Vannoutunut teen rakastaja on hämmentynyt uudesta tulokkaasta.

Voiko ihminen olla onnellinen ilman teetä? En ole aivan varma.

Päiväni alkavat ja päättyvät sormet teemukin ympärillä.

Sitruunatee virkistää aamulla, kupillinen vihreää minttuteetä järjestää ajatukset keskipäivällä ja bergamotin suloisesti säväyttämä Earl Grey -tee muuntaa välipalavoileivän herkkuhetkeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tee piristää, rentouttaa, lohduttaa, lämmittää ja tyynnyttää kuin uskollinen ystävä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulle teehen liittyy myös romantiikkaa.

Yksi kauneimmista arjen rakkaudenosoituksista on käsiin ojennettu iso muki höyryävää Earl Greytä. Kuinka sydän voisi olla laulamatta, kun toinen on omin käsin keittänyt veden, hauduttanut teen ja vielä lorauttanut sekaan juuri sen oikean kokoisen tilkan maitoa?

Mutta juuri nyt olen hämmentynyt. Teetietoisuuteeni on nimittäin tunkeutunut uusi sana: pakurikääpä.

Kuulin siitä ensimmäistä kertaa eräältä haastateltavaltani. Hän kertoi pakurikääpien etsimisen olevan hänen ja puolisonsa yhteistä aarteenmetsästystä. Funktionaalisen lääketieteen kouluttaja ja luennoitsija Paula Heinonen puolestaan mainitsee 10.1. ilmestyvässä lehdessämme (KK 2/13) juovansa pakurikääpä-lakritsinjuuriteetä.

Google-hakuna pakurikääpä tuottaa 38 100 osumaa.Taidan siis auttamattomasti olla jälkijunassa pakurikääpätietämykseni kanssa.

Nopealla vilkaisulla selviää, että pakurikääpää pidetään monipuolisena, mutta ilmeisesti myös aavistuksen kiistanalaisena rohtona.

Luontais- ja kansanlääkinnässä pakurikäävän uskotaan olevan voimakas antioksidantti, joka parantaa elimistön kykyä sopeutua ympäristötekijöihin.

Mutta entä se pakurikääpätee? Miten sitä tehdään? Miltä se maistuu? Miten se vaikuttaa? Kannattaako kokeilla? Pakurikäävän ystävät, hohoi!

Jos pakurikääpätee on sinulle tuttua, jaa kokemuksesi alla olevassa kommenttiosiossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla