Keitä tässä hämäläismökissä asustaa? Sitä selvittävät nyt kaksi mökkietsivää. Johtolankoina toimivat esimerkiksi Siwan mainos ja vanhat hammastahnapakkaukset.
Katseet alkavat kiertää pihaa heti kuin tutkijoilla rikospaikalla.
Dekkarikirjailija Joona Keskitalo, 32, ja kirjailija ja lavastussuunnittelija Kristiina Saha, 55, seisovat hartolalaisen mökin pihalla.
Töissään Joona ja Kristiina luovat maailmoja ja miettivät koukuttavia yksityiskohtia meille luettavaksi ja katsottavaksi. Nyt he ovat Kodin Kuvalehden pyynnöstä selvittämässä, kuka tai ketkä tällä mökillä aikaansa viettävät.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Kodin Kuvalehti selvittää asukasmysteeriä. Viime vuosikymmenellä vierailimme eri etsivien kanssa monissa kodeissa, kesäkodeissa ja puutarhoissa.
Nyt toimme tykätyn juttutyypin mökkiympäristöön.
Mielikuvitusta kutkuttavia kylttejä
Sijainti Päijät-Hämeen sydämessä on ainoa asia, jonka tämänkertaiset etsivämme toistaiseksi mökistä tietävät.
He näkevät punaisen tuvan ja kaksi naistenpyörää nojaamassa sen seinään. He näkevät myös vajan, pienen uudehkon rakennuksen ja kenties saunan pihan perällä.
”Tosi siististi pidetty piha ja rakennukset”, Joona kehuu.
”Joo, on punamullat laitettu seiniin”, Kristiina nyökkäilee.
”Olisiko tämä lapsiperheen mökki?” Joona miettii.
Joonan katse hakeutuu punaisen vajan seinään kiinnitettyyn koripallokoriin.
”Olisiko tämä lapsiperheen mökki?” Joona miettii ja jatkaa:
”Toisaalta kori ei ole ihan viimeisintä mallia. Olisivatko lapset jo aikuisia? Tai olisiko kori väsätty lapsenlapsille?”
Koripalloverkon vieressä on katukylttejä: Rue Louis Barthou, Rue Corlin, Place Laurent Bonneway. Ne vievät ajatukset Ranskaan.
Mutta mitä ihmettä mökin pihassa tekee Siwan mainos?
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/etsivat_minimuseossa.jpg?itok=3IKcpqld)
Retrokeisarin luola
Auki joka päivä (tänäänkin) klo 8-21. Näin lupaa sinivalkoinen mainos, vaikka Siwoja ei ole ollut pian vuosikymmeneen.
”Täällä on joku, joka keräilee jotain retroa”, Kristiina arvelee.
Kun etsivät avaavat pihan pienimmän punaisen rakennuksen oven, päätelmä retrokeräilijästä vahvistuu. Rakennuksesta löytyy vessa ja pienenpieni museo.
Hyllyillä on Nokian kännyköitä, sytkäreitä, Jee-jee-karkkirasioita, hammastahnakoteloita, peltipurkkeja, kelamankka, walkman-kasettisoitin ja paljon muuta.
”Olisivatko omistajat nelikymppisiä? Sen ikäisillä kavereillani on tällaista retrotavaraa, näitä peltipurnukoita ja muita”, Kristiina miettii.
”Tämän omistaja olisi varmasti fiiliksissä huutokauppakeisarin luona”, Joona sanoo.
”Oi, meillä oli tällainen kotona!” Kristiina hihkaisee, kun näkee vihreän lankapuhelimen.
”Olisivatko omistajat nelikymppisiä? Sen ikäisillä kavereillani on tällaista retrotavaraa, näitä peltipurnukoita ja muita”, Kristiina miettii.
Joona arvelee, että omistaja on vanhempi, ehkä viisi- tai kuusikymppinen.
