Sanna Rikala on 37-vuotias tamperelainen tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori, joka jaksaa olla tehokas, kun saa välillä nukkua pari tuntia pidempään.
Sanna Rikala on 37-vuotias tamperelainen tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori, joka jaksaa olla tehokas, kun saa välillä nukkua pari tuntia pidempään.

Kun työuupumus määritellään masennukseksi, työpaikan ongelmat sälytetään työn tekijälle, sanoo tutkija Sanna Rikala.

Uupua voi masentumatta.

Työuupumuksesta ei saa sairauslomaa, vaikka työolot olisivat millaiset tahansa. Kela ei hyväksy uupumusta sairaudeksi. Niinpä lääkäri diagnosoi uupuneen masentuneeksi, jotta tämä saa levätä. Viesti työntekijälle on, että vika on hänessä.

Haastattelin väitöstutkimukseeni työssä uupuneita naisia. He olivat monilta eri aloilta, osa päällikköasemassa. Masennusdiagnoosi tuntui heistä epäreilulta ja hämmentävältä. He olivat ajatelleet, että tilanteeseen johtivat esimerkiksi irtisanomiset, joiden takia jäljelle jääneiden työkuorma kasvoi. Diagnoosin vuoksi he miettivät, oliko syy sittenkin heidän heikkoudessaan.

Työvoimapoliittiset tilastot näyttäisivät hyvin erilaisilta, jos sairauslomien syyksi kirjattaisiin kuormittavat työolot eikä masennus. Silloin olisi mietittävä muitakin ratkaisuja kuin lääkitystä ja terapiaa sairastuneille. Yksi ratkaisu olisi se, että työelämästä pääsisi tauolle muutenkin kuin leimautumalla mielenterveysongelmaiseksi. Ei tarvittaisi kuin poliittista tahtoa.

Naisaloilla on ankarinta.

Naiset ovat masennuksen takia sairauslomilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä kaksi kertaa useammin kuin miehet. Se johtuu naisvaltaisten alojen työoloista. Sukupuoli ei eroja selitä: naisaloilla työskentelevät miehet ovat samassa jamassa kuin naisetkin.

Naisia työskentelee paljon ihmissuhdetöissä: sosiaali- ja terveysalalla sekä valtion ja kuntien hallinnossa. Siellä kiristettiin laman jälkeen 2000-luvun vaihteessa työtahtia kaikkein rankimmin. Samalla ryöpsähti masennusdiagnoosien määrä.

Työ ihmisten parissa kuormittaa henkisesti, ja työpäivän aikana voi tulla vastaan mitä tahansa. Teknisillä aloilla ihminen pystyy paremmin vaikuttamaan työhönsä.

Myös jämäkkä väsyy.

Naisten työuupumusta pidetään helposti kiltin tytön syndroomana. Sanotaan, että naiset haluavat miellyttää ja että heidän pitäisi opetella asettamaan rajoja. Se ei ole totta. Jämäkkäkin väsyy, ellei hän voi vaikuttaa työoloihinsa.

Osa tutkimistani naisista nousi vastarintaan ja sanoi ääneen, että töitä oli liikaa. Se ei johtanut mihinkään.

Toisilla työpaikoilla tunnustettiin, ettei väsyminen ollut työntekijöiden oma vika. Kukaan ei vain mahtanut mitään isoille voimille kuten organisaatiouudistukselle.

Valitettavasti oli myös toisenlaisia työpaikkoja. Niissä syytettiin ihmistä, joka nosti ongelmat esiin.

Uupuja esittää pirteää.

Yksi haastatelluista sanoi sen hyvin: ”Mitä väsyneempi olin, sen pirteämmältä yritin näyttää.”

Uupumista peitellään usein esimieheltä ja työtovereilta. Ajatellaan, että tilanne on hallinnassa niin kauan, kun kukaan ei huomaa. Moni on kasvatettu siihen käsitykseen, että pitää olla kova työihminen ja että ihminen selviytyy mistä tahansa. Kun ei selviydykään, häpeä on hirmuinen.

Jotkut venyttävät lääkäriin menoa senkin takia, että pelkäävät tämän nauravan heidän mitättömille ongelmilleen. Jos he sattuvat nukkumaan yhden yön vähän paremmin, he ajattelevat heti, että eihän tässä hätää ole. Se on surullista. Kun he lopulta hakevat apua, tilanne on päässyt pahaksi.

Uskallatko kertoa, jos uuvut? Kirjoita alla olevaan kommenttikenttään!