennä sairaalan ovesta sisään laboratorioon ja röntgeniin, niin näkee liian laihoja, vanhoja ihmisiä. Mietin monta kertaa, että voi kun tuolle ihmiselle joku kertoisi, mitä pitäisi syödä, ja olisi vielä järjestämässä sitä ruokaa. Nälkää nähdään myös laitoshoidossa. Muistisairaus ei laihduta vanhusta vaan se, että hän ei saa tarpeeksi ravintoa.

Vanhuksia syrjäytetään.

Meillä on syrjäytyneitä vanhuksia, mutta vielä enemmän syrjäytettyjä. Palvelujärjestelmä tekee sen. Joku käy jakamassa lääkkeet ja kurkkaamassa, että vanhus on elossa. Ruokapalvelu nakkaa ruuan ovesta sisään sen sijaan, että hakisi vanhukset päiväkeskuksiin syömään ja tapaamaan muita. Ajatellaan, että nuorissa on tulevaisuus, mutta vanhalla ihmisellä ei enää ole arvoa. Vanhus on kuluerä. Jos minulla olisi valta, muuttaisin ensimmäiseksi tämän arvomaailman.

Työikäiset pelkäävät kuolemaa.

Vanhuksia kohdellaan Suomessa kaltoin yleisen tietämättömyyden ja taitamattomuuden vuoksi. Kaikkein suurin huonon kohtelun syy on kuitenkin työikäisten oma vanhenemisen pelko. Kun on raihnaisen vanhuksen tai muistisairaan kanssa, tulee olo, että herrajumala, minäkin voin joskus olla tuommoinen. Oma kuolemanpelko on niin valtava, että se koetetaan poistaa kieltämällä koko vanhuus.

Sirkka-Liisa Kivelä: Vanhus on kuluerä

Murheellista luettavaa mutta totta. Varsinkin osio, jossa kuvaillaan lääkkeiden suunnatonta määrä, jota vanhoille ihmisille määrätään.Seurasin sitä äitini osalta. Täytettyään 85 hän päätti, että jättääosan lääkkeistä pois. Ainakin jatkuva päänsärky parani. Tulevaisuus peloittaa. Meillä ei ole sukua, joka kantaisi vastuuta vanhoista ihmisistä. Kauhistus on joutua kotihoidon varaan. Senkin monia mielettömyyksiä jouduin äitini kohdalla seuraamaan, Kunpa pysyisi vireäni kauan!
Lue kommentti

Sirkka-Liisa Kivelä: Vanhus on kuluerä

Totta kyllä kauhulla ajattelee varsinkin niitä ikäihmisiä joilla ei ole puolustajia tässä yhteiskunnassa. Surullista kun kaikki menee nuorten ehdoilla, ropotit näyttävät olevan heidän tarjoamia käsiä, nähtävästi kotihoidossa kaikki tehdään nykyisin kiireellä ja äkkiä pois asiakkaan luota ettei vaan mitään ylimääräistä tarvitse tehdä.
Lue kommentti