Matkalla Helsingistä Poriin löytyi kivoja kirppiksiä, kauppoja ja leirintäalue.

Olin kiertelemässä Länsi-Suomea työn merkeissä. Näin ja koin kivoja ravintoloita ja maistelin meheviä paikallisia herkkuja. Poikkesin lähes jokaisella kirppiksellä, jonka kyltin näin tien pielessä.

Kävin myös Loviisan Aitta -nimisessä navetta-putiikissa, johon olen aiemmin törmännyt vain sisustuslehtien rekvisiittatiedoissa.
Loviisan Aitta sijaitsee Ruskossa, joka puolestaan sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Helsingistä Turkuun menevän moottoritien ohitustiestä. Siellä kannatti poiketa. Itse aitta on iso, kaksikerroksinen, komeasti kunnostettu ja ilmastoitu navetta. Kuvausrekvisiittaa tarttui mukaan muutama kassillinen. Kivaa kamaa, jota ei saa pääkaupunkiseudulta. Pihapiirissä oli myös autotallikauppa, josta löytyi kivoja juttuja puolella hinnalla. Myös Riviera Maisonin liike oli siellä.

Laitilasta löytyi Laitilan kirppis, joka osoittautui varsinaiseksi aarrearkuksi. Hinnat olivat ihan toiset kuin Helsingissä ja palvelu mielettömän ystävällistä. Mukaani matkasi mm. hieno, vanha, sininen mehumaija 8 eurolla ja lasipurkkeja muutamalla eurolla. Arabian vanha, vähän rikkinäinen tarjoiluvati maksoi 2,20 euroa. Ehdottomasti poikkeamisen arvoinen paikka!


Rauman kirppiksistä kolusin kirpputori Nostalgian ja Suomen Punaisen Ristin kirppiksen. Nostalgiassa hinnat olivat aika samat kuin Helsingissä, mutta löytöjä tein sielläkin, mm. keltainen kahvallinen valurautapata 5 eurolla. SPR:n kirppis mainosti isoin plakaatein lasi- ja posliinivarastonsa tyhjennystä 50 % alennuksella. Varma myyntivaltti. Sieltä löytyi uskomaton määrä lautasia, laseja, vanhoja pulloja ja muuta kivaa. Hinnat enimmäkseen 0,50–4 euroa alennuksen kanssa.


Rauman vanhan kaupungin keskustassa oli kiva ruokakauppa Lumo. Sieltä ostin mm. paikallisia oluita, juustoa, leipää ja muita herkkuja. Kaupan sisällä oli hauska yksityiskohta, puolikas auto, jonka peräluukussa oli myytäviä juomia. Suomalaiset kun kuulemma harrastavat juomakulttuuria auton peräluukusta.


Torin laidalla oli myös tyylikäs trendikahvila Sali. Sen terassilla oli kiva nauttia kesäillasta ja kuumasta kahvista. Koirakin sai olla mukana.
Tässä muutama mainitsemisen arvoinen kohde matkalla Helsingistä Poriin. Paljon muitakin paikkoja oli, mutta nämä jäivät päällimmäisenä mieleen.
Vielä täytyy mainita matkailusta labradorin kanssa. Raumalla yövyimme Poroholman leirintäalueella, mikä oli ison koiran kanssa paras mahdollinen valinta. Siisti leirintäalue ja pieni mökki. Vihreää nurmikkoa ja koko komeus meren rannalla, 2,5 kilometriä keskustasta. Myös lapsiperheille paikka on oiva yöpymispaikka verrattuna keskustan hotelleihin. Hiekka-uimarantaa satoja metrejä ja grillausmahdollisuus. Edullisempaa kuin hotellissa!


P.S. Onni-labbis löysi leirintäalueelta pienen, suloisen bulmastiffi-kaverin, Riston. Minä taisin kuitenkin olla innostuneempi tästä pennusta kuin Onni.

Kuvat: Kiia Renko ja Riitta Bergman

Miltä maistuu hyönteisruoka ensikertalaisten suussa? Kodin Kuvalehden toimitus voitti ensipöyristyksensä ja kokeili uutta sirkkagranolaa.

Toimituksen pöydällä on kipollinen sirkkagranolaa:  herkullisen rapeiksi paahtuneita hiutaleita, kurpitsansiemeniä, isoja, pulleita sirkkoja siipineen ja koipineen.

Testissä on kotimaisen EntoCuben valmistama Samu Sirkkagranola, joka on tullut kauppoihin joulukuun alussa 2017. Markkinoilla on lisäksi ainakin Fazerin sirkkaleipää sekä Kultasuklaan sirkkasuklaata.

Sirkkojen ja muiden hyönteisten kasvattamista ruuaksi pidetään ekologisena ruoantuotannon vaihtoehtona. Hyönteiset ovat ravintoarvoltaan lähellä lihaa, mutta niiden kasvatus tuottaa vähemmän kasvihuonepäästöjä ja kuluttaa vähemmän vettä kuin lihantuotanto. 

Kodin Kuvalehden toimituksen ensikertalaiset lähestyivät sirkkaruokaa varovasti.

Ennen

”Yök, ne näkyy siinä! Sirkkaleipää oli helpompi maistaa, kun siinä ötökät oli jauhettu näkymättömiin.”

”En pysty. En millään. Tässä menee raja. Miksi niiden pitää olla kokonaisia?”

”Miksi sirkkagranolan nimi on Samu? Kuka söisi ehdoin tahdoin Petteri Punakuono -poronkäristystä?”

”Kokeilkoon lapseni aikanaan, mutta minä en pysty!”

”Miksi sirkkoja pitää sekoittaa nimenomaan mysliin ja leipään? Ja suklaaseen! Eihän niihin kuulu pekonikaan!”

”Miksi sirkkagranolan nimi on Samu? Kuka söisi ehdoin tahdoin Petteri Punakuono -poronkäristystä?”

”Onkohan hyönteisillä tunteet?”

Jälkeen

“Olin vähän pettynyt, ettei sirkka maistunut mitenkään.”

”Tämä maistuu mysliltä, pelkältä mysliltä. Vähän suolainen aromi.”

”Se ajatus rupesi ällöttämään, jos söisi granolaa maidon kanssa. Mitä jos sirkat kelluu maidon pinnalla?”

”Kynnys oli tosi korkea. Melkein kuin olisi poiminut lattialta kärpäsen ja pannut suuhun.”

”Yh, nyt suklaata perään.”

Makeaksi ja pehmeäksi imelletty perunalaatikko on monelle maku, joka viimeistään tekee joulun.

1. Valitse jauhoisia perunoita

Valitse perunalaatikkoon keskikokoisia jauhoisia perunoita. Pienet ovat työläitä kuoria kuumina, isot puolestaan hajoavat helposti keitinveteen, ennen kuin ovat sisältä riittävän kypsiä.

2. Älä suolaa keitinvettä

Älä lisää keitinveteen suolaa, jotta imeltyminen käynnistyy. 

3. Survo perunat kuumina

Survo perunat heti kuorimisen jälkeen ja lisää joukkoon kiehuvan kuumaa vettä. Kostea survos imeltyy helpommin, ja kiehuva neste estää paakkujen syntymistä. Jos haluat silkinsileää perunalaatikkoa, soseuta perunat sähkövatkaimen pienimmällä teholla. Ripottele päälle jauhot vasta, kun sose on hieman jäähtynyt, jotta jauhot eivät ala kypsyä vaan imeltyminen käynnistyy saman tien.

4. Imellä uunissa

Imellä perunalaatikkoa uunissa, jolloin voit säädellä lämpötilaa. 50–60 astetta on sopiva lämpö. Liian kuuma lämpötila pysäyttää imeltymisen. Jos neljä tuntia imeltymistä ei tuo haluamaasi makeutta perunalaatikkoon, lisää tilkka siirappia tai jatka imeltämistä pari tuntia. Lisää maito perunasoseeseen kiehautettuna, niin perunalaatikko ei kuohu uunissa.

Vaihtelun vuoksi:

Vegaaninen perunalaatikko

Valmista  perunalaatikko tavalliseen tapaan, mutta vaihda voi maidottomaan rasiamargariiniin ja maito kaurapohjaiseen, kuumennusta kestävään kahvimaitoon, esimerkiksi Oatly iKaffeen.

Mausteinen perunalaatikko

Tee perunalaatikko tavalliseen tapaan, mutta vaihda siirappi muscovadosiirappiin ja lisää muskottipähkinän lisäksi ½ tl jauhettua inkivääriä, ½ tl kardemummaa ja ½ tl jauhettua neilikkaa.

Oikaistu gluteeniton perunalaatikko

Jätä perunalaatikosta pois vehnäjauhot ja vesi. Oikaise imeltämisvaihe lisäämällä perunoiden joukkoon siirappia tavallista reilummin, 3–4 rkl. Vähennä suolan määrä yhteen teelusikalliseen. Paista tavallisen perunalaatikon tapaan. 

6 annosta, 30 min + 6 t

  • 1 kg jauhoisia perunoita
  • vettä keittämiseen
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl vettä
  • 50 g voita
  • 4 dl täysmaitoa
  • 1½ tl suolaa
  • ½ tl muskottipähkinää
  • (2 rkl siirappia)
  1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Älä lisää keitinveteen suolaa. Kuori perunat kuumina isoon 2 litran uunivuokaan. 
  2. Survo perunat haarukalla tai perunasurvimella. Lisää samalla desin verran kiehautettua vettä. Anna jäähtyä hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi.
  3. Ripottele päälle jauhot ja survo ne soseen joukkoon. 
  4. Peitä vuoka foliolla ja nosta se 60-asteiseen uuniin. Anna perunasoseen imeltyä 4 tuntia. Sekoita sosetta välillä. Tarkista maku. Jos sose ei maistu makealta, jatka imeltämistä vielä tunti tai pari.
  5. Sulata voi ja lisää soseeseen. Sekoita tasaiseksi. 
  6. Kuumenna maito kiehuvaksi ja sekoita se soseeseen. Mausta suolalla ja muskotilla. Jos kaipaat lisää makeutta, lisää hieman siirappia. Paista 150-asteisessa uunissa 2 tuntia.
Riitta-Ahkku

Imelletty perunalaatikko on jouluklassikko – neljä keinoa, joilla onnistut varmasti!

Jos haluat pakastaa lastikot niin tee se ennen paistamista. Ota laatikot sulamaan edellisenä päivänä jääkaappiin ja sitten uuniin paistumaan sulaneena. Miun laatikkoon ei muskottipähkinä kuulu, kun sitä on jo lanttu- ja porkkanalaatikoissa. Perunalaatikon teko vaatii aikaa ja körsivällisyyttä, mutta palkitsee upealla maullaan.
Lue kommentti