”Keräilijätyyppi, joka tykkää kiertää kirppareita”, hän veikkaa.
Hyllyiltä löytyy myös Pepsodentin pahvisia hammastahnojen koteloita eri vuosikymmeniltä.
”Nämä ovat juuri sellaisia, joita lavastuksissa käytetään”, Kristiina ilahtuu.
Joona ja Kristiina päättelevät, että esineet voisivat liittyä jotenkin mökin omistajan työhön. Pian he löytävät päivittäistavaroita valmistavan Unilever-yhtiön palkintopokaalin. He veikkaavat, että omistaja on työskennellyt kaupan alalla.
Etsivien käsiin osuu myös paperinivaska 1980-luvulta. Siinä opetetaan englanninkielistä small talkia yrityselämässä. Arvelut asukkaan ammatista ja vanhemmasta iästä vahvistuvat.
Lastenlasten jäljillä
Kesäsade ropisee etsivien niskaan, kun he siirtyvät minimuseosta rannassa sijaitsevaan paviljonkiin. Grilli, rantatuolit, pöytäryhmä. Näistä etsivät eivät juuri saa vainua.
Paviljongin vieressä sijaitseva aitta sen sijaan kiinnostaa. Aitassa tuoksuu tuore puu.
”Tämä on kyllä ihan uusi”, Joona havainnoi.
Aitassa on vain yksi sänky ja valkoinen lipasto. Seinillä ei ole vielä mitään.
Hups! Lipastosta löytyy printti valokuvasta. Mikäli se ei ole täällä hämäyksenä etsiville, nyt löytyi mojova johtolanka. Kuvasta etsivät päättelevät, että mökillä viettää aikaansa pariskunnan lisäksi kaksi naista, luultavasti heidän tyttärensä.
Laiturin vieressä köllöttelevä uimapatja ja mustavihreät uimarenkaat saavat Joonan ja Kristiinan päättelemään, että tyttärillä on lapsia.
”Aitta on rakennettu, jotta isompi porukka mahtuu viettämään aikaa mökillä”, Joona summaa.
”Eikö siellä paviljongissakin ollut hoitopöytä?” Kristiina sanoo.
”Aitta on rakennettu, jotta isompi porukka mahtuu viettämään aikaa mökillä”, Joona summaa.
Etsivät ovat tyytyväisiä. Palapelin palat alkavat loksahdella paikoilleen.
Huumorin asialla
Ovikellossa lukee reception ja oven yläpuolella entrance. Etsivät ilahtuvat nokkeluudesta.
”Nämä ovat huumori-ihmisiä, siitä kaikki nämä kyltit ja muut kertovat”, Kristiina analysoi.
Sisällä mökissä vimmainen etsintä jatkuu.
”Päämökki näyttää naisen sisustamalta. Marimekosta tykätään, eli he kannattavat kotimaista designia”, Kristiina puhelee kävellessään keittiössä, jossa on Unikko-pyyhkeitä.
Kristiina kurkistaa jääkaappiin. Tomaattia, salaattia, margariinia, pari huurteista.
”Täällä ollaan aktiivisesti, koska ruokaa on.”
Sängyn lähellä pöydällä on ompelukone ja läppäri. Joku tykkää ommella.
”Todennäköisesti vaimo”, Kristiina sanoo.
Läppärin kannessa on tarra, jossa on Maikkarin pöllölogo.
”Menisikö kuitenkin markkinointiin päin tämä mies?”, miettii Joona, joka ennen täysipäiväistä kirjailijanuraa hoiti työvaatteiden markkinointia.
Kristiina löytää lipaston laatikoista koulutehtäviltä näyttäviä A4-papereita, joissa ollaan ”matkalla Euroopassa”.
”Mitä löysit?” Joona tulee apajille.
”Koulun kokeita ehkä? Jotain maantiedon hommaa”, arvelee Kristiina.
Pian etsivät alkavat kuitenkin peruutella johtopäätöksiään.
”Eli toinen asukas on kaupan alalta ja toinen on opettaja”, Joona summaa.
Pian etsivät alkavat kuitenkin peruutella johtopäätöksiään. Keittiön puolelta löytyy matkamuistoja Roomasta, Wienistä, Berliinistä. Ja kun oli ne ranskankieliset kyltitkin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kurkkaus_aidan_yli.jpg?itok=paULcb9U)
”Otetaan pois se maantiedon ope ja sanotaan, että paperit ja matkamuistot liittyvät vain reissaamiseen. He tykkäävät reissata Euroopassa.”
Etsivät testaavat mökin parisängyn.
”Ohhoh, onpa pehmeä. Nyt vedän takaisin arvioni kuusikymppisistä asujista, koska jos on vähänkin kremppaa, ei tästä pääse ylös”, Kristiina, 55, nauraa samalla kun yrittää päästä istualleen.
Televisiotason laatikoista löytyy pehmoleluja. Se vahvistaa Joonan ja Kristiinan päättelyä vastikään tulleesta perheenlisäyksestä.
Aavistus Päätalo-maniaa
Asujat paljastuvat lukijoiksi. Näkösällä on Tove Janssonin elämäkertaa ja lintukirjoja, kaapissa Henning Mankellia, Annan nuoruusvuodet, Kalle Päätalon teoksia ja Mauri Sariolan rikosromaaneja.
”No tämä kyllä paljastaa, etteivät mökkeilijät ole ihan nuorimmasta päästä. Eivät näitä minun ikäiseni lue”, Joona, 32, toteaa.
Sitten löytyy jotain, mikä saa etsivät ymmälleen.
”Toisaalta mökille viedään sellaisia kirjoja, joita ei ehkä muualla lukisi”, Kristiina toppuuttelee.
Sitten löytyy jotain, mikä saa etsivät ymmälleen. Se on A4-paperi, jossa lukee: Kalle Päätalon päärakennuskohteet.
”Tämä näyttää naisen käsialalta, mutta tämä sekoittaa mua nyt ihan täysin. Ovatko nämä paikkoja, missä se Kalle on ollut duunissa? Olihan se rakennuksilla töissä”, Kristiina miettii.
Voisiko löytö sittenkin liittyä mökkeilijöiden työhön? Vai kertooko se vain astetta kovemmasta paneutuneisuudesta?
”Aika outo. Melkein joka mökistä löytyy Päätaloja, mutta harvasta löytyy Päätalon päärakennuskohteet. Sen sanon, että se vie kohti jonkin asteista Päätalo-maniaa”, Joona sanoo.
Sittenkin majoittajia?
Tervetuloa. Olen siivonnut huoneenne.
Pieni lappu saunakammarissa saa etsivät mietteliäiksi.
”Ehkä täällä onkin Airbnb-toimintaa?” Joona miettii.
”Niin että täältä voisi vuokrata mökin? Ehkä”, Kristiina vastaa.
”Ellei tämä ole taas hyvä vitsi tyttärelle”, Joona sanoo.
”Niin joo, jos tytär ei siivoa.”
Etsivät äkkäävät jonkin eläimen karvoja vaatekaapin kangassuojuksessa. He epäilevät koiraa. Mutta olisiko huoneeseen jäänyt karvoja, jos se oikeasti olisi majoituskäytössä?
”Olisikohan kissa persialainen? Aika pitkä ja vaalea tämä karva.”
Hetken kammarissa pyörittyään Joona huomaa kissanhiekkalaatikon ja Kristiina raapimapuun. Täällä mökkeilee kissa! Etsivätyö porautuu jo yksityiskohtiinkin.
”Olisikohan kissa persialainen? Aika pitkä ja vaalea tämä karva”, Kristiina miettii ja Joona nyökkäilee.
Ulko-oven vieressä naulakossa on hotelliketjun ovilappu, jossa lukee, että huoneen saa siivota.
”Kyllä tämä varmaan sittenkin on sitä vitsikkyyttä, mitä näkyy muuallakin”, Kristiina sanoo.
Saunan vieressä on aidanpätkä.
”Olisiko tämä aita sitä varten, etteivät naapurit näe? Täällä on niin söpöä, että se olisikin kiinnostavaa, jos naapurien kanssa olisi sota käynnissä”, Kristiina sanoo.
Rakennukset on nyt tutkittu, johtolangat alkavat olla kasassa. Punaisen mökin arvoitus on lähellä ratkaisuaan.
Mysteeri ratkeaa
”Olen täällä. Saanko tulla pihaan?” mysteerimökkeilijä kysyy tekstiviestitse. Kun isäntä kävelee mökille, etsivät näyttävät tyytyväisiltä. Profilointi näyttäisi ainakin iän puolesta osuneen oikeaan.
Punaisen tuvan mökkeilijäksi paljastuu vantaalainen Tapio Tervo. Mökillä viihtyvät myös vaimo Maria ja kaksi aikuista tytärtä.
Toukokuusta syyskuuhun Tapio viettää täällä aikaa vähintään torstaista sunnuntaihin, sydänkesällä enemmänkin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/elokuun_juttuun_mokkeilija.jpg?itok=D6uz0coc)
Mökki on ollut perheellä 29 vuotta.
”Tänne on autolla tasan puolitoista tuntia kotoa Vantaalta. Se on tarpeeksi lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, että maisema ja murre muuttuvat. Ajaessa ehtii henkisestikin siirtyä mökkivaihteelle”, Tapio sanoo.
Tapio on innokas mökkeilijä – jopa siinä määrin, että hän on Vapaa-ajan asukkaiden liiton puheenjohtaja. Liitto pitää mökkeilijöiden puolta, kun esimerkiksi lakeja tai kuntien suunnitelmia laaditaan, joten Tapion hommiin kuuluvat erilaiset lausunnot ja kannanotot.
Viime aikoina häntä on työllistänyt myös esimerkiksi mökkeilijän hiilijalanjälkilaskuri, jolla kuka tahansa voi käydä tarkistamassa ilmastopäästönsä.
Mökin lukuisia rakennuksia selittää se, että Tapio tykkää nikkaroida. Hän on laajentanut mökkiä ja remontoinut sen lattiasta kattoon, rakentanut paviljongin ja ulkovessan, koonnut uuden aitan vanhan ja pimeän tilalle.
Kun työmaalta jäi yli lautaa, Tapio teki aidanpätkät tontin rajalle.
”Vaimo on kyllä sanonut, että ei enää yhtään pientä punaista rakennusta pihaan.”
”Nyt en enää keksi, mitä rakentaisin. Ehkä polttopuille tarvitsisi vielä tehdä katos. Vaimo on kyllä sanonut, että ei enää yhtään pientä punaista rakennusta pihaan.”
Aitaan ei liity naapurikaunaa, kuten etsivät arvelivat. Lähitienoon mökkiläiset katsovat toistensa mökkien perään ja järjestävät joka vuosi elokuussa yhteiset venetsialaiset.
Melkein oikein meni
Kun etsivät käyvät päätelmänsä läpi, Tapio nyökyttelee tiuhaan. Kyllä, hän on työskennellyt myynnin ja markkinoinnin parissa. Nyt eläkkeelläkin Tapio tekee vielä jonkin verran töitä.
Vaimo Maria on tuntiopettaja ala-asteella. Ikäarvio saa Tapion hymyilemään.
”Kiitos kauheasti, arvioitte meidät molemmat nuoremmiksi kuin olemme. Minä olen 68, vaimoni 64. Meillä on 31- ja 35-vuotiaat tyttäret.”
”Ja heistä ainakin toinen on saanut perheenlisäystä aika vasta?”, Joona sanoo itsevarmasti.
