Masennus ei ilmene vain alakuloisuutena. Jos tunnistat nämä masennuksen vähemmän tunnetut merkit itsessäsi tai läheisessäsi, etsi apua.

1. Olet hermostunut ja levoton.

Mielikuva masentuneesta ihmisestä on usein surullinen ja alakuloinen ihminen: sellainen, jolla ei ole energiaa mihinkään ja joka nukkuu paljon. Oikeasti masennusta on olemassa kahta tyyppiä. Vähemmän tunnettu masennus ilmenee levottomuutena ja kireytenä.

Asiantuntijat neuvovat, ettei masennusta epäilevän kannata aina keskittyä vain mielialaan, vaan myös muutoksiin esimerkiksi unirytmissä. Jos et nuku hyvin, huomaat astelevasi edestakaisin ja olet muutenkin levoton, mieti: voisiko se olla masennusta?

2. Sinulla on outoja kipuja.

Tunteiden patoaminen johtaa väistämättä niiden purkautumiseen. Usein se saa räjähtämään vihasta, mutta voi ilmetä myös fyysisinä oireina. Päänsärky, oireileva vatsa ja krooninen kipu voivat olla merkkejä masennuksesta. Yhdysvalloissa on esimerkiksi tutkittu, että jopa 40 prosenttia migreenistä kärsivistä sairastaa myös masennusta.

Masennus voi pahentaa kipuja, ja kivut voivat pahentaa masennusta. Sen vuoksi lääkäreiden voi olla vaikea havaita, mikä todellinen ongelma kipujesi takana piilee. Jos kärsit kummallisista kivuista, käänny silti aina lääkärin puoleen – hän voi auttaa viivaamaan yli mahdolliset sairaudet ennen masennuksen toteamista.

3. Olet yhtäkkiä hidas.

Jos ennen helpoilta tuntuneet työtehtävät vievät sinulta yhtäkkiä valtavan paljon aikaa, syy voi piillä masennuksessa. Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että masentuneet työntekijät eivät selviydy tehtävistään yhtä hyvin kuin terveet.

Saatat sairastaa masennusta, jos työtehtävät tuntuvat hankalilta, ajatus ei kulje etkä enää keksi uusia ideoita.

4. Ärsyynnyt helposti.

Nukuit hyvin ja työkaverit käyttäytyvät tavalliseen tapaan, mutta huomaat silti ärsyyntyväsi kaikkiin ympärilläsi oleviin, etkä tiedä miksi. Provosoidut ehkä väittelemään muiden kanssa ja menetät helposti malttisi. Arvasit oikein: saatat olla masentunut.

Vuonna 2013 tutkittiin, että yli puolet masennusta sairastavista kertoivat käyvänsä läpi vaiheita, jolloin he ärsyyntyivät helposti ja olivat tavallista vihaisempia. Kiukun merkit viittasivat usein vaikeaan masennukseen.

5. Himoitset epäterveellistä ruokaa.

Monien naisten tekee mieli syödä tavallista enemmän hiilihydraatteja muutamana päivänä kuukaudesta. Normaalia ei kuitenkaan ole se, jos huomaat himoitsevasi sokeria ja hiilareita melkein joka päivä. Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että masentuneet söivät 8,4 annosta suklaata kuukaudessa, kun terveet ihmiset söivät sitä 5,4 annosta. 

Hiilihydraattien himoitseminen johtuu siitä, että aivosi etsivät piristystä serotoniini-välittäjäaineen avulla. Serotoniini saa mielialan hyväksi hetken ajaksi, ja hiilihydraattien tuoma insuliinipiikki saa kehon tuottamaan sitä enemmän. Siksi suklaa himottaa. 

 

Lähde: Oprah.com

Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Sairastatko tietämättäsi masennusta? Lue masennuksen viisi yllättävää merkkiä

Yo. tuntuu Aika tyhjänpäiväiseltä jutulta... Kun minulle on tapahtunut jotain OIKEIN PAHAA ( Pahin se, että tuntematon mies pahoinpiteli minut), tapahtui tämä: * Olin 4 päivää shokissa, ennen kuin pystyin menemään edes lääkäriin. Hän sanoi (syytellen): "Nuo sinun haavat otsassa ja nenässä olisi pitänyt ommella HETI! - Laittoi haavoihini tiukkaa teippiä ja neuvoja jatkohoidon suhteen. * Viikon kuluttua pystyin hakeutumaan ennestään tutulle psykoterapeutilleni. Vasta 3-5:den hoitokerran jälkeen...
Lue kommentti

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.