Riitta Talsi, 93, ihastui aikanaan Jaakkoon, 94, kun tämä tarmokkaasti vaihtoi kerhohuoneen lampun. Nyt he kertovat, mikä on saanut liiton kestämään jo lähes 70 vuotta.
Jaakko ja Riitta Talsi heräsivät 68. hääpäivänään vieretysten, kuten aiempinakin vuosina. Moni muu asia oli toisin.
Maaliskuinen hääpäivä oli ensimmäinen palvelukodissa, jonne Jaakko, 94, ja Riitta, 93, olivat muuttaneet puoli vuotta aiemmin. Oma tilava kerrostalohuoneisto Helsingin Munkkiniemessä on vaihtunut pieneen kaksioon Haagassa.
”Palvelukodissa on säännölliset ruokailut ja turvallinen olo. Ne ovat olleet mukavia muutoksia”, Jaakko kertoo.
Vaikeampaa on ollut sopeutua talon aikatauluihin ja luopua oman elämän herruudesta. Pari tykkäisi nukkua pitkään, mutta hoivakodissa aamupalalle pitää herätä aikaisin.
Kovia kokemuksia
1950-luvun alussa Suomen kristillisen ylioppilasliiton jäsenillä oli tapana kahvitella Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä aina sunnuntain kirkkomenojen jälkeen.
Eräänä sunnuntaina nuori kauppatieteiden opiskelija Jaakko saapui ajoissa talolle, mutta huone oli pimeänä. Pimeässä kahvia keitti terveydenhoitajaksi opiskeleva Riitta.
Kun Jaakko kuuli, että lamppu oli palanut, hän haki vahtimestarilta uuden ja vaihtoi paikalleen. Se jäi Riitalle mieleen.
”Muut vain ihmettelivät, mutta Jaakko tarttui heti toimeen”, Riitta kertoo.
Jaakosta Riitta tuntui luotettavalta.
”Ei mikään hepsankeikka, vaikka olikin aluksi pakeneva tyyppi.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/jaakko_ja_riitta_talsi_08.jpg?itok=6V2tsacE)
Kesällä 1955 Jaakko ja Riitta istuivat Hesperian puistossa ihastelemassa kuuta, kun Jaakko kosi.
”Oli maaseudun virkamiehen kasvatilta aikamoinen hyppäys kosia kirkkoherran tytärtä”, Jaakko sanoo.
Riitan isä kuulikin kihlauksesta vasta jälkikäteen.
”Jaahas, se on tällainen tapa nykyään, Riitta onkin jo sormustettu”, kirkkoherra kommentoi, mutta antoi siunauksensa.
Erilaiset taustat toivat suhteeseen haasteensa. Jaakon juuret olivat maalta Etelä-Savosta, Riitta oli kulttuurisuvusta Varsinais-Suomesta.
”Kaupunkilaiset pitivät itseään maalaisia parempina ja toisin päin. Jaakon sukulaiset arvostelivat minua, että tommonen kaupunkilaistyttö”, Riitta muistaa.
Alkutaipaleelle osui kovia kokemuksia. Ensin lääkäri ennusti, ettei pari saisi lainkaan lapsia. Yksi vauva menehtyi kohtuun, mutta lopulta lapsia tuli neljä.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/jaakko_ja_riitta_talsi_kotialbumi.jpg?itok=zhW0gRpa)
Vieläkin tahdon
Kun pari sanoi toisilleen tahdon, se tarkoitti molemmille, että he olisivat yhdessä elämänsä loppuun asti.
”Jaakolle se tarkoitti, että jään kotiin lasten kanssa. Minulle sopeutuminen oli vaikeaa”, Riitta myöntää.
”Se oli totinen paikka. Maatalousyhteiskunnassa, jossa kasvoin, kotihoito toteutui automaattisesti. Siellä perhe muodosti tuotantoyksikön”, Jaakko selittää.
”Oli selvää, että kun on luvattu, niin sitten ollaan yhdessä. Nykyään ajattelisin, että ehkä vähän tyhmästikin”, Riitta sanoo ja hymyilee miehelleen.
Vaikeudet on voitettu halulla sitoutua ja ottaa vastuuta toisesta.
”Oli selvää, että kun on luvattu, niin sitten ollaan yhdessä. Nykyään ajattelisin, että ehkä vähän tyhmästikin.”
”Pidit minusta, lapsista ja kodista hyvää huolta. Työhöni kuului paljon vastuuta ja asioista huolehtimista. On ollut mukava tulla kotiin, kun siellä on vallinnut rauha ja hyvä tahto”, Jaakko sanoo vaimolleen ja lisää:
”Olen ollut aika yksitoikkoinen aviomies.”
”Mutta kuitenkin aika sopuisa”, Riitta hymyilee.
”Asiat muuttuvat paremmiksi, ja anteeksi pyytäminenkin on aina ihanampaa. Sitä on joutunut tekemään monta kertaa”, Jaakko sanoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/jaakko_ja_riitta_talsi_07.jpg?itok=SDbGciV2)
Yhdessä loppuun asti
Hääpäivän iltana, ennen kuin nukahtivat vieretysten, Riitta ja Jaakko lausuivat yhdessä iltarukouksen. He ovat palanneet tapaan vanhemmiten. Ensin tulee Isä meidän -rukous, sitten Herran siunaus ja ajankohtaiset huolet.
”Kun yhdessä annamme murheet Jumalan kontolle, meidän ei tarvitse enää huolehtia niistä”, Riitta sanoo.
”Muut ihmettelevät yli 60-vuotista taivalta enemmän kuin me.”
Kummempia juhlia ei 68. hääpäivään liittynyt, mutta pyöreitä hääpäiviä on vietetty aina lasten ja lastenlasten kesken Haikon kartanossa. Viimeksi siellä juhlittiin 60-vuotishääpäivää eli timanttihäitä.
”Muut ihmettelevät yli 60-vuotista taivalta enemmän kuin me. Meille se on selviö, vaikka elämä ei ole ollutkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta olemme onnellisia pitkästä liitosta”, Riitta sanoo.
”Elämä on hyvä aloittaa yhdessä ja hyvä myös lopettaa yhdessä”, Jaakko sanoo.
Kodin Kuvalehdestä 12/2024 voit lukea kolme muutakin tarinaa hääpäivistä ja rakkaudesta parisuhteen eri vaiheissa. Miksi vastanaineet Sonja ja Tony ottivat yhdessä pingviinitatuoinnit? Miksi Outin ja Joukon 33. hääpäivään liittyi myös surua? Miten Ella ja Suski juhlistivat rakkauttaan Senaatintorilla? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet-palvelua.