”Ei ole. Kummallakaan ei ole lapsia.”
Ensimmäinen huti.
Toisella tyttärellä on koira ja kissa, sen verran meni oikein. Käy kuitenkin ilmi, että kissa ei ole persialainen vaan ehta suomalainen peruskissa, Hani nimeltään. Toinen huti.
”Tuolla tv:n alla on pehmoleluja, mutta ovatko ne koiran eikä lasten?” Joona kysyy.
Tapio nyökkää. Lelut ovat labradorinnoutaja Maxin, joka on välillä Tapiolla hoidossa. Rannan uimarenkailla tykkäävät lillutella aikuiset tyttäret ja mahdolliset vieraat.
”Ihmettelinkin, että aika vähän leluja on”, 2- ja 4-vuotiaiden lasten isä Joona sanoo.
Keräilijä ja konmarittaja
Puolivahingossa. Se sana toistuu, kun Tapio kertoo mökkinsä tavaroiden historiaa.
”Museo syntyi puolivahingossa. Asiakasfirmamme oli heittämässä roskiin tuote-esittelyissä olleita tavaroita. Sanoin, että minä otan ne itselleni. Kauppamuseo syntyi sitten tilaan, jonka alun perin suunnittelin työkaluvajaksi. Kuten huomasitte, museo on kyllä jo liian täynnä.”
Ranskan kieli kukoistaa mökillä, koska tytöistä nuorempi asuu Ranskassa. Tapio ja Maria käyvät tyttären luona pari kertaa vuodessa. Viime vuosina he ovat sopineet tapaamisia eri puolille Eurooppaa. Se selittää lukuisat matkamuistot.
Ranskalaisten tiekylttien kerääminen tosin alkoi sekin puolivahingossa.
”Isäni oli aikoinaan samoilla savotoilla töissä kuin Kalle Päätalo. Ehkä siitä kiinnostukseni heräsi.”
”Ostin ensin yhden tiekyltin kirpparilta Vääksystä. Koska olen hullu keräilijä, aloin sitten ostaa niitä Ranskasta aina siellä käydessäni. Tytärkin on tuonut niitä minulle.”
Siinä missä Tapio on hullu keräilijä, vaimo on enemmänkin konmarittaja. Sopu säilyy siten, että Tapio saa kerätä tavaroita, kunhan niille löytyy paikka muualta kuin mökin sisältä tai kotoa.
”Entä ne Päätalon päärakennuskohteet? Ne hämmensivät meitä. Liittyykö lista siihen, missä Päätalo on ollut töissä?” Kristiina kysyy.
”Kun tyttäremme tulevat mökille, kutsumme heidät Hotel Tervonevichiin.”
”Kyllä vaan. Olen lukenut ne kirjat aika moneen kertaan. En voi sanoa, että olen ihan Päätalo-tutkija, mutta olen muutaman kerran kirjoittanut Päätalosta lehtiin ja arvostellut Päätalo-elokuvan. Isäni oli aikoinaan samoilla savotoilla töissä kuin Kalle Päätalo. Ehkä siitä kiinnostukseni heräsi.”
Listan Päätalon entisistä työmaista Tapio on koonnut, jotta voisi kiertää kaikki kohteet jonain päivänä, kun on aikaa. Vielä ei ole niin rauhallista hetkeä löytynyt eläkeläisen kalenterista.
Entä ovatko Tervot supermajoittajia? Eivät muille kuin tyttärilleen.
”Se on perheen sisäinen vitsi. Kun tyttäremme tulevat mökille, kutsumme heidät Hotel Tervonevichiin. Ovikellossa lukee reception, koska täältä saa palvelua ja aamiaista ja niin poispäin. Joskus laitamme suklaakarkit tyynyille.”
Juttuun lisätty 12.8.2024 myös asukkaasta kertova osio. Jutun kuvineen voit lukea Kodin Kuvalehdestä 15/2024. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
