”Isäni tiesi, että rakastan saunomista. Varmaan siksi hän halusi opettaa minua tekemään vastan.”
”Isäni tiesi, että rakastan saunomista. Varmaan siksi hän halusi opettaa minua tekemään vastan.”

Monella on muistoja vanhemmilta saaduista opeista. Jälkikäteen ajatellen ne kertoivat välittämisestä.

Sanovatko vanhempasi usein ääneen rakastavansa sinua? Entä oletko sinä sanonut sen omille vanhemmillesi?

Jos rakastamisesta ei lähipiirissäsi juuri puhuta, et ole ainoa. Varsinkin herkistä asioista usein vaietaan, mutta se ei tarkoita, ettei rakkautta voisi olla paljonkin.

Vanhemmat saattavat näyttää rakkautensa toisin kuin puhumalla: opettamalla lapsiaan pärjäämään ja huolehtimaan itsestään. Rakkaus ja huolenpito näkyvät usein enemmänkin käytännön oppeina kuin sanoina.

Nämä muistot kertovat, että meitä on rakastettu, tekojen kautta.

”Opin kieputtamaan vihtaan kauniin renkaan”

”Muistan, kuinka eräänä kauniina kesäpäivänä isäni sanoi, että mennäänpä tekemään vastat. Minusta se oli kivaa: kävelimme metsikköön, katkoimme koivunoksia ja isä opasti, kuinka niistä koottiin vasta. Opin myös kieputtamaan kauniin renkaan, jolla oksat kiristetään. Aina kesäisin vihtaa tehdessäni ajattelen, että hän varmaan halusi jättää taidon perinnöksi tietäen, kuinka paljon rakastan saunomista. Siitä tulee hyvä mieli.”

”Muistan tarkasti, kuinka korvapuusteja tehdään”

”Lapsena leivoin äidin kanssa paljon pullia ja sämpylöitä. Muistan edelleen tarkasti, kuinka korvapuusteja tehdään. Pullataikina kaulitaan ohueksi ja sen pinnalle levitetään voita ja ripotellaan kanelia ja sokeria. Sitten taikinasta kääritään rulla, josta leikataan veitsellä paloja. Lopuksi niihin painetaan peukalolla kuoppa. Pidän yhä leipomisesta, ja kiitos äidin leivontavinkkien, leipomukseni tuppaavat edelleen onnistumaan ja maistumaan vieraillekin.”

”Vanhemman neuvot eivät aina uppoa”

Äiti yritti opettaa minua neulomaan sukkaa, mutta joutuikin lopulta tekemään toisen sukista melkein kokonaan itse. Isä yritti opettaa minua luistelemaan, mutta kiukustuin joka kerta ja opin taidon vasta tokaluokkalaisena. Vaikka minut vietiin joka kesä päiväkausiksi marjametsään, en koskaan oppinut sellaista tekniikkaa, jolla täytetään mustikkaämpäreitä. Onneksi saan marjoja yhä äidiltä! Nyt, kun olen itse äiti, huomaan kyllä, että vanhemman neuvot eivät aina uppoa kiitolliseen maaperään. Neuvon silti väsymättä.

Millaiset äidin tai isän antamat opit tuntuvat sinusta jälkeenpäin välittämiseltä? Kerro kommenttikentässä